Nöpsyn oma munkki
Siinä se on! Nöppiksen minikokoinen munkki, jota poika sai kylläkin vain ihastella. Ensi vappuna voidaan jo maistellakin munkkeja. Munkkitaikinahan on käytännössä pullataikina, joka uppopaistetaan rasvassa. Meidän taikinamme sisälsi 100 g voita, 2 ja ½ dl rasvatonta maitoa, pussin kuivahiivaa, desin sokeria, teelusikallisen suolaa, munan ja 7 ja ½ dl vehnäjauhoja.
Valmistin taikinan hellalla kattilaan. Lämmitin maidon ensin ja koska kattilan pohja jäi lämpimäksi, taikina nousi kivasti. Kädenlämpöistä hieman kuumempaan maitoon lisättiin siis sokeri, suola ja muna. Sekoitettiin kuivahiiva jauhojen joukkoon ja jauhoja sitten maidon joukkoon noin desi kerrallaan. Lisättiin vielä loppuvaiheessa voisula ja tämän jälkeen loput jauhot. Malttamattomina vielä kohotetiin taikinaa kunnes se oli kohonnut kaksinkertaiseksi.
Munkkitaikinasta tehtiin pitkä tanko, joka jaettiin 20 pieneen palaan. Paloista voi pyöritellä palloja, mutta minä tein niistä rinkilöitä. Munkkien annettiin kohota liinan alla noin puolisen tuntia, minkä jälkeen ne paistettiin. Paistamiseen kului suunnilleen 8 desiä rypsiöljyä. Öljy kuumennettiin teräskattilassa ja pienellä taikinapalalla kokeiltiin, koska se oli tarpeeksi kuumaa. Pienen munkin pitäisi kypsyä minuutissa. Jos munkki painuu pohjaan, öljy on kylmää, mutta jos se paistuu pinnalta, mutta jää sisältä raa’aksi, öljy on liian kuumaa. Reikäkauha on hyvä apu paistamisessa. Sillä voi laskea munkit öljyyn, kääntää ne ja nostaa pois. Kypsät munkin nosteltiin talouspaperin päälle, johon ylimääräinen rasva imeytyi ennen sokerointia.
Munkit kannattaa sokeroida heti, kun niitä vaan pystyy käsittelemään. Jotkut tykkäävät mahdollisimman hienosta sokerista, mutta minusta rouskuvampi sokeri on parempaa. Onneksi en tyytynyt kaupan munkkeihin, vaan kokeilin vappupäivänä tehdä munkit ihan itse. Suosittelen kokeilemaan! Muutenhan meillä ei vappua oikein vietettykään. 🙂
(alkuperäinen ohje täältä)
mabn
Ai että miten herkun näköisiä munkkeja! Mulla tuli syötyä ehkä pari liikaa tänä(kin) vuonna… 😀
Heitin sulle haasteen blogini puolella. 🙂 Oon tooooooooosi huono ja laiska kommentoimaan, mutta oon lueskellut jo hyvän aikaa blogiasi ja tykkään sun elämän makuisesta ja rehellisestä kirjoitustyylistä. Täällä siis aika hiljaisesti lueskellaan sun juttuja, mutta mukana ollaan. 🙂
Iina M.
Kiitos! Käynkin heti etsimässä sen blogistasi. 🙂
nasu86
meillä poika sai maistaa pienen palan munkkia sekä joi vajaa puol desiä mamman tekemää simaa joka oli tehty edellisenä päivänä.
Iina M.
Oi, simaa! Maistuiko T:lle? 🙂
nasu86
kyllä hän muutaman hörpyn otti, itse en tykkää yhtään. oli todella makeaa.
Iina M.
Se on kyllä aika sokerista. Kerran vuodessa voi juuri herkutella, niin ei ällötä. 🙂
SiniSuu
Minimunkista tuli mieleen, että meillä kotona tehtiin (tai no, *tehdään*) munkit tekemällä ensin pallero, litistämällä se ja sitten painamalla keskelle reikä aukileikatun suurisuisen (sinappi)pullon kanssa. Parasta tässä on, että keskeltä napsitut palat paistetaan kanssa, jolloin lopputuloksena on paljon pieniä minimunkkipalleroita, joita voi turhankin hyvällä omallatunnolla aina popsia ohimennen suuhun. 😀
Iina M.
OOH, nam! Huippuidea. 🙂