“Mutta kun väsyttää”
“Sain tietää raskaudesta suunnilleen viikko sitten. Pahimmat tunnekuohut ovat jo takana, mutta yksi oire on ylitse muiden. Tämä väsymys! Kello on tällä hetkellä puoli neljä iltapäivällä, mutta minäpä makaan peiton alla pimeässä joululomaa odottaen. Silmäluomet eivät meinaa pysyä millään auki. Kahvi ei ole raskauden aikana maistunut, mutta sen puuttuminen tuskin väsyttää näin. Kirkasvalolampustakaan ei ole apua, vaikka se on normaalisti toiminut mainiona apuna pimeinä vuodenaikoina.
Vatsa tai oikeastaan vasta kohdun kasvaminen tuntuu koko ajan ja se näkyykin jo hieman. Vatsan seuraamista helpottaisi tietysti, jos joku tietäisi kertoa, kuinka pitkällä olen. Pikainen tunnustelu ja ultraus lääkärissä saivat lääkärin epäilemään noin 9-10 viikkoa, mutta tilanne varmistuu vasta virallisessa ultraäänitutkimuksessa. Vielä emme sydänääniä löytäneet. Ilmeisesti niiden puuttumisesta voi saada paniikkikohtauksen, kun lääkäri toisteli niin useaan, että en saa stressata, jos niitä ei vielä kuulu. En odottanutkaan niitä kuuluvaksi, joten tilanne jotenkin vain lipui ohitseni sen kummempia miettimättä. Epätietoisuus jatkuu.
Olen ehtinyt pohdiskella tässä yön pimeinä hetkinä jo vaikka mitä. Mietin, että voin pitää raskauden ajan suhteellisen avointa blogia odottamisestani, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että vauva olisi sitten jotenkin velvoitettu elämään julkisuudessa. Tämä blogi kun on raskaudestani eikä niinkään vauvasta, joka sisälläni kasvaa. Syntymän jälkeen lapsesta saattaa olla silloin tällöin kuva, mutta jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää itse, tahtooko ”netti-ilmiöksi”. On hirveä huomata, että lasta esimerkiksi kiusattaisiin päiväkodissa, koska äiti on aikanaan tunkenut lapsen kuvia nettiin.
Olen kertonut perheenlisäyksestä nyt äidin lisäksi ystävälleni. Aluksi halusin huutaa tilannetta kaikille, mutta nyt jotenkin piilottelen tätä. Pyrin blogissanikin olemaan normaali, jotta kukaan ei arvaisi oikeaa tilannettani. En taida oikein vielä osata itsekään suhtautua uutiseen. Katselin toissapäivänä elokuvan, jonka jälkeen päätin, että tämä lapsi ei tule syntymään luonnollista kautta. Sen verran traumoja nuo synnytyskohtaukset aiheuttivat! Sitä vaihetta, kun toivoo lapsen syntyvän vaikka korvan kautta kunhan sen vaan saa ulos, odotellessa. 😉“
LindaT
Tätä blogia on ihana lukea. Mua alko naurattaa, kun kerroit toisessa blogissa olevasi raskaana. Olisi pitänyt melkein arvata. Tuntuu, että blogit, joiden kirjoittaja on raskaana, mutta salaa sitä, muuttuvat ihan kummallisiksi. Niin kuin sunkin. 😀 Mutta nyt se on palannut taas huipputasolleen. 🙂 Ja sitten on vielä tämä blogi, josta tykkään ihan hirveesti, koska tuntuu, että oot vielä enemmän avoin täällä. ü
Iina / Bebe au Lait
Niin muuttuvat! Olen arvannut nyt vaikka kuinka monta raskautta muilta bloggaajilta. 🙂
E
Mulla oli myös tosi kovaa väsymystä alkuraskaudesta. Mitään en jaksanut tehdä. Töihin ja äkkiä takaisin kotiin nukkumaan. Kaupassa käyntikin tuntui silkalta kidutukselta. Onneksi se meni ohi, samoin kuin huonot olot.
