Alkuvuodesta sain elämääni Personal Trainerin. Ostin heti ensitapaamisella kymmenen kerran paketin ja heti sen loputtua toisen. Vihlova alaselkäni ei enää kipullut, löysin kadonneen tasapainoni ja opin paljon liikkeitä, joilla sain työpäivien aikana avattua niska-hartia -jumejani. Olin energinen ja motivoitunut. Treenejä odotin aina innolla enkä koskaan sättinyt itseäni, jos jouduin jättämään treenit väliin. Alkusyksystä ostin tunnin tapaamisten rinnalle vielä puolentunnin tapaamisia, jotta saisin mahdutettua kaksi treenikertaa viikkoon. Sitten PT:ni vaihtoi työpaikkaa ja jäin yksin. Neljäksi viikoksi.

Tämä oli hieman dramatisoitu versio siitä, miten homma meni. Neljän viikon tauko johtui nimittäin vain siitä, etten suinkaan tullut jätetyksi yksin, vaan ryömin kivenkoloon, koska en ollut henkisesti valmis kohtaamaan uutta PT:täni ja miettimään, mitä treeneiltä haluan. Lisäksi töissä oli jäätävä kiire ja tuntui, että jaksamiseni oli vaakalaudalla. Sitten muistin, että treenaaminen tuo energiaa eikä vie sitä (sillä tavalla kuin esimerkiksi työntekö vie). Sovin siis tutustumiskäynnin uuden PT:n kanssa.

Olen silti hieman skeptinen sen suhteen, mitä treenien kanssa pitäisi tehdä. Toinen puoli minusta tahtoisi jatkaa ylläpitävää treeniä, joka keskittyy vahvistamaan niitä lihaksia, jotka istumatyöläisellä ovat heikot, ja avaamaan niitä, jotka päätetyöläisellä ovat aina jumissa. Yhden treenin viikkotahti sopii mainiosti tällaiseen touhuun.

Mutta… Sitten todellakin tulee mutta. Toinen puoli minusta tahtoisi haasteen. Jonkin sellaisen, että tekisi mieli buukata viikkoon 2-3 treenikertaa ja ottaa ehkä ruokavaliokin tarkasteluun. Pelkään vaan, että riman nostaminen aiheuttaisi sen, että pienikin aikataulumuutos, viikon flunssa tai jokin muu yllätystekijä aiheuttaisi klassisen “kaikki on pilalla” -olon. Olen taipuvainen sellaiseen, minkä takia olen tykännyt treenata näin rennosti. Mutta äh, enpä tiedä. Nyt olisi uusi PT, uusi kausi ja tyhjä taulu, jonne voisi kirjoittaa juuri sellaiset tavoitteet, jotka tällä hetkellä tuntuisivat kutkuttavilta.

En vaan osaa päättää, jatkanko samalla ylläpitävällä linjalle vai kokeilenko jotakin ihan uutta. Apua! Miten te treenaatte? :D