OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihana palata kotiin. Viikonloppu ystävieni kanssa mökillä kaukana kotiäitiydestä rentoutti hermoja, lihaksia ja pienen perheemme tunnelmaa. Pelkäsin vähän, että mökkiyön jälkeen kotiinpaluu kiljuvan pikkumiehen ja stressaavan avomiehen väliin olisi tuntunut entistä raskaammalta, mutta olin väärässä. Nöpsy tuntuu reilun vuorokauden poissaoloni aikana oppineen kävelemään entistä itsevarmemmin, hän oli syönyt sekä nukkunut ihan hyvin ja kotikin oli siisti. Mitä nyt yksinäinen punainen Duplo ui vessanpöntössä. Duploa suurempi draama sai alkunsa äsken, kun ajattelin kerrankin panostaa hammashuoltooni ja käytin oikein antaumuksella hammaslankaa sillä upealla seurauksella, että yhdestä alahampaastani lohkesi pala pois. Hienoa, Iina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietin, onko tämä muutos vain pääni sisällä vai onko Nöpsy ihan oikeasti vähemmän kärttyinen kuin lähtiessäni. Joko minä olen saanut etäisyyttä murmeliarkeen ja hyväntuulisuuteni heijastuu lapseen tai lapsi on ottanut kaiken irti isä-poika -ajasta. Isi jaksaa leikittää aivan eri energialla kuin äiti, jonka kyljessä poika viettää aikaa 24/7. Oli niin tai näin lautalattioitamme pitkin tassutteli vielä äsken iloinen poika, joka aina minut nähdessään kiljahteli “äittää” ja “äitititiä”. Nyt tyyppi vetelee sikeitä kainalossani. Nukahtaminenkin tapahtui ilmas väsytystaistelua, sängyssä seisomista ja muuta pöllöilyä.

(Taas käytän julkaisemattomia kuvia kesältä. Varsin omituista käytöstä ihmiseltä, joka rakastaa syksyä.)