Huomaan kyllä nyt viikolla 30+ viikoilla, että jonkinlainen väsymys painaa taas. Mutta se varmaan johtuu siitä, että töitä täytyy painaa samaan tahtiin kuin ennenkin ja toi vartalo ei kuitenkaan ole ihan samanlainen kuin aiemmin :):
Iina / Bebe au Lait
Niinhän se on. Tavallaan vähän pettyykin itseensä, kun ei jaksa seistä, kävellä tai nostella asioita enää entiseen malliin, vaikka se on ihan luonnollista. :/
Paju
Tää on just pahinta. Se pettymys kun ei jaksakaan enää niinkuin ennen. Mulla ainakin nyt alkuraskaudessa oli kauniita kuvitelmia kuinka käyn jumpassa ja lenkillä ja pidän kunnostani huolen, syön terveellisesti jne. Ja marjat! Väsymys on niin kovaa, että sellaiset haaveet sai haudata suosiolla. (Ja sen mitä väsymys ei vienyt, hoiti pahoinvointi..) Mä todella odotan, että raskaus etenee ja tää edes vähenee. 😀
Iina / Bebe au Lait
Toivottavasti sielläkin aika tekee tehtevänsä ja kohta on parempi olo. 🙂
hannam
Moikka! Ihana teksti, tästä jotenkin huokuu sellainen ihana mystisyys ja salaperäisyys 🙂 Sulla onkin paljon ollut pohtimista, keskivertoa enemmänkin todennäköisesti blogielämän takia. On tosi kiva lueskella sinun mietteitä ja pohdintoja, olisi myös kiva joskus lukea ensireaktioita vauvauutiseen: mikä itselläsi oli ensimmäinen ajatus, miehelläsi, äidillä, ystävällä jne. En tiedä asuuko sisälläni vain normaalia isompi tirkistelijä kun tällaiset asiat kiinnostavat 😀 Hämmentävää miten innoissaan sitä voi olla tuntemattoman ihmisen raskaudesta.
Iina / Bebe au Lait
Musta on ainakin tullut niin utelias muiden odottajien suhteen, että ymmärrän täysin muiden uteliaisuuden! 😀
Jenna
Pakko uteliaana kysyä eikö aikaisemmin ollut mitään oireita? Kuulostaa pelottavalke jos vasta viikolla kymmenen huomaa raskauden! En todellakaan moiti, itseäni ajattelin minä melko varmasti hyppisin stressistä pitkin seiniä jos saisin vasta tuolloin tietää 😀
Iina / Bebe au Lait
Mulla oli niin jäätävä stressi silloin kaikista työjutuista, että pistin tylysti sen piikkiin kaiken. Ennen kun on vielä stressistä tullut juurikin vatsakipuja, särkyä ja väsymystä. 🙂
nasu86
itsellä oli myös väsymys valtaisaa… töissä asiakkaat kuittaili että eikös mies anna nukkua tai mitäs sitä ollaan yöllä puuhattu.. heh heh 😀 sille leukojen repimiselle ei vaan voinut mitään!
Iina / Bebe au Lait
Kamalaa, ei noin voi sanoa! 😀
nasu86
niin ja minäkään en ole laittanut kuvia enkä edes tietoa facebookkiin pojasta, ne ketkä ovat meidän kanssa tekemisissä kyllä tietävät 🙂
Iina / Bebe au Lait
Niinhän se on, että asia ei oikeastaan edes muille kuulu. Kerrotaan keille halutaan kertoa. 🙂
Pimpula
Olen seurannut varsinaista blogiasi jo pidempään, harmillisen vähän tosin kommentoin.(hyi minua) Mutta ompa ihana lukea tätä sinun uutta blogia ja ajatuksia odotuksesta! Hassua miten sitä voikin olla niin onnellinen ihmisen puolesta jota ei ole nähnyt! <3 Voi olla että tänne niitä kommentteja tuleekin jätettyä sitten useammin, varsinkin jos aihe tulee pian itsellekkin erityisen ajankohtaiseksi…:)
Toisaalta näitä on mielenkiintoista lukea siksikin, että itse opiskelen kätilöksi ja on ammatillisestikkin kiinnostusta seurata rehellisiä odottavan äidin kokemuksia ja ajatuksia.
Iina / Bebe au Lait
Kiva, jos tulee kommentoituakin useammin! Tiedän sitten ainakin, että lukijoiden joukossa on yksi, joka ehkä osaa lievittää lähestyvää synnytyspaniikkiani. 😉
Tintti
Hei, kiva blogi.
Aiotko synnyttää siis suunnitellulla sektiolla? 🙂
Ooon aina miettinyt, kuka pukee vauvan mustiin vaatteisiin, mutta löytyi nyt sellainenkin äiti 😀 Mut kukin tavallaan totta kai, ei siinä oo väärää, jos itse tykkää.
Iina / Bebe au Lait
Ei mitään hajua vielä, joutuuko sellaista harkitsemaan. Ei tee mieli edes miettiä koko synnytystä, hrr! :/
Taru
Tietäen ironisen tyylisi en ihan heti ota noita paria viimeistä lausetta tosissani, mutta ethän mene lankaan, kun tai jos synnytyksestä pelotellaan ja kuvataan mm. elokuvissa aivan epärealistisesti. Ja ethän ota neuvoani loukkauksena, mutta haluan kertoa kuitenkin täällä sinulle ja muillekin, että suunnitellunkin sektion riskit ovat suuremmat kuin normaalin alatiesynnytyksen.
