Ruokkiessani Finski-kissaa mietin, että pojan olisi kohta hyvä käydä päiväunille. Edellisistä unista alkaa olla tunteja. Maitokaan ei enää maistu ja väsynyt kitinä ärsyttää jo lasta itseään. Babysitteristä kuuluu jokeltelua ja istahdan pojan lähelle sohvalle kahvimuki seuranani lukemaan kirjaa. Välillä kurkistelen kirjan takaa lasta ja kikatamme yhdessä jollekin, mitä kukaan muu ei voi ymmärtää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhtäkkiä tulee hiljaista. Puoli sivua aikaisemmin poika on hytkyttänyt itse sitteriään ja nauranut ääneen, mutta lopulta uni on voittanut. Siirrän vauvan matkasänkyyn nukkumaan, sillä vaikka sitterinkin saisi uniasentoon, sängyssä on kunnon patja. Kun vauva tuhisee peittonsa alla, käyn hakemassa itselleni toisen kupillisen kahvia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietin, kuinka ihana onkaan olla täydessä hiljaisuudessa. Jo muutaman minuutin jälkeen se alkaa kuitenkin ärsyttää ja päätän katsella televisiosta jotakin. TV-ohjelmankin läpi rakkaan tuhina kuuluu tasaisena läheltäni. Vilkaisen aina välillä, että kaikki on hyvin ja hiljalleen alan jo odottaa, että poika herää päiväuniltaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tasan 45 minuuttia sen jälkeen, kun olen vilkaissut kelloa, poika jokeltaa minulle matkasängystään. Nostan virkeän nuoren miehen leikkimatolleen. Olemme jo vähän aikaa sitten kiinnittäneet perheessämme huomiota siihen, että 45 minuutin unisyklin jälkeen pojan uni on levottomampaa. Silloin hän joko herää tai nukahtaa uudelleen päiväuniaan jatkaen. Yöllä syklien välillä vauva joko herää syömään tai vain avaa silmänsä pieneksi hetkeksi kuin tarkistaen, että kaikki on hyvin. Sitten unia voikin taas jatkaa seuraavat kolme varttia. Hassu tapaus tuo pieni miehemme! 🙂