V*tutukseen ei kuole. Mennään suoraan asiaan eli niihin tuntemuksiin, joita raskausaikana oli valitettavan usein mielessäni. Ei ole salaisuus, että olin raskausaikana usein pahalla tuulella tai surullinen. Joinakin päivinä oikea sana olisi voinut olla jopa masentunut, sillä en tiedä, meneekö tunnin itkukohtaus enää surun piikkiin. Hormonien piikkiin pannaan usein vaikka mitä, mutta ennen raskautta pidin niitä vain tekosyynä. Nyt tiedän, että hormonit voivat aiheuttaa oikeasti suuria tuntemuksia niin hyvässä kuin pahassakin. Näihin pohjamutiin olisi ollut hyvä osata suhtautua hormonien aiheuttamina tunteina. Silloin en ehkä olisi kyseenalaistanut mielenterveyttäni, hyvinvointiani ja tulevaa äitiyttäni. Jos mietitte hormonien mahdollista vaikutusta ajatuksiinne, kymmenkertaistakaa oletuksenne. Ne pirulaiset ovat ihan oikeasti vaikuttavia tyyppejä.

raskausmuistoja6 raskausmuistoja1

Dokumentoida kannattaa koko ajan. Vaikka olen bloggaaja, en siltikään tajunnut ottaa raskausaikana tarpeeksi kuvia ja videoita olotilastani. Niitä yllä mainittuja huonojakin päiviä olisi kannattanut kuvata muistoksi, jotta mahdollisen vauvakuumeen iskiessä muistikuvat raskaudesta olisivat totuudenmukaiset. Jos nyt saisin tietää olevani raskaana, kirjoittaisin joka viikko ylös tuntemukseni ja ottaisin samalla vatsastani valokuvat sekä edestä että sivulta. Odotusaika on niin ainutlaatuinen kokemus, että siihen on kiinnostavaa palata jälkikäteen. Ja jos joskus sattuisi käymään niin, että saisin tytön, olisi ihana kertoa hänelle, miten äidin odotus sujui. Vähän epäilen, ettei tuota pörröpäistä poikaa niin kiinnosta äidin raskausarvet ja muut hömppäjutut. Raskausarvista on muuten tulossa lähiaikoina kiinnostava juttu blogin puolelle!

raskausmuistoja8

Esikoisen kohdalla tuskin osaa ajatella, että raskaus päättyy synnytykseen. Siis tottakai siinä tietää käyvän niin, mutta minä ainakin keskityin ajattelemaan raskautta aikana, jona raahasin mukanani suurta vatsaa, enemmän kuin ajanjaksona, jona haudoin sisälläni uutta elämää. Saattaa kuulostaa täysin hullulta (eli kohta vauvapalstalla on keskustelu siitä, miten tyhmä bloggaaja ei tajunnut, että raskauden lopussa synnytetään), mutta synnytys ja vauva-aika tuntui niin oudolta ja etäiseltä ajatukselta, että etäytin itseni niistä ja mietin raskausaikaa tavallaan valmistautumisaikana äitiyteen. En osaa tätä paremmin selittää, mutta yhden ajatuksen tahtoisin muuttaa menneisyydessä ja istuttaa omaan päähäni. Tärkeintä on lopputulos. ♥

raskausmuistoja9