Toivottavasti saat riittävästi tukea synnytykseen valmistautumiseen ja suosittelen doulaa, mikäli hyvä ja sopiva sellainen sinulle löytyy. Toivon sinulle voimauttavaa ja upeaa synnytyskokemusta, tapahtui se sitten millä tavalla vain. Pääasia, että sinua kuunnellaan ja tuetaan ja saat parasta mahdollista hoivaa ja hoitoa.
Iina / Bebe au Lait
Odotan niin synnytysvalmennuksen alkamista, jotta joku järkevä ihminen kertoo faktoja ja vastaa kysymyksiin. Tutuilta kun kuulee vain kauhutarinoita, joista tulee sellainen olo, ettei halua olla edes hereillä koko synnytyksessä. Miksi, voi MIKSI ensisynnyttäjiä pitää aina pelotella! Kyllähän se jokainen tietää, että riskejä on. Ei niitä tarvitsisi ylikorostaa. 🙁
E
Iina, pakko tähänkin vielä kommentoida, että mulla oli samanlaiset fiilarit vielä jokin aika takaperin, mutta nyt kun synnytys konkreettisesti lähenee, ei sitä enää osaakaan pelätä sillä tavalla. Kummallisesti se tuntuu luonnolliselta ja uskon, että mitä pidemmälle mennään niin sitä varmasti alkaa jo ihan odottamaankin. Toivottavasti sulle myös käy näin!
Iina / Bebe au Lait
Moni sanoo niin ja varmasti se ajatus vaan vaatii tottumista. 🙂
Kaisa S.
Mun on ihan pakko tulla kommentoimaan tuota synnytysjuttua, vaikka en tiedä onko tästä mitään hyötyä. Mulla on 5- 3- ja ½-vuotiaat lapset ja olen kokenut kolme erilaista alatiesynnytystä. Mä en varsinaisesti koskaan ole pelännyt synnyttämistä, jännittänyt kyllä tosi paljon. Synnytys on niin voimakas kokemus, että sitä ei pysty mitenkään kuvailemaan ja jokaisella se on niin erilainenkin. Mutta jos vertaan synnytystä (sellaista omia aikojaan käynnistynyttä, joita omani ovat olleet) johonkin, niin se on vähän kuin iso ja hurjan näköinen vuoristorata. Tiedätkö, ensin on siinä jonossa ja tietää, että nyt on vaan mentävä kyytiin. Sitten siihen vaunuun istuu ja pois ei pääse. Ensin on se piinaava ylämäki, jonka jälkeisistä tapahtumista ei tarkkaan tiedä. Mutta kun pääsee siitä yli, niin se on menoa sitten. Sitä ei ehdi edes kunnolla käsittää. Lopulta vaunu pysähtyy ja ensin tulee sellainen “ai kauheeta, ihan hirveetä!” ja sitten mieletön voittajafiilis ja varovainen “ehkä sitä joskus uudestaankin vois…” 🙂 Mua itseäni on auttanut tällainen psyykkaaminen. Keksin tän viime syksynä odotellessani kolmatta synnytystäni. Älä liikaa mieti asioita, äläkä automaattisesti ajattele, että kaikki menee kuitenkin huonosti. Synnytys voi olla myös ihan mielettömän hieno kokemus! Ja Suomen sairaaloissa on ihania ja ammattitaitoisia kätilöitä ja lääkäreitä. Ihanaa odotusaikaa ja onnea synnytykseen, sitten kun sen aika koittaa!
