hiihtolenkki

Kun ympärillä on vain järvi täynnä lunta ja hiljaisuutta, olo on väkisinkin tyyni sekä rauhallinen. Vuorokauden mittainen “hiihtolomani” on ollut huippumenestys, sillä koen, että näin sunnuntait kuuluukin viettää. Pitkien yöunien ja myöhäisen aamiaisen jälkeen maistui hiihtolenkki äidin kanssa. Pikkusiskolle paistetaan lettuja yllätykseksi ja illalla mennään yhdessä saunaan. Koko ajan jaloissa pyörii kissa, joka kerjää huomiota. Tällaisena sunnuntaina mikään ei voi pilata hyvää oloa. Työasioista stressataan vasta huomenna, jos silloinkaan, sillä työpäivä alkaa niin mukavalla palaverilla, ettei se oikeastaan tunnu edes työtapaamiselta.

lettukestit

Tässä sitä taas huomaa, että jo lyhyetkin irtiotot arjesta tekevät ihmeitä. Siksi aloitin muuton yhteydessä löytyneen lahjakorttikasan purkamisen varaamalla tälle kuulle ylellisen hotelliyön. Jotta työmyyrä-titteliä kantava poikaystävänikin pääsisi hieman rentoutumaan, olen hieman järjestellyt asioita hänen selkänsä takana. En aina muista kiittää miestä siitä, miten paljon hän tekee eteeni, joten ehkä ne kiitokset voi tiivistää välillä isommiksi kiitollisuudenosoituksiksi. Emme oikein ole edes lomailleet ennen yhdessä ja odotankin lyhyttä vapaapäiväämme kuin kuuta nousevaa. On hauskaa, kun suhteesta löytyy vielä ensimmäisiä kertoja, jotka kutkuttavat jännityshermoja.

Ensi viikosta tulee aikamoisen hullu, kun koettaa aika purkaa muuttolaatikot ja -jätesäkit. Toiveenani olisi asunto, jossa turhan krääsän määrä on minimissään, mutta pahoin pelkään, etten pysty hankkiutumaan eroon tarpeeksi suuresta määrästä tavaraa. Pitäisi vaan kylmästi luopua turhuuksista. Niitä lensi roskalavalle jo muuttoni pakkausvaiheessa, mutta vielä on paljon varaa karsia. Odottakaapa vaan, kun saan raahattua asuntoni nurkasta kirpputoritavarani jonnekin myyntiin. Kasan alta paljastuvan lattiatilan määrä on huikea! Nyt toivottelen kuitenkin mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille ja lähden lämmittämään saunaa. :)