Tänään pihamme omenapuihin puhkesivat kukat. Niistä ei valitettavasti saa kovinkaan pitkään nauttia, sillä kukat katoavat yleensä jo ihan muutamassa päivässä. Ikuistin kukkivat puut kuitenkin kamerallani, jotta voin ihailla niitä vielä myöhemminkin. Tykästyin kuvien värimaailmaan niin, että tuon ylempi kuva on tällä hetkellä läppärini (eli tuttavallisemmin Airi Mäkipuukkisen) taustakuvana. Oi, noita värejä!

Outoa kirjoitella blogiin näin reaaliajassa. Aamulla blogi on hiljainen, mutta näin illemmalla postaan sitten ainakin omasta mielestäni jopa hieman liian tiheään tahtiin. Tuntuu, että kommenttejakin tulee puolet vähemmän tai sitten tämä on jokin psykologinen harhakuva. Ikävöin jo kuitenkin ärsyttävän rutinoitunutta postaustahtiani.

Onko teistä aivan sama, milloin postauksen julkaisen? Onko kivempaa, kun ei tiedä, milloin postaus tulee vai pidättekö enemmän siitä, että voitte melkin laskea sen varaan, että ainakin aamulla löytyy luettavaa? Aamupostauksen lisäksihän totutan teidät välillä keskipäivän ja illan postauksiin, jotka nekin ajastan suunnilleen samaan aikaan ilmestyviksi joka päivä.

Palaan huomenna Helsinkiin, joten kohta päästään taas katselemaan niitä vaatteitakin. Olen käyttänyt täällä maalla päivittäin samaa hellemekkoa, joten on kieltämättä ihan piristävää laajentaa jälleen pukeutumismahdollisuuksiaan. Juoruilukavereitakin on jo vähän ikävä. Toisaalta nautin päivistä, joina saa lukea kolme romaania putkeen riippumatossa, mutta toisaalta kaipaan pää kolmantena jalkana paikasta toiseen juoksemista. Onneksi näitä fiiliksiä voi vuorotella niin, että tasapaino säilyy.:)