Iina / Bebe au Lait
Ihanan realistinen ja lohduttava kommentti. KIITOS tästä. 🙂 <3
tuuli
Pakko kans kommentoida tähän. Ite yritin raskausaikana olla ajattelematta synnytystä, lukematta synnytystarinoita ettei pääsis luomaan itelleen pelkotiloja. Toimi aika hyvin. Jälkeenpäin ajateltuna tosi hyvä, en pelänny asioita mitä ois voinu sattuu ja tapahtuu. Olin “tietämätön”. Jokainen synnytys on erilainen, se on fakta! Ei voi tietää miten oma tulee menemään. Suunniteltuu sektioo en tiiä miten rupee tekee esikoistaan odottavalle, se on iso juttu ja täytyy olla tosi painavat syyt et siihen lähetään. Ja meillä synnytysvalmennus ainaki oli tosi kökkö tapahtuma, siellä vaan käytiin läpi miten tullaan sairaalaan, mahdolliset kivunlievitykset ja ns ajallisesti mitä tapahtuu missäki. Ei uutta oppinu. Et jos tahtoo puhuu synnytysjutuista ni neuvolassa kannattaa kertoo siitä, ni joko neuvolahlö puhuu sun kanssa tai antaa keskusteluaikaa jollekki toiselle. En tiedä miten isot pelot sulla on, mut on normaalii pelätä asiaa josta ei tiedä paljoa. Sanoisin, että rohkeesti kokeilemaan. Naisen keho on uskomaton ku pystyy sellaseen. Ite itkin sairaalassa synnytyksen jälkee yöt ku multa jouduttiin välilihaa leikkaamaan et nyt tavara on pilalla. Kotiin päästyä vilasin paikkoja, ei näyttäny ollenkaa siltä ku ois leikattu. Kauhistuin kuinka hyvältä se näytti! 😀 Ja en odottanu et paikat niin nopeesti palautuu. Et tuli paljon yllätyttyä kuinka asiat meniki paljon odotettua paremmin.
Iina / Bebe au Lait
En usko, että normaalia pahempaa pelkoa. Ehkä enemmänkin sitä jännitystä, mutta aion kyllä pysyä tuolla sunkin kehumalla “tieto lisää tuskaa” -linjalla. Ehkä helpompikin asennoitua tulevaan, kun ei koko ajan spekuloi pään sisällä, mitä voi tapahtua tai mennä pieleen. 🙂
amie
Mullahan ei vielä lapsia ole ja jonkinasteista synnytyspelkoakin poden, mutta voin kertoa että aina kun oon koittanut nyhtää jo lapsen saaneilta kavereiltani (kauhu)tarinoita synnytyksestä, olen saanut vaan kommentteja tyyliin ‘Eihän se missään tuntunut’. Ja suurin osa näistä ihmisistä on synnyttänyt vielä luomuna ts. kohdunsuun puudutuksen ja ‘tärinävyön’ kanssa. 😀 Joko mulla on kavereita joilla on normaalia korkeampi kipukynnys tai sitten se ei oikeasti ole niin kamalaa 😉
Iina / Bebe au Lait
Miksei mulla ole noita kavereita kuin ehkä yksi?! Epäreiluutta. 🙂
ansku
pakko kommentoida tuohon synnytys asiaan… itse jännitin/pelkäsin synnytystä aika kovin…halusin kuitenkin kokeilla alatiesynnytystä, kun jotenkin leikkauskin tuntui liian pelottavalta vaihtoehdolta. kipukynnys on olematon enkö ikinä uskaltaisi ottaa esim. tatuointia, hyvä, että korvareiät saanut otettua 🙂 synnytys olikin kaikkiin kauhukuvitelmiin nähden helpompi kuin ajattelin… itsellä siis toimi: pessimisti ei pety asenne 🙂 jäi hyvä fiilis synnytyksestä ja mieletön onnistumisen tunne, kun huomasikin pystyvänsä johonkin mihin ei uskonut ikinä pystyvänsä… tämä on niin henkilökohtainen asia, ettei kukaan voi ennakoida miten omalla kohdalla menee…niin ja miun synnytys vielä käynnistettiin ja sitähän aina pelotellaan vielä pahempana kuin luonnollista käynnistystä! tsemppiä ja puhu neuvolassa asiasta, itsellä jäi se väliin ja jälkeenpäin mietin että olisi pitänyt hakea enemmän keskusteluapua asiaan…
Iina / Bebe au Lait
Pitäisi löytää neuvolasta kyllä joku tyyppi, joka on samalla aaltopituudella ja jonka kanssa olsi helppo puhua. Harmi, että sellaiset ihmiset ovat vähän kiven alla. 🙂
Hemu
