Onnekas Finski! Se ryökäle voitti PrimaCatin sivustolta upean julisteen omalla nimellään ja kasan erilaisia makupaloja kuivamuonasta herkkutikkuun. Minulla on lapsuudestani (ja pienestä kyläkaupasta voitetusta Pepsi-roskiksesta täynnä limppareita asti) ollut hyvä arpaonni. Olen voittanut uusimman Pleikkarin ratilla ja polkimilla Cola-pullon korkista, vaaleanpunaisen skootterin palauttamalla kuitin kauppaan ja timanttisormuksen naistenlehdestä. Rahapeleissä onnea ei ole, mutta materiaa voitan.

Finskihän ei oikeastaan ole minun kissani, vaan enemmänkin kummipoikani, mutta niinhän sitä sanotaan, että kummitädeiltäkin voi periä jotakin. Finskin muuttamisesta vanhemmilleni tuli tänään täyteen yhdeksän vuotta, ja tuntuu kuin aika olisi lentänyt. Vastasin se oli ihan pieni pentu!

Kerroin arvonnassa siitä, miten herra Finski tarvitsee kissanmaitoa, jota ei myydä samalla paikkakunnalla kuin kissaherra itse elää. Tämä julistekisa oli nimittäin aiheesta “mikä on hulluinta, mitä olet tehnyt saadaksesi kissasi syömään” ja Finski, jos kuka, sopi hulluine mielitekoineen kisaan mukaan, sillä hänelle todellakin haetaan maitoa muualta. Niinpä kerroin hänen tarinansa kisaan.

Vinkki kissakollegoille, että julisteita voi voittaa TÄLTÄ SIVULTA joka viikko marraskuun loppuun asti! 😻