Tietokoneelta löytyi muutama kuva, jonka ympärille päässäni olisi tekstimateriaalia. Päädyin noin kuukausi sitten käymään höyrysaunassa enkä suinkaan käynyt siellä yksin. Mietin etukäteen kotona, että saunareissusta saattaa tulla kiusallinen, kun ahdistun vartalostani ja koetan istua saunassa mahdollisimman pienenä myttynä ja piilotella itseäni muiden katseilta. Kerrankin yllätin itseni, sillä kun puin bikinit ylleni ja kävelin saunalle, oloni olikin kevyt ja tyytyväinen. En ahdistunutkaan vartalostani, vaikka se on paljon pehmoisempi kuin ennen. Totesin vain, että nyt on hyvä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka vartaloni on malliltaan tuttu, on se kuitenkin muuttunut paljon. Ja onnekseni myös odotukseni vartaloani kohtaan ovat muuttuneet äitiyden myötä. Tai no, en ole kyllä koskaan ihannoinut selkeitä vatsalihaksia, mutta en soimaa itseäni siitä, että vatsassa on rasvaa ja iho roikkuu arpisena. Arpia kyllä hoidan edelleen, jotta iho jaksaisi venyä vielä toisenkin raskauden ilman, että repeää ihan kokonaan. (Jep, realistiset kauhukuvat jälleen kerran.) On jännittävää, mitä kaikkea minussa vielä muuttuu, kun aikanaan lopetan imettämisen. Paino ainakin laskee sitä enemmän, mitä vähemmän imetän, mutta lopettaminen on toivottavasti kaukana tulevaisuudessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Järjestelin vartaloajatukset päässäni ja toteankin nyt ihan julkisesti, että kyllä tänä kesänä säntäillään sittenkin rannalla bikineissä, vaikka vuodenvaihteessa epäilin toisin. Sopivan bikiniyläosan etsimiseen tulee kulumaan aikaa, mutta siihen olen jo varautunut. Yläosan kun pitää olla maitobaaria tukeva, mutta silti ehdottomasti olkaimeton, jotta rusketusrajoja ei jää kaulalle ja rintakehälle. Ja jälleen kerran kuvissa näkyy aivan toista kuin mitä kirjoitan, mutta nämä kuvan otettiinkin höyrysaunassa eikä aurinkorannalla. Mihinkään haasteeseen en jaksa kuvineni lähteä mukaan, tuntuu että niitä on koko ajan meneillään enkä oikein jaksa enää innostua niistä. Minkäs sille voi, kun on ihminen, joka tylsistyy helposti. 🙂