Vähän kuin tulisi vuosia kestäneiden “en koskaan enää halua synnyttää” -avautumisten jälkeen esittelemään raskausvatsaa tai eron jälkeen, kun on tuominnut kaikki miehet syvälle helvetin uumeniin, uutta miestä. Kovasti tuli vannottua, ettei koskaan enää. Nyt pysytään vahvoina. Mutta toisinpa kävi.

Aloitin vuodenvaiheessa päättäväisesti ostolakon, ja tammikuun jälkeen kerron lakon sujuvan hyvin ja listasin asioita, joita himoitsen. Kirjoitin silloin eräästä mekosta näin:

“Tästä olen haaveillut oikestaan jo parisen vuotta eli siitä asti, kun tämä ilmestyi H&M:n nettikauppaan, josta se myytiin nopeasti loppuun. Ebayssa hinnat mekolle ovat hurjat enkä oikein edes tiedä, mikä tässä kiehtoo. Tai siis, tiedän kyllä. Puuvillakangas, täydellinen malli ja D&G-inspiroitunut printti. Äh, tämä mekko taitaa olla minulle the one that got away.“

Niin. Se oli silloin se. Sitten tuli vastaan tilanne, että joku, joka ei tiedä ihmisten ympäri maailman etsivän tätä mekkoa ja niiden onnekkaiden ihmisten, jotka aikanaan ehtivät ostaa tämän ennen loppuunmyyntiä, myyvän tätä 50 euron arvoista kaunotarta eBayssa monen sadan euron hintaan. Sitten minun eteeni osui myynti-ilmoitus. Vain vähän käytetty. Kerran pesty. Minun kokoani. En voinut millään vastustaa. Rikoin ostolakkoani ja ostin mekon. Autsista! Nyt kuuluu kysyä, kaduttaako minua.

Ei kaduta. Mekko on päällä i-ha-na ja se luo välittömästi kesän ympärilleni. Yhtäkkiä ympäriltä kuuluu naurua ja ilmassa tuoksuu makea sitruunajäätee. No, ei sentään, mutta ajattelen kuitenkin, että jos hairahdus ei kaduta, ehkä siinä ei ole mitään kaduttavaa. Niitä muutaman euron halpistoppeja olen katunut jo vuosia, joten ehkä ostolakon tarkoitus ei olekaan lopettaa minua ostamasta, vaan opettaa minua ostamaan asioita, joiden ostamista en kadu. Mitä luulet?

Psst! TÄSSÄ ON TASKUT! ♥