Tuijotan ulos kotini ikkunasta. Päätäni särkee ja olen väsynyt, mutta en saa unta. Prosessoin koko ajan tietoa tulevasta ja kaikkea sitä, mitä pitää vielä tehdä. Parin viikon loppurutistus on edessä ja sitten pitäisi helpottaa. Onneksi kaikki loppuu aikanaan ja isotkin projektit saadaan lopulta päätökseen. En ole turhaan viettänyt viikonloppuja maaseudulla, vaan tarvitsen nyt kaiken avun ja tuen, jotta jaksan hyödyntää hiljaiset hetket ja valmistella tulevaa. Inhoan, kun jokin vaivaa minua ja muutun oudoksi, mutta nyt ollaan niin loppusuoralla, että pitäisi keskittyä edessäni häämöttävään maaliviivaan. Omaa tulevaisuuttahan tässä pedataan. Silti ahdistaa ja pelottaa.

Jokin kuitenkin rauhoittaa minua ja auttaa jaksamaan päivästä toiseen. Se antaa toivoa, että aina tulee uusi huominen. Se jokin on lähellä, mutta silti niin kaukana. Se on mestari vakuuttamaan minulle, että kaikki päättyy hyvin. Se jokin on iltataivas, joka näkyy kotini ikkunasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA