Aargh! Nyt tuo Antti Tuiskun biisi soi päässäni ties kuinka monta päivää. Mutta ei voi mitään, sillä kyseinen kappale sopii jotenkin täydellisesti uusimpaan tempaukseemme. Äitini päätti, että heidän pihalleen istutetaan omenapuu poikani kunniaksi. Niinpä suuntasimme Tampereelle etsimään sopivaa kasvia. Lajiketta tiedustellessa olimme mieheni kanssa yksimielisiä siitä, että punakaneli on sopiva puu kuvaamaan pientä jälkeläistämme. Nuori puu matkusti sylissäni Tampereelta Kylmäkoskelle, ja jollakin hassulla tavalla koetin siirtää puun juuriin helliä ajatuksia koko matkan ajan, jotta puusta kasvaisi vahva ja kaunis. Samaa toivon tietysti lapsellemme, sillä pienellä ihmistentaimella on hyvät lähtökohdat kasvaa aikuiseksi, joka osaa puolustaa itseään, ei lannistu pienestä ja on sisäisesti kaunis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA   OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä se nyt on. Vielä pitää viritellä vähän tukia puunrungolle ja jossakin vaiheessa myös suojaverkot, sillä läheisestä metsästä saattaa eksyä pupuja, peuroja ja vaikka mitä ötököitä puulla herkuttelemaan. Näitä istutushetkiä muistelen sitten joskus, kun poikani kiipeilee puun oksilla. Toivottavasti kiipeilytaidot on peritty äidiltä, ettei mitään murru tai mene rikki. Itse olin mukulana aikamoinen apina ja roikuin polvitaipeistani kaikkialla, missä vaan oli jonkinlainen poikkipuu, kaide tai oksa, johon pienen tytön onnistui vanhempien suureksi kauhuksi ripustautua. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Psst! En halua olla ainut, jolla soi tuo biisi päässä, joten…