Ensikertalaislle rintapumppu saattaa näyttää hyvinkin pelottavalta. Paisuteltu mielikuva pumppausputkeen verisenä räjähtävästä nännistä kammottaa, vaikka tutut vakuuttavat, ettei se niin kovaa ime. Eräänä aamuna, kun oikea rinta alkaa olla täynnä marmorikuulia tai siltä se ainakin tuntuu, nappaan pumpun keittiöstä ja istahdan sohvalle. Vauva nappaa ahnaasti kiinni toiseen rintaani ja asetan pumpun toiseen. Olo tuntuu jotenkin tyhmältä ja mummoa, joka ei aikanaan ole pumppuihin koskenutkaan, naurattaa vieressäni.

medela rintapumppu  P8270021

Manuaalisen pumpun toinen puoli stimuloi rintaa kevyesti, jotta maitoa alkaa herua. Sen jälkeen siirryn pumppaamaan isommalla vaihteella ja maitoa virtaakin hyvin. Jossakin 65 millilitran tienoilla lopetan pumppaamisen ja keskityn vain vauvaan. Olen lukenut jostakin, että pumpatun maidon määrästä ei voi päätellä, kuinka paljon vauva saa syödäkseen eli vaikka toisesta rinnasta pumppaa samassa ajassa puolet enemmän maitoa, vauva saattaa syödä rinnoista aivan tismalleen saman maitomäärän samassa ajassa. (Tuossa alla olevasssa kuvassa on esimerkkinä 5 minuutin pikasyötön aikana pumpattu maitomäärä.)

Pumpattu maito on rintapumpun säiliössä, joka kumisella imuosalla muuttuu kätevästi tuttipulloksi. Pumpattua maitoa voi säilyttää jääkaapissa kaksi vuorokautta ja pakastimessa (eri lähteiden mukaan) 6-12 kuukautta. Maito suositellaan lämmitettäväksi joko juoksevalla vedellä vesihanan alla tai vesihauteessa. Myös lempeä mikrotus onnistuu, mutta itse kammoan sitä, koska pyrin muutenkin käyttämään mikroaaltouunia mahdollisimman vähän. Elän siinä mielikuvassa, että mikron tuoksut tarttuvat maitoon helposti. Liekö totta, mutta rajaa minulta tuon lämmitysmahdollisuuden kyllä pois aika tehokkaasti.

rintamaidon pakastaminen

Käytössäni on Medelan Harmony-rintapumppu, jonka sain serkultani, joka ei pumpulle löytänyt käyttöä omassa vauvataloudessaan. Olen hyvin kiitollinen tästä lahjasta, sillä kuultuani, että pumppaaminen kiihdyttää maidontuotantoa, lasken pumpun hätäavuksi, jos maidontuotanto uhkaa jossakin vaiheessa ehtyä ja tuntuu, ettei vauva riitä pitämään sitä yllä. Se, ettei maitoni riitä ruokkimaan vauvaa, on suuri uhkakuva enkä oikein edes tiedä, miksi sitä niin pelkään. Ihmisten kyselyt maidon riittämisestä taitavat vaikuttaa hyvinkin paljon omaan ajatusmaailmaan. Olisi kamala vastata jollekin sukulaiselle, ettei maitoni riitä.

Nyt voin muuten tunnustaa, että opettelin pumppaamaan suurilta osin myös siksi, että aion osallistua lokakuussa hölkkätapahtumaan ja olen hyvin tietoinen siitä, etten tule selviämään maaliin asti ilman räjähtäviä rintoja, ellei joku tukijoukoistani tuo taukopisteille pumppua tyhjennysavukseni. Vauva olisi tietysti miellyttävämpi vaihtoehto, mutta pikkuinen on sellainen nautiskelija, ettei olisi toivoakaan, etä ehtisin maaliin ennen aikarajan umpeutumista! 😀

Psst! Osallistuithan jo arvontaan? Jos et, vielä olisi iltaan asti aikaa…