“No niin, nyt niitä ikäviä sivuoireita pukkaakin sitten oikein urakalla. Poskeeni ilmestyi tämän päivän aikana ihan yllättäen kaksi (minun mitta-asteikollani) isoa finniä ja leukaani en-jaksanut-edes-laskea-kuinka-monta pienempää yksilöä. Mitä ihmettä tapahtuu? Normaalisti selviä muutamalla finnillä vuodessa enkä joudu stressailemaan tällaisesta turhuudesta. Finnit vielä näyttävät siedettäviltä, mutta ne ovat mielettömän kipeitä ja turvonneita. Tämähän on kuin puuttumaan jäänyt teini-ikä, kun yhtäkkiä on tissit ja naama kukkii. En arvosta, en sitten yhtään.

Moni on kertonut, että raskaudessa raskainta on monelle muuttuva identiteetti. Poikamaiseen vartaloon ilmestyy muotoja, timmi pyykkilautavatsa vaihtuu koripalloon, kaunis iho kukkii ja upeat hiukset ovatkin yhtäkkiä rasvaiset. Kaikki esimerkit eivät liity minuun. Omalla kohdallani rassaa varsinkin se, että poskipäät ja leukalinja katoavat turpean naaman alle. Tämä naama-asia naurattaa sillä olen kahden viime viikon sisään arvannut kolme(!) salattua raskautta tietynlaisista turvonneista kasvoista. Ymmärrän nyt hieman paremmin, mistä identiteettikriisissä on kyse. Alan kohta painattaa t-paitoja, joissa lukee: “Palataan asiaan yhdeksän kuukauden kuluttua, kun näytän jälleen itseltäni?”

 P1040056

Tässä vaiheessa on varmaankin kohtuullista varoittaa niitä lukijoita, jotka eivät kirjoitustyyliäni tunne, siitä epämiellyttävästä faktasta, että tapanani on kertoa tunteistani blogissani aika suoraan ja kaunistelematta. Tabut, joista ei ehkä kannattaisi puhua kuin lähimmille ystäville kuiskaten, päätyvät julkisiksi, koska tiedän, etten ole yksin ajatusteni kanssa ja tahdon tuoda helpotusta niille, joista tuntuu välillä pahalta ärsyyntyä pienistä jutuista, kun pitäisi vaan olla onnellinen, että vatsassa kasvava lapsi on terve. Koskaan, ei koskaan pidä tuntea syyllisyyttä siitä, että tahtoo pitää huolta itsestään. Vain onnellinen äiti kasvattaa onnellisia lapsia. Näin uskon minä. 🙂

P10400051

Psst! Kuten saatatte huomata, noita finnejä ei peitetä edes meikillä…“