Miekin tahon kertoa oman kokemukseni: itelläni oli ihan järkyttävä synnytyspelko, niin paha että haittasi jokapäiväistä elämää ja yöunia. Kävinkin pariin otteeseen pelkopolilla juttusilla ja sieltä sain paljon tukea ja nimenomaan oikeanlaista tietoa asioista. Ite en pelännyt kipua tms. enkä missään nimessä halunnut sektiota mutta huoletti etukäteen vauvan hyvinvointi synnytyksen aikana kovasti. Kätilöt kertoivat että heillä on useita keinoja seurata vauvan vointia, joten se rauhoitti miun mieltä hieman. Samoin papereihin merkattiin että olen synnytyspelkoinen niin osasivat sitten tosipaikan tullessa suhtautua oikealla tavalla. Ja voin kertoa, että synnytys oli loppujen lopuksi erittäin hieno kokemus ja kaikki meni tosi hyvin vaikka pelko olikin kova. Jos joskus ollaan niin onnekkaita että saadaan toinen lapsi niin lähden synnyttämään hyvillä mielin ja rentona 🙂 Paras neuvo mitä itekin kuulin oli se, että älä ikinä googlaile mitään, sieltä tulee aina vaan ne liioitellut kauhutarinat! 😀
Iina / Bebe au Lait
Tuota olen noudattanutkin! Netistä löytää vain kamalia juttuja. 🙁
Marizka
Jaetaan nyt vielä yksi kokemus. Itse synnytin tammikuun lopussa ja jännitin asiaa kovasti. Itsehän siis luin etukäteen synnytyskertomuksia ja googletin kovasti, että miltä kaikki nyt sitten tuntuu ja totesin niiden perusteella, että yhtä helvettiä on. Todellisuudessa lähdin sairaalaan neljän aikaan aamuyöstä ja olinkin jo melko loppusuoralla niin että puudutus ehdittiin juuri ja juuri antaa ja kahdeksalta oli tyttö jo ulkona. Olin siis vain kotona odotellut jotain vielä kivuliaampaa. Heti tytön syntymän jälkeen totesin miehelle naureskellen, että ei tätä ihan heti uusiksi tekisi, mut ei tää nyt niin kamalaa ollut! 🙂 Ja jos se ois jotain aivan järkyttävää, niin miksi naiset ryhtyis siihen toisen ja kolmannenkin kerran…? 🙂
Iina / Bebe au Lait
Kuulostipa kyllä positiiviselta kokemukselta. Näitä lisää! 🙂
piupali
Olin synnytyskammoinen jo ennen kuin olin raskaana. Itse asiassa mun synnytyspelko alkoi joskus yläasteella kun biologian tunnilla käytiin synnytystä tarkemmin läpi. Yyyh. Enkä sitten raskausaikanakaan halunnut synnytystä paljon ajatella. Mutta! Loppuraskaudessa sitä alkoi olla kirjaimellisesti aika täynnä raskautta, ja synnytystä alkoi jo odottaa ja toivoa. Plus se ei ollutkaan aivan niin kamalaa kuin olin kuvitellut, vaikka mulla pitkä ja loppuvaiheiltaan vähän dramaattinen synnytys olikin. Olin itse luullut että synnytys on sietämätöntä tuskaa alusta loppuun, ja yllätyin siitä miten hyvin oman mielen saikin hallittua. Ja että supistusten välissä olo oli aivan hyvä.
Iina / Bebe au Lait
Odotan niin tuota vaihetta. Ihana huomata, että niin moni sanoo samaa. 🙂
JHL
Mä aloin uudelleen käymään sun blogissa, kun näin näillä vauva-palstoilla spekulointia sun raskaudesta. Ootko miettiny että mistä ne spekuloinnit alkoi? Oliko kyse tosiaan siitä että blogin tyyli muuttui, vai jostain kuvasta missä maha näkyy vähän, vai oliko joku asian vuotanut?
Jos tuntuu liian tungettelevalta tämä kysymys niin ei tarvi julkaista tätä kommenttia, olen vain utelias eikä tämä asia mulle oikeastaan kuulu, mutta heitänpä kysymyksen ilmaan kuitenkin 🙂
Kivaa joka tapauksessa että oot aloittanut oman mammablogin, pistän tän lukulistalleni 🙂
Iina / Bebe au Lait
Kaverit juorusivat (noita keskusteluja ilmiantaessaan), että joku oli kyylännyt mun Huuto.net-tunnuksia ja löytänyt huudon sydänäänilaitteeseen. Ei hirveästi huvittanut asiaa siinä vaiheessa julkisesti kommentoida, kun pelkäsin, ettei raskaus edes jatku alkua pidemmälle. Pysyin itse poissa palstoilta, ettei silmiin osu mitään inhottavaa. Ihmiset osaavat olla todella ilkeitä sekä tahattomasti että tahallaan, varmasti kuitenkin ymmärsivät, että siihen, miksei asiasta kirjoiteta, on olemassa syy. 🙁
JHL
Voi jestas sentään, kylläpä menee stalkkaus sairaalle tasolle 🙁 Oon tosi pahoillani että se on mennyt tällaiseksi. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja tervetuloa vaan tähän äitiyden ihmeelliseen maailmaan 🙂
Iina / Bebe au Lait
Kiitos paljon! <3
Onneksi kaikki kääntyi hyväksi, niin ei tarvinnut tehdä blogiin kiusallista tunnustusta, että: "Olin raskaana, mutta…“