Muutama viikko sitten huomasin muutoksen vartalossani. Ennen oloni oli aamuisin kuin täyteenpumpatulla, sillä rinnat painoivat ja olivat täynnä maitoa. Ehkä vähän liiankin, sillä maitoa ihan suihkusi imetyksen yhteydessä ja välillä muutenkin. Jossakin vaiheessa huomasin, että aamulla olo ei ollut enää mitenkään täysinäinen. Imetyshetket öisin ja päivän aikana venyivät pidemmiksi ja niitä oli yhtä tiheämmin. Eikä vaan tiheämmin, vaan vauva tahtoi olla tissillä kerran tunnissa. Ajattelin, että nyt eletään taas tiheämpää imuaikaa, mutta tilanne vaan paheni, kun poika alkoi olla hereillä todella pitkiä aikoja ja kiukutella. Lyhyiltä päiväunilta herättiin nälkään ja yön unijaksot olivat aivan naurettavan lyhyitä. Pahimmillaan poika nukkui tissi suussaan ja heräsi aina, kun yritin siirtää hänet nukkumaan. Pyöreä vauvavatsa litistyi litistymistään ja huoli kalvoi minua.

Äitini kyseli varovaisesti välillä, eihän pojalla vaan ole nälkä. Vastasin jopa hieman loukkaantuneena, että ei todellakaan, sillä maitoa tulee kyllä. En vaan tiennyt yhtään, kuinka paljon. Lopulta väsytystaistelun päätteeksi kokeilin antaa pojalle tissin sijaan täyden pullollisen maitoa illalla ja niinhän siinä kävi, että se yö sujui kahdella heräämisellä. Seuraavana päivänä ostin bataatin, tein siitä maidon kanssa sosetta ja suuntasin lusikan kohti pian nelikuukautista suuta. Arvaatteko jo, miten kävi? Poika söi soseen hymyillen ja avasi suunsa seuraavaa lusikallista varten. Ihan tosissaan, tämä ei ole dramatisoitu tapahtuma, vaan videoitu fakta! Jos joku kysyisi, miksi tein sen, en osaisi perustella mitenkään muuten kuin että noudatin vaistojani. Ja niin kuulemma kannattikin tehdä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maanantain neuvolakäynnillä tunnustin häpeillen sosekokeiluni ja pullotemppuni. Ajattelin saavani huudot hätäilystäni, vaikka olisi vaan pitänyt imettää kellon ympäri sitkeästi. Toimintaani ei ihmetelty, sillä punnituksessa ilmeni, että pojan paino oli tosiaan pudonnut 10 % eli sille alemmalle käyrälle. Pituutta oli tullut sen verran lisää, ettei paino vaan pysynyt mukana. Tein kuulemma ihan oikein, kun kuuntelin vaistojani ja lisäsin pojan ruokavalioon rintamaidon lisäksi kiinteää ruokaa, vaikka suositusaika kokeilulle ei ollut päivälleen täynnä. Korjausliikkeeksi määrättiin lopulta lisää kiinteää ruokaa kahdesti päivässä niin paljon kuin vauva vaan syö ja lisäksi illalla voi antaa vielä täyden pullon maitoa tai velliä. Riisipohjaiset vellit ja tietysti klassikkovelli eli peruna-porkkana sopivat jo näin pienelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

“Siunaa Jeesus ruokamme…“

Sosekokeilut jatkuivat hyvin tuon ensimmäisen kokeiluni jälkeen. Aloitin lusikallisella, kasvatin määrää päivä päivältä ja suurin määrä, minkä poika on nyt syönyt kerralla, on n. 1/3 vauvanruokapurkista. Bataattisoseet olen keitellyt itse, mutta eräs “kovan masun tapaus” piti ratkaista kaupan luumu-päärynäsoseella. Tapauksesta löytyy ihastuttava kuva täältä. Sen verran ollaan siis kaupan soseisiin tutustuttu. Niistä saa antaa kehuja tai vinkata, jos jotakin kannattaa vältellä. Purkkiviidakko tuntuu jo pienessä lähikaupassamme ihan loputtomalta.

Neuvolassa päätettiin, että päivän ensimmäinen sose voisi vaihdella makean ja suolaisen välillä niin, että hiljalleen totutellaan uusiin makuihin, mutta päivän jälkimmäinen sose olisi aina tuttua bataattia. Siis tiettyyn pisteeseen asti, joulukuussa mietitään asiaa uudelleen neuvolassa. Olen syöttänyt poikaa sekä keittiön syöttötuolissa (muistuttakaa, että esittelen sen joskus tarkemmin) että lattialla Lekmeriltä joululahjaksi saadussa BABYBJÖRN Soft Balance -sitterissä. Ihan vaan sivumainintana, jos joku muukin sattuu olemaan Dots by Karin -pallokuosin fani ja kaipaa babysitteriä, kannattaa kytätä Instagram-tiliäni lähiaikoina. Sitterin lisäksi käytän apuvälineinä sekä ruokalappua että harsoja. Vaikka vauvaa ja ympäristöä koettaa kuinka suojata, päätyy sosetta kummasti silti lattialle, äidin poskeen ja vaikka minne, mutta se taitaa kuulua asiaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tavoitteenani oli täysimettää puoli vuotta eli pysyä vielä muutama kuukausi kaukana korvikkeista ja soseista, mutta toisin kävi. Kaksi ruokailua ja siihen päälle vielä pullollinen iltavelliä tai lisämaitoa. Tiedän, että ajatusmaailmaani on vaikuttanut paljon monen lapsen äitien toteamus siitä, että ensimmäisen kanssa tuli pingotettua turhasta ja oltua liian ankara itselleen. Siksi en ruoski itseäni tästä, vaan hyväksyn tilanteen sellaisena, kun se on. Miksi pitää pingottaa esikoisen kanssa, jos voi heti ottaa sen rennomman asenteen, jonka yleensä tajuaa omaksua vasta seuraavan lapsen kohdalla, kun on todennut, ettei lapsi koe oloaan hylätyksi pulloruokinnan vuoksi tai saa traumoja, jos on jo ensimmäisten kuukausien aikana muutaman tunnin äidistä erossa isänsä kanssa. Maitoni ei riitä ja lapseni tarvitsee ravintoa kasvaakseen, niin siinä vaan kävi. (Melkein vakuutin itseni.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisaalta, koska olen ylianalysoiva ja ärsyttävä vatvoja, olen kuitenkin pettynyt itseeni, mutta toisaalta suhtaudun uuteen elämänvaiheeseen innoissani. Maisteluhetket ovat ikimuistoisia, isän ja vauvan suhde lähenee yhteisten ruokahetkien myötä, sillä äidiltähän ei pulloa huolit, ja mikä parasta, meillä saatetaan syödä jatkossa yhä enemmän herkulllisia sosekeittoja, kun kasviksia ostelee pakostakin enemmän. Näin Iina opettelee positiivisuutta kriisin keskellä. Yhyy! 😀