… ja tässä ovat minun vastaukseni siihen:

Kesän 2019 mieleenpainuvin päivämäärä?

Maanantai 1.7., kun kahden viikon(!) lomani alkoi. Pidin alkukesästä viikon loman ja loppukesästä kahden viikon. Se tuntui mahtavalta, sillä viime kesä meni lähinnä pitkistä viikonlopuista nauttien, kun lomapäiviä ei ollut vielä kertynyt kuin muutama hassu. Se alkoi verottaa jaksamistani jossakin vaiheessa, joten nyt toivon, että syksy olisi helpompi.

Kesän 2019 paras grillisafka?

Tacohampparit – ihan heittämällä! Tosin niihin inspiraationa toiminut tacosalaattikin on herkullista. Se pitäisi vaan kuvata uudelleen, koska tuo vanha blogipostaus näyttää hieman “tomuiselta”. En muuten ehtinyt kesän aikana grillata kuin pari kertaa.

Kesän 2019 kaunein auringonlasku?

Kylmäkoskella, vanhempieni terassilla. Kun aurinko laskee niityn taakse, tekisi mieli kellahtaa selälleen nurmikolle ja vaan tuijottaa taivasta. Tämän postauksen ensimmäiset kuvat on otettu juurikin villiniityllä. Se on hauskan kuriton ja aamuisin sen yllä lentelee perhosia.

Kesän 2019 huikein roadtrip?

Taisi olla Vääksyn kanavaristeilylle. En ottanut siellä kuvia, koska edellisilta meni jotenkin pyllylleen eikä risteilypäivänä ollut yhtään inspiraatiota. En jaksanut edes meikata. Vaikka kuvatodisteita ei ole, reissu oli mukava.

Kesän 2019 unohtumattomin uintireissu?

Kun Nöpsy opetteli uimaan. En ole varma, näkyvätkö tämän postauksen kuvat vielä kaikille blogikatastrofin vuoksi, mutta siellä se 5-vuotias vesipeto opettelee pysymään pinnalla kellukkeilla ja ilman. Syksyllä alamme käydä uimahallissa edes satunnaisesti, jotta kosketus veteen säilyy.

Kesän 2019 iloisin kohtaaminen?

No, nyt on vaikea. Tuntuu, että olen ollut vain töissä tai perheeni kanssa. Nyt keksin! Vietin kauniin kesäpäivän Jyväskylässä Veeran kanssa vanhoja kotiseutuja koluten. Emme Veeran kanssa olleet nähneet hetkeen, joten juttua riitti.  Joko luit parhaat Jyväskylä-vinkkini jättipitkästä postauksesta?

  

 

Kesän 2019 hymyilyttävin hetki?

Muistan eräänä aamuna todenneeni ääneen, että: “Nyt mulla on hyvä olla!” Sitä ennen olin vetäissyt kunnon lenkin ja pulahtanut järveen lenkkikamat päällä viilentymään. Lenkin jälkeen vakkarismoothieni (puolukka-jogurtti-banaani) maistui paremmalta kuin koskaan.

Kesän 2019 itkettävin pettymys?

Lasketaanko se, kun eräs tollo poisti blogini ja sen varmuuskopion. No, se. *kihisee raivosta*

Kesän 2019 kaunein kesäkaupunki?

Helsinki. Kävimme Lintsillä, Korkeasaaressa ja vaikka missä seikkailemassa. Lähellämme olevat Oodi ja Kiasmakin ovat mahtavia paikkoja, jos joskus käy aika pitkäksi. Helsinki on aivan ihana, mutta yhden asian muuttaisin. Turistimassat voisi kadottaa kesäkaduilta, kiitos! Törmäilevät, pyöräteillä haahuilevat laumat, jotka eivät pirullakaan väistä muita ihmisiä, eivät ole mitenkään mukavaa kesäseuraa.

Kesän 2019 henkeäsalpaavin luontohetki?

Yksin ilta- tai aamu-uinnilla Jalanti-järven rannalla. Selkeästi nämä luontohetket ovat jääneet vahvimmin mieleeni positiivisina kesäkokemuksina. Ai niin, kesälampaiden moikkaaminen niittyllä oli myös mahtavaa!

Kesä 2019 yhdellä sanalla?

Haikea. Jotenkin koko ajan on sellainen olo, ettei tällaista kesää enää tule uudelleen. Vanhempani vanhenevat, lapseni kasvaa ja ystäväpiirini muuttuu luonnollisesti. Muutos ei ole aina huonoa, mutta se vaatii uutta asennetta. Jotenkin keskustelu vanhempieni kanssa siitä, mitä talolle käy, kun he kuolevat, herätti minut todellisuuteen, jossa sellainen päivä ei olekaan enää välttämättä vuosikymmenten päässä. Tänä kesänä tällaiset ajatukset ovat olleet todella pinnalla.

Haaste on siis alunperin Nooran blogista ja sen saa mieluusti varastaa omaansa! :)