Kesäkumidilemma
Jos joku kysyisi, mitä teen nykyään työkseni, kertoisin varmaankin olevani imettäjä. Ihan tosissaan. Silloin, kun en imetä, laskeskelen kellosta, koska suunnilleen on seuraava ruokahetki ja mietin imettämistä joltakin kannalta. Mietin kipeitä nännejä, vuotavia rintoja, erilaisia imetysliivejä, parhaita asentoja ja kaikkea, mikä vaan mitenkään liittyy aiheeseen. Joku sanoi joskus, että se, mitä ajattelee aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi, määrittelee sen, mitä ihminen on. Olen siis aivan selkeästi imettäjä.
Imetyksen kanssa lähdettiin liikkeelle hyvin. Maitoa oli herunut hyvin jo muutama viikko ennen synnytystä ja heti, kun sain synnytyssalissa vastasyntyneen pikkuisen rinnalleni, hän nappasi kiinni rintaani. Myönnän, että vaikka olin päättänyt olla itselleni hellä imetysasioissa varsinkin, jos imetys ei syystä tai toisesta onnistuisikaan, olin sairaalloisen ylpeä, kun se sujuikin niin hyvin ja jotenkin luonnostaan. Oikeita asentoja ei tosin ollut aina helppo löytää. Onneksi tuo apinavauvani kiipeää minua pitkin oikealle kohdalle, kun imetän kylkiasennossa. Kun äiti ei osaa, vauva auttaa.
Kotona tuli kyllä jo päivän verran takapakkiakin, kun maito ei meinannut ensin nousta. Yksi yö meillä itkettiin kokonaan (sekä äiti että vauva), kun piti imeä niin usein ja hotkimisesta meni ilmaan vatsaan. Paukuttelun ja hytkyttelyn jälkeen seuraavana aamuna maito onneksi nousi ja vauva alkoi nukkua pidempiä jaksoja, kun sai syöttökerralla pidemmäksi aikaa masunsa täyteen. Nykyään yön aikana syötän vauvan 2-4 kertaa, useimmiten ehkä kolmesti eli todella harvoin.
Nyt, kun rinnat alkavat olla muutaman päivän tiheämmistä imetyshetkistä vähän “kuluneet”, mietin perhevalmennuksessa vinkattuja nännikumeja avukseni. Muutamaakin erilaista rasvaa ja yhtä rintahierontaöljyä, jonka sain blogin kautta, käytän helpottamaan oloani, mutta jos tämä ei tästä kohta helpota kunnolla, nännikumit odottavat pöydällä kokeilemista. Arvelisin parantuneen imuotteen auttavan myös nännejä parantumaan, mutta varma en voi olla. Mietin vaan, teenkö nännikumeilla sitten kuitenkin enemmän hallaa itselleni, jos niitä päädyn käyttämään. Muistaakseni vauvan imuote on kumista erilainen kuin oikeasta nännistä.
Toisaalta harkitsen jonkinlaisen tuttipullon käyttöä ehkä jo seuraavan parin viikon sisään mahdollistaakseni itselleni muutaman tunnin eron vauvasta, joten laskettaisiinko rintakumit tähän samaan kategoriaan asioista, joita imetään eri tavalla kuin rintaa? Ovatko rintakumit ja tuttipullot siis reilun viikon ikäiselle vauvalle pahaksi imetyksen kannalta tai jotenkin muuten? Kätilö neuvoi laitoksella ainakin välttelemään tuttia ennen ensimmäistä neuvolakäytiä, mutta tiedä sitten, onko tämä jokin yleinen ja perusteltu suositus. Imetysamatööri ei tiedä ja gallupiin (pyytämättäkin) vastanneet sukulaiset olivat keskenään hyvin eri mieltä asiasta.
Haluaisin kyllä opetella pumppaamaan maitoa, jotta rinnat eivät olisi jotenkin “liian täynnä”. Samalla mahdollistaisin sen, että myös lapsen isä voi olla lapsen kanssa kotona kaksin ja ruokkia hänet rintamaidollani, jos olen itse muualla muutaman tunnin. Maidonkerääjää olen jo testannut, mutta en ole hörppyyttänyt vauvaa, vaan kaatanut pienen maitotilkan aina pois. Äidinmaidonkorvikettakin ostin muutaman tetran varastoon, mutta pyrin ottamaan ne käyttöön vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona, kun omaa maitoa kuitenkin tulee runsaasti. Miksi ottaa pikavippi, jos tilillä on rahaa.
