Salaisuudesta kannattaa nautiskella. Se vaihe, kun raskaus on vasta sinun ja lapsen isän tiedossa. Se ihana, kutkuttava tunne, joka heijastuu kasvoillenne, mutta josta kukaan muu ei vielä tiedä. Se hymy, jonka mummosi luultavasti tunnistaa heti. Ota salaisuudesta kaikki irti ja ime itseesi sitä pakahduttavaa rakkautta pientä ihmistä kohtaan. Paina tiukasti mieleesi kaikki tuntemukset, joita koet alkuraskaudesta, kun vatsa ei vielä näy, mutta jokainen solusi huutaa, että vartalossasi on jotakin epätavallista meneillään. (En kärsinyt raskausaikana aamupahoinvoinnista juuri yhtään, joten kaikki sen kokeneet voivat nyt tintata minua virtuaalisesti muistaessaan pää pöntössä vietetyt aamut “salaisuuden parissa”.)

raskausmuistoja3raskausmuistoja4

Tilanteeseen on hyvä koettaa soveltua. Ah, ne kliseet, jotka saavat ohimosuonet sykkimään. Tiedät kyllä ne. Ne ovat totta. Lyhyt elämänvaihehan tuo odotusaika lopulta on ja sen sijaan, että murehtisi turvotustaan, pitäisi erikoisesta ulkomuodosta nautiskella täysin rinnoin. Muistan kirjoittaneeni raskausaikana useampaankin otteeseen, todennäköisesti melkein päivittäin, siitä, miten ärsyttävää oli, kun ihmiset neuvoivat nauttimaan raskaudesta, vaikka tunsin itseni oksettavaksi valaaksi, jolla oli kuusinkertaiset silmäpussit ja yhtä paksut nilkat kuin norsulla. Näenkö näissä kuvissa ruman valaan? En. Ne muut olivat sittenkin oikeassa. Sama pätee kuulemma pikkuvauva-aikaan, johon kannattaa myös suhtautua kuin hetken kestävään elämänvaiheeseen. Tästä neuvosta otan vaarin än-yy-tee-NYT.

 raskausmuistoja2

Kroppaa on hyvä huoltaa ja vahvistaa tulevaan. Raskausaikana painotetaan paljon sitä, miten odottavan äidin pitää vältellä stressiä ja ottaa rennosti. Omalla kohdallani tuo varoivaisuus ja raskauskuplassa leijaileminen meni sen verran yli, etten tajunnut varautua tulevaan. Kävelin vatsan kanssa, vaikka se tuntui epämiellyttävältä, mutta selkäkipu pääsi suunnilleen raskauden puolivälissä ottamaan niskalenkin meikäläisestä. Iskias aiheutti sen, että lenkkeily jäi kokonaan, mutta sen lisäksi jo paikasta toiseen käveleminen sattui ja nosti vedet silmiin. Konkreettisena neuvona ohjeistaisin odottavia äitejä vahvistamaan selkäänsä, välttelemään alaselän rasitusta ja paineen kohdistumista selkään. Olisin omalla kohdallani miettinyt kahdesti myös seisomatyön tekemistä raskausaikana. Luulin vartaloani vahvemmaksi kuin mitä se lopulta oli.

 raskausmuistoja7raskausmuistoja5

Positiivisista hetkistä on viisasta ammentaa voimaa. Muistan vielä elävästi ne aamut, joina peilistä katsoikin onnenhehkussa uitettu odottaja eikä pystyasentoon nostettu suoruumis. Joinakin päivinä selkäkipu oli lähes kokonaan poissa ja tunsin itseni voittamattomaksi. Noita positiivisia hetkiä olisi pitänyt ymmärtää käyttää enemmän hyödyksi, sillä kipuilu- ja rumiluspäiviä tuntui olevan raskausaikana aivan liikaa. Näin jälkikäteen ärsyttää aivan vietävästi, etten osannut keskittyä niihin kivoihin asioihin enemmän. Palaan jälleen kerran siihen, että kun tilanteen tiesi väliaikaiseksi, siihen olisi pitänyt osata suhtautua myös sellaisena. Nämä vinkit eivät muuten suinkaan loppuneet tähän, vaan jatko-osa on jo tulilla. Pitää enää löytää muutama aivan erityinen kuva seuraavaan postaukseen. 🙂