Luopumisen tuskaa ja muuta karmeaa voi seurata vaatekaapin inventoinnista. Vielä vuorokauden ajan tekin voitte havitella tätä aarretta itsellenne juurikin inventointini seurauksena. Mekko on ihana, mutta valitettavasti minun kohdallani se on sopiva joko tisseistä tai pepusta, mutta ei molemmista samaan aikaan, joten päätin luovuttaa sen suhteen. Tällä etumus-vyötärö-lantio -suhteella tuo mekko ei tule koskaan olemaan vartalolleni sopiva. Valitettavasti.

Oloni alkaa olla jo melkein terve, vielä pitäisi viimeiset limat yskiä pihalle. Siivouksen ja lakanoidenvaihdon ohella olenkin tänään juonut ainakin sata litraa teetä (kiitos teeavustuspussukasta, ihana Veera) ja käynyt noutamassa apua tulevaan ruotsintenttiini. Muutenhan olisin majaillut koko päivän toipilaani haalarissani.

Päivän asuni koostui yllätyksellisesti jälleen neuleesta. Missä ne kaikki ja paksut ja lämpöiset neuleet ovat, kun kaapistani löytyy vain näitä ei-niin-lämpimiä tapauksia. Värimaailmakin on niin masentava, ettei mitään rajaa. Pukeutumalla näin harmaasti ei tarvita edes näkymättömyysviittaa. Itseäkin vähän masentaa, kun en keksinyt mitään värikkäämpää ylleni. Talvitakkinikin oli musta.

toppi – H&M

neule – Vila

farkut – H&M

kengät – Aldo

Aamuisen jälkeen pitää vielä kehua vähän lisää blogini lukijoita. Perjantaina ovikelloni soi yllättäen ja Maalaistorin edustaja toi minulle lahjapussukan, joka sisälsi heidän tuotteitaan, jotta kipeä oloni tulisi paremmaksi. Oikeasti, mistä noin ihania ihmisiä tulee! Hämmennyin pahasti ja olisi takuulla ollut fiksua kaupungilla poikkeamisen sijaan jäädä kotiin herkuttelemaan yrttimarinoiduilla valkosipulinkynsillä. En kuitenkaan jäänyt, vaan pahensin oloani käymällä tyttöjen kanssa pikkujouluviineillä. Tänään olen sitten herkutellut senkin edestä käsintehdyllä tummasuklaalla. Siispä kiitos. Kuten sanottua, olo on jo melkein terve!:)