En ajatellut etukäteen olevani näin vahvasti täysimetyksen kannalla, sillä olen neuvonut ystäväpiirini muita äitejä olemaan stressaamatta typeriä. Pääasia on, että vauva voi hyvin. Oman vauvani kohdalla olenkin sitten näköjään tiukempi ja tahdon, että asiat sujuvat säännönmukaisesti aina, kun vaan mahdollista. Miten sitä onkin aina muille ihmisille armollisempi, mutta itseään ruoskii ja syyllistää milloin mitenkin turhista asioista. Pääasia kun oikeasti on, että vauva saa ruokaa. 🙂
Melina / Minishow
Tunnistan ihan samoja piirteitä itessäni, ja olin niin päättänyt imettää vaikka mikä tulisi! En millään suostunut ekoina viikkoina antamaan tytölle tuttia tai tuttipulloa ja myöhemminhän kumpikaan ei enää kelvannutkaan. Vasta puolivuotiaana saatiin ekat juomiset tuttipullosta, siihen asti imetin suunnilleen puolen tunnin välein kun maitoa ei meinannut tulla tarpeeksi..
Iina / Bebe au Lait
Toi saattaa olla munkin kohtalo, ellen osaa vähän höllätä periaatteitani. 🙂
annina
Meillä kätilö antoi rintakumin sairaala-ajaksi kun ei imuotetta muuten löytynyt. Maitoakaan tosin riitä ja sairaalassa pojan paino vaan laski. Tuttipullolla siis mennään. Pumppaan sen mitä saan herumaan ja lisäksi korvikkeita. Lisäksi harjoitellaan päivittäin imemistä mutta aika epätoivoinen alan olemaan että se ikinä onnistuisi kun ikääkin on kohta 6 viikkoa. Tavoite oli täysimetys mutta koitan olla itkemättä ettei onnistunut. Eiköhän ne samat hyödyt kuitenkin tule siitä äidinmaidosta jonka saa pullon kautta. Läheisyyttä saa aina kun haluaa. Meillä on nyt 2 yötä nukuttu yli 5h putkeen, äiti on iloinen 🙂
Iina / Bebe au Lait
Se on niin turhauttava tunne, kun imetys ei meinaa lähteä käyntiin. Pari kertaa ollaan taisteltu minuuttitolkulla, että ote löytyy eikä ipana potki mahaani mustelmille tai revi nänniä irti, kun turhautuu odotteluun. :/
annina
Täällä iskettiin kerran kiinni nenään kun äidillä kesti liian kauan ottaa rinta esille 🙂
Iina / Bebe au Lait
Voi pieni! 😀 <3
Eve
Maidonkerääjä ja rintakumit oli kyllä SUURI apu aikanaan – rintakumia käytin silloin kun tytöllä oli imuote vähän hakusessa ja jos nännit oli kipeät. Jokainen menee tyylillään, ei pulloruokintakaan ole “väärä” vaihtoehto – meillä se jäi vasta myöhemmälle, tyttö kun ei tajunnut tuttipullon ideaa 😀
Iina / Bebe au Lait
Ahaa eli rintakumi saattaa jopa auttaa oikean otteen löytymiseen vai käsitinkö väärin? 🙂
Minttu
Mun äiti joskus sanoi, kun juttelin hänen kanssaan äidiydestä/imettämisestä/tulisiko minusta hyvä äiti ymsyms, ettei super-äitejä ole olemassakaan. (tai super-imettäjiä) Ja, että äitinä pitää muistaa myös olla armollinen itselleen. Kummasti sitä kuitenkin aina asettaa kauheat vaatimukset juuri itselleen, mutta muille on niin helppo sanoa – älä stressaa liikaa. Sanon kuitenkin: älä stressaa, olet varmasti niin hyvä äiti, vaikket super-äiti ookkaan. (niitä ei ole edelleenkään olemasss) <3
Iina / Bebe au Lait
Sinäpä sen sanoit. Oma rima on niin korkealla, että varmasti pettyy! 😀
Marjo / Vauvanukkeleikki
Jättäisin kumit kokeilematta, jos et ole ihan rikki. Kumin kanssa imuote on kuitenkin erilainen, ja vauva saattaa tottua siihen. Lisäksi sen kanssa käsittääkseni vauvan mahaan menee helposti liikaa ilmaa.
Minullekin imetyksestä on tullut hurjan tärkeää, vaikka etukäteen ajattelin olla stressaamatta siitä. Toisaalta imetyksestä on helppo täpinöidä, kun se on sujunut alusta asti helposti ja vaivattomasti. Vauvani on melkein puolivuotias, ja tuntuu jo vähän haikealta, