Onhan siellä yhtä aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä meneillään kuin täällä? Järvi naksuu ja poksuu, auringonsäteet lämmittävät jopa ikkunan läpi ja kaikkialta puskee kovaa vauhtia esiin vihreää. Eihän tässä ehdi edes kirjoittaa mitään, kun pitää koko nautiskella ulkona keväästä tai seurata silmäkulmasta pientä mönkijää, joka suhaa nurkasta toiseen. Pahoittelut siis näistä suunnittelemattomista katoamisista. Tällä hetkellä oleskelemme mummolassa, jonne saavuimme viikonlopuksi, kun poika jäi hoitoon isän ja äidin juhliessa Tampereella Donkkareiden keikalla. Tai no, mies juhli, sillä minä koetin olla nukahtamatta pystyyn, tekstailin mummolle ja ikävöin pikkuista ryömittäjääni. Haluatteko nähdä, miten täällä vedetään jo jalkoja alle ja noustaan maantasalta hieman ylemmäs? Tässä kuvamateriaalia tältä aamulta. Konttausasennosta en kuvatodisteita vielä saanut, mutta kärkyn kameran kanssa niitä koko ajan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmiina…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

… liikkeelle…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

… ja perillä ollaan!

Miten tähän pisteeseen sitten päästiin? Se on oikeastaan minullekin pienoinen mysteeri. Ensin poika alkoi siirtyä lyhyitä matkoja lattialla niin, ettei kukaan oikeastaan nähnyt vauvan liikkuvan. Sitten alettiin möngertää käsien avulla eteenpäin lelujen äidin matkapuhelimen tai vessapaperirullahylsyjen perässä. Uusin temppu on tosiaan nousta konttausasentoon, mutta siinä ei pysytä vielä kovin pitkiä aikoja. Tuntuu kuitenkin, että lapsi kehittyy joka päivä enkä ihmettele, jos meillä kontataan jo ensi viikolla. Nyt karkaan kuitenkin ulos terassille, jos vaikka saisin kevyen rusketuksen aikaiseksi kasvoilleni. Aurinkoista sunnuntaita kaikille! 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA