Kaksi annosta alkoholia ja vähän kökkö elokuva
Vapaapäivä oli ja meni. Perjantaina ystäväni kaappasi minut seurakseen kaupungille ja pääsin viettämään “vauvavapaata” aikaa. Aivan ensimmäisenä kävimme italialaisessa pitsalla ja valkkarilasillisilla. Oli todella outoa syödä ruoka rauhassa ja niin, että se ei ehtinyt kylmetä odotellessa. Nautiskelin jokaisesta suupalasta ja hörpystä. Kotikaupungistaan Helsinkiin matkustanut Veera (tsekatkaa neidin uusi blogi täältä, on nimittäin hieno) halusi viedä matkatavaransa hotellille ennen illan niin kutsuttua pääohjelmanumeroa, joten käväisimme ruuan jälkeen hotellilla hengähtämässä. Sieltä jatkoimme kahvilaan juoruamaan ja herkuttelemaan kakkupaloilla. Totesin kahvilassa, että: “Mi caca es su caca.” Se sai Veeran miettimään, olenko kielinaisia vai onko juttujeni taso vain huono. Jälkimmäinen vastaus on oikein, sillä tuskin se caca kakkua tarkoittaa. Miten niin äiti-ihmisen jutut ovat vähän väsyneitä?
Vatsat täynnä kävimme sitten ostamassa leffaliput ja totaalirentoutuminen kutsui. En päivän aikana muutenkaan kurkkinut puhelinta kuin muutaman kerran, mutta elokuvissa keskityin jokaisella solullani filminpätkään. Ainoa yhteydenpitoni kotiin tapahtui ennen elokuvaa, kun ilmoitin, että ehdimmekin vasta myöhäisempään näytökseen. Sekin ilmoitus oli oikeastaan turha, sillä pojilla meni ihan hyvin keskenään niin kuin oletinkin. Itselläni oli aluksi hieman haikea olo, kun tuli sellainen tunne, että elämä on nykyään todella rajoitettua. Kaikkea entistä menemistä ja puuhastelua tuli niin ikävä, ettei ole hetkeen tullut. Loppuillasta haikeus muuttuu erilaiseksi, kun elokuvan jälkeen pamahti päälle ikävä vauvaa kohtaan. En ihan juossut kotiin, mutta aika tihein askelin pienen poikani luokse viiletin. Oli ihana nukkua sylikkäin yö, kotonahan olin muuten jo yhdeksän aikaan. Pointtini on kai se, että vaikka vapaapäivän alussa ajattelin, että voisinpa jäädä kaupungille viikoksi pyörimään, illan lopussa olin aivan valmis palaamaan kotiin. Jo kuuden tunnin irtiottoarjesta antoi hurjasti energiaa ja voimia.
Rentoutumispäivä oli ihan menestys, mutta pienen kriisin sain silti kehitettyä. Olin suunnitellut, että valokuvaajaystäväni voisi ottaa muutamat kuvat minusta kaupungilla, kun kerrankin olisi aikaa ja ihminen, jonka kuvattavana on helppo olla. No, muuten ihan hyvä suunnitelma, mutta kahdesta raitiovaunusta myöhästyminen ja vesisade takasivat, että näytin koko päivän niin hirveältä, ettei mitään valokuvia tarvinnut edes harkita. Siinäpä syy, miksi viikonloppuna oli vähän hiljaista blogien puolella. En saanut postauksia ulos, kun kuvamateriaali jäi puuttumaan. Onneksi omalle kameralle tallentui perjantailta pari viinilasia, oma naama (eli tuo kuvien kamala uitettu koira), muutama ruokakuva ja yksi onnellinen hymy tuoreen äidin kasvoilta. Elokuva oli muuten yllättävän huono. En pissannut housuuni tai edes nauranut ääneen. Mutta mitäpä sitä komediaelokuvalla, kun on niin hauska ystävä kuin Veera. ♥
Heidi
Tuo ripeästi kotiin meno kuulostaa tutulta. Olin eilen ekaa kertaa kavereiden kanssa kaupungilla pari tuntia ilman vauvaa (vauva on tänään kuukauden ikäinen), ja oli tosi kivaa, mutta kotimatka sujui kyllä harvinaisen reippaasti.
Iina M.
Tuo viimeinen lause tiivistääkin kaiken! Se “hetki” erossa tekee jo hyvää. 🙂
Nainen27
Ihana teksti ja niin tuttu tunne. Täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Odottelen varsinaisen blogisi puolelle asunto postausta.
