Siinä, missä bloggaajaystäväni ovat tässä muutaman päivän sisään synnyttäneet oikein ketjureaktiona, minä vaan jatkan paisumista. En välttämättä tahtoisi synnyttää vielä, vaikka olo alkaakin olla aika tukala. Silti ajatus siitä, että nyt lapsi on koko ajan turvassa lähelläni, mutta syntymän jälkeen pelottava maailma ympäröi hänet vaaroineen, ei varsinaisesti houkuta edistämään synnytystä. Otan vaan rauhallisesti ja luotan siihen, että luonto tietää kyllä, koska vauvani on “kypsä”. Tyyppi viihtyy yksiössään hyvin eikä supistuksia vaan kuulu. Muutaman kerran vatsa on kovettunut kevyesti ja alaselkää hieman vihloo, mutta kaikki vihlonta katoaa jo puolikkaalla parasetamolitabletilla.

P1010008

Ylläni on ollut jo muutamanakin päivänä maksimekko, jonka olin unohtanut vanhempieni luokse joskus viime kesänä. Tästä taitaa siis tulla taas yksi mekko, jonka tahdon raskauden jälkeen myydä, repiä tai polttaa tuhkaksi. Mekko on saatu joskus vuosia sitten Indiskan mallikappalejakelusta. Mietin tässä yhtenä päivänä, kuinka monta mekkoa olenkaan itseltäni pilannut käyttämällä niitä aivan liikaa raskausaikana ja tuntemalla itseni rumaksi niissä. Pohdin ilmiötä hieman tässä postauksessa, mutta voisin synnytyksen jälkeen kirjoittaa aiheesta vielä enemmänkin. Varsinkin sitten, kun tulee aika, jona mekot istuisivat ylleni jälleen imartelevasti.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA  viikko laskettuun aikaan

Vaikka oloni onkin aika levollinen, kyllä täällä aletaan jo valmistautua suunnilleen viikon päästä koittavaan laskettuun aikaan. Sairaalakassi ei ole vielä kunnolla pakattu eikä haittaisi, vaikka synnytys käynnistyisi täällä Kylmäkoskella. TAYS on sen verran tuttu ja hyvä sairaala, että menisin sinne jopa mielelläni. Tiedän toki, että lähtö synnytyslaitokselle voi tulla hetkenä minä hyvänsä, mutta oloni on niin levollinen ja jotenkin oudon stabiili, että epäilisin tämän raskauden menevän jopa hieman yli. Sen näkee sitten, turha kai tätä aihetta on sen kummemmin etukäteen spekuloida.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähän loppuun tunnustan vielä sortuneeni shoppailemaan hieman. Koska jalkani ovat aivan tuskaisen turvonneet, ostin Tokmannilta puoleen hintaan mustat ballerinat. Eniten 37-koon jalka on vain muisto, kun nykyään jalkaan mahtuu juuri ja juuri koko 39. Onneksi näillä oletettavasti varsin pitkäikäisillä laatukengillä oli hintaa alennuksen jälkeen vain suunnilleen kuusi ja puoli euroa. Nekin rahat menivät äidin rahapussista. Äiti kun taisi kyllästyä siihen, että tytär lainailee hänen kenkiään. Kiitos vaan, äiti! 😀