En oikeastaan käytä koskaan puuteria, vaan kasvoni kiiltelevät aina nolosti.

En osaa poistaa kuvista lenteleviä hiuksia tai muokata piiloon katkenneita verisuonia.

En osaa levittää huulipunaa huulilleni symmetrisesti.

En jaksaisi lukea sen yhden ääliön kommentteja hammasraoistani useammin kuin kerran vuodessa, kun tyyppi muistaa tulla tarkistamaan, olenko jo hankkinut hammasraudat.

En hoida enää ihoani hyvin, vaan skipatut puhdistusrutiinit näkyvät pieninä näppyinä ja epäpuhtauksina ihollani.

En koskaan muista korjailla meikkiäni päivän aikana, vaan näytän illalla aina jotenkin kulahtaneelta.

En osaa levittää huulipunaa kuin puikosta ja se ei kai ole oikein suotavaa.

En kestä katsella kasvojani suoraan edestä kuvattuina.

En osaa olla valokuvissa vakava, vaan hymyilen aina aiheuttaen pieniä (ja nykyään jo vähän isompiakin) naururyppyjä silmien alueelle.

En käyttäisi muuta kuin tylsiä ja neutraaleja sävyjä, koska olen itsekin tylsä.

En ymmärrä, kuinka silmiään, huuliaan tai vaikkapa kulmakarvojaan on mahdollista kuvata läheltä ilman, että myös ihohuokoset ja mustapäät ovat suurennuslasin alla.

kauneusbloggaaja moumou

Ei, en siis todellakaan ole nykyinen enkä tulevakaan kauneusbloggaaja, mutta tunnistan kyllä hetken, kun punainen huulipuna pelastaa päivän. Näin loppukesästä suosittelen kokeilemaan Lumenen sävyä 70 / Kuulaus. Se on upea! Tämän enempää en osaa ihastuksestani kuvin tai sanoin kertoa. Jos kosmetiikka-asiat kiinnostavat yhtään tämän enempää, kannattaa tutustua Purkkimafia-blogiportaalin laajaan blogivalikoimaan! :)

(huulipuna saatu Lumenelta)