Tallinnan matkamme eräs isoimpia kohokohtia ainakin tällaisen ikuisen lapsen mielestä oli ehdottomasti vierailu eläintarhassa. Jo vuonna 1939 perustettu Tallinn Zoo eli Tallinnan eläintarha on lyhyen bussi- tai ratikkamatkan päässä ydinkeskustasta, missä hotellimme sijaitsi. Eläintarhassa on kuulemma yli 350 eläinlajia, joten vierailuun kannattaa varata mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän aikaa. Pienempiä eläimiä pääsee ihan paijaamaankin, joten varsinkin lapsille söpöjen, mutta kuolettavan tylsien pupujen silittely saattaa muodostua reissun kohokohdaksi.

En kestä tuota mustaa lintua! Se näytti kovin vihamieliseltä, kun ihmiset kävivät valokuvaamassa sitä. Jotakin kuitenkin tapahtui, kun menin aitauksen viereen, sillä lintu rauhoittui heti. Se kävi hakemassa pienen puunpalasen, jonka se ilmeisesti tahtoi antaa minulle, koska lintu-rukka seurasi minua aidan viertä pitkän aikaa. Voiko olla suloisempaa otusta! Ei uskoisi, että lintu voi herättää kissaihmisessä tällaisia hellyydentunteita.

Bongaatteko yllä olevista kuvista kengurun? Vuoden luontokuvaaja oli jälleen vauhdissa. No, ainakin sain muista eläimistä ihan kivoja kuvia. Tuo hienompi kuva elefantista on tosin rehellisyyden nimissä Veeran ottama. Ja pikkuinen karvakaverihan kurottelee ulos häkistään, koska joku tottelematon turisti ruokki sitä. Meikäläinen vain hyödynsi tilaisuuden ja napsaisi kuvan, vaikka kaveria kävi sääliksi. Tuli ihan mieleen Jyrsis.

Toinen jääkarhu koetti kommunikoida viereisen aitauksen kaverilleen, mutta aiheutti vain muutaman lievän sydänkohtauksen yleisölle. Toinen jääkarhu taas mökötti häkissään, mutta suvaitsi vilkaista hetkeksi kameraani. Jälleen kerran hienoin kuva eli tuo leijona on Veeran ottama. Kissaeläimet olivat reissuni kohokohta, sillä kissaihmisenä rakastan jättikissoja aivan yhtä kovaa kuin lemmikkikissojakin. Ja ei, en nähnyt niitä suloisia pentuja. :(

Lopulta oli aika lähteä. Vaikka eksoottisia eläimiä oli kiva nähdä läheltä, eläintarhavierailusta jäi kuitenkin surullinen olo. Monista eläimistä näki, että vaikka niiden olot olivat periaatteessa hyvät eli tarjolla oli liikkumatilaa, seuraa, ravintoa ja muuta, jotakin oli pielessä. En nyt ala asiaa sen syvemmin puida, mutta ehkä on parempi, että pitäydyn jatkossa letkeiden kotileijonien silittelyssä. Miau!