Iina M.
Hyvin sanottu! Ja hei, juuri kuvailin makuuhuonetta eilen. Tänään pitäisi tulla keittiönpöytä postissa, niin saa senkin kuntoon. 🙂
LA
Ehkä vähän hassu kysymys tähän postaukseen, mutta onko sulla luonnonkihara hius? Kun mulla on samannäköiset hiukset luonnostaan, mutta ne on aina “suorat” kuivina ja haluaisin, että ne pysyisi tuollaisina laineina. Mietin siis (jos sulla on hiukset noin luonnostaan), että miten sulla pysyy laineet kuivaamisen ja harjaamisen jälkeen? Jotain hyviä aineita?
Englannissa toimi ilmasto, siellä oli täydelliset hiukset vaikka voisi luulla, että jatkuva kosteus olisi painajainen 🙂 Erilainen kosteus kuin Suomessa näköjään.
Iina M.
ON! Kostea ilma aiheuttaa vähintäänkin laineet, mutta pahimmillaan korkkiruuvit. Kiharat pysyy yleensä hyvin (ellei sade pilaa kaikkea), mutta mun suosikkikiharatuotetta ei valmisteta enää. Jos törmäät tähän puteliin jossakin, OSTA HETI! <3
Veera
Awww! Ihana postaus! Ja eiks se kuule oo ihan hyvä, ettei leffa ollu liian hauska? Huutonaurut olis voinu olla vaaralliset synnyttäneen naisen pidätyskyvyllä!!! 😀 😀 😀
Ja siis miten niin oon idiootti, kun luulin sua kielineroksi???????
Iina M.
AIVAN! Olisipa ollut kiva peitellä märkiä länttejä penkissä. 😉 <3
annina
Kivalta päivältä kuulosti :). Irtiotot on välillä tarpeen mutta ikävä siinä aina tulee. Itse käyn kerran viikossa ompelemassa pari tuntia ja aina kiire kotiin vauvan luo. Onneksi meillä oli mahdollisuus siihen että jään pojan kanssa vielä kotiin, kauhistuttaa ajatus että kuukauden päästä olisi jo päiväkoti ikäinen.
Iina M.
Mulla meinasi tulla eteen pikainen siirtyminen työelämään, mutta juttun menikin puihin. Välillä mietin, kuinka olisin selvinnyt siitä, etten ole kotona, mutta kaipa sekin aikanaan menee sitten omalla painollaan. Itkujen kanssa silti, toki. 🙂
Noorq
Kyllä noita lapsia tulee vaan aina niin ikävä . Ensin itku silmässä lähdin jumppaan, kun pelkäsin miten isi pärjää ja tuli ikävä niitä nappisilmiä, jotka jo ovella tuijottavat minne äiti lähtee. Mutta jumpan jälkeen oli kyllä ihana olo ja rentoutunut:) pojat nukku jo, mutta saivat kyllä silitykset. Kiva, että sulla oli mukava päivä , vaikka elokuva olikin huono
Iina M.
Se lähteminen onkin kai pahinta. Tuntuu vaan kamalalta jättää pieni rakas. 🙂
CURIOUSNOORA
Äh, mä kun ajattelin, että tuo Luokkakokous kannattais käydä katsomassa, mutta en oo nyt keneltäkään kuullu, että se ois hyvä.. :/
Ehkäpä vaan odottelen rauhassa huhtikuista Hedbergin standup-keikkaa. <3
Iina M.
Huh eli en oo ainut tiukkis, jonka mielestä se oli mauton! 😀
szanna
Moi! Meilla on lahes samanikainen pikkuneiti ja olen alkanut minakin haaveilla omasta paivasta tai edes puolikkaasta.. siksi kysyisinkin miten hoisit vauvan ruokinnan, tai ennemminkin maidon kertymisen kaupungilla? Ollaan kayty pari kertaa ulkona vauvan mentya nukkumaan, mutta silloinkaan en hirveesti viitsi juoda ja silti pitaa kiirehtia kotiin pumppaamaan.
Iina M.
SE OLI KAMALAA! Etumus meinasi neljän tunnin jälkeen räjähtää eli olisi pitänyt ottaa pumppu mukaan. :/
Riikka
Mistäs noin herkullisen näköistä pizzaa saa? Slurps :p
Iina M.
Aleksanterinkadulta, Il Sicilianosta! 🙂