Se olisi sitten perjantai. Illemmalla tänään julkaistavan avautumisen kirjoittamisen jälkeen tuntuu hyvältä keskittyä keveämpiin asioihin kuten kynsilakan väriin ja vaatteisiin. Postaus ei siis ole vielä valmis, siksi julkaisen päivän asun tähän väliin. Tuntuu kuitenkin kuin iso kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. Kun kipsuttelin koroissani kotiin yliopistolta, mieleni olisi tehnyt juosta tai pomppia koko matkan. Sen verran aurinkoinen oloni oli. Sekin, että jaksan taas nykyään kirjoitella teille pidempiä postauksia, tekee minut iloiseksi. Sain jostakin yhtäkkiä valtavasti energiaa ja elinvoimaa, voiko sitä parempaa fiilistä enää edes toivoa!:)

Lakkasin tylsyyksissäni myös kynteni sopimaan kieroutuneesti kukkatoppini värimaailmaan. Vaikka koetan venyttää kesäisten ja kirkkaiden värien käyttöä syksyyn, näitä synkempiä sävyjä alkaa lähes automaattisesti himoita sitä enemmän mitä pidemmälle kohti syksyä edetään. Joskus marraskuun alussa meikätytöllä on taas mustat kynnet, sanokaa minun sanoneen.

toppi – H&M

farkut – Liu Jo Jeans (saatu)

kengät – Wild Romance

bleiseri – Zara

laukku – Asos

Nyt, kun joudun elämään ilman kuvautelinettäni, pitää keksiä jokin pakitentti, jolla tuon kameran saa pysymään suorassa, koska näiden vinojen kuvien katsominen huimaa hieman. Kuitenkin, nyt sen asun kimppuun. Farkkuja tuli kesällä niin ikävä, että nyt aion käyttää niitä päivittäin. Tänään oli tummansinisten perusfarkkujen vuoro. Farkkujen sinistä väriä toistin alekukkatoppini kuvioissa sekä noissa tummissa kynsissäni. Kengiksi valitsin mustaa pitsiä ja vilkkuvia varpaita yhdistävät korkkarit ryhdistämään asua ja  tuon mustan laukun väripariksi.

Kohta puhki käytetyn rotsin sijaan takkina toimi tänään valkoinen bleiseri. Muistin omistavani sellaisen, kun luin eilen Jennin postauksen.  Ja koska kävin kerrankin jossakin fiksussa paikassa, otin mukaani myös laukun. Niitäkään ei ihan hetkeen ole asukuvissa nähty. Hiukset jätin rennosti auki, ettei tuo asu näytä liian mietityltä, koska sitä se ei todellakaan ole.;)

Hyvästelin tuossa Nikonilta testilainassa olleen järkkärini haikein mielin. Joku joskus mussutti, kun bloggaajat eivät kerro, kuinka kauan testituotteet ovat heillä käytössä. Hyvähän se on nillittää aiheesta, johon bloggaajakaan ei osaa vastata! Joskus vaan viikkojen tai kuukausien päästä tulee se viesti, että lähetti tulee huomenna noutamaan tuotteen. Joskus laina-aikojen pituuksia etukäteen kysellessä lainatuotteen lähettävän firmankin vastaus on epämääräinen “katsellaan”. Ja me bloggaajathan katsellaan.

Näihin mussukoihin ehtii kyllä kiintyä ja tottua niin, että lainatuotteiden palauttaminen on aina yhtä iso järkytys. Tietää ajankohdan etukäteen tai ei. No, onneksi tulee uusia kameroita ja uusia testilainoja, jos sellaisisille tulee tarvetta. Minä taidan “tyytyä” opettelemaan Olympukseni käyttöä vielä paremmin. Sitä ei kukaan pentele tule minulta ainakaan hetkeen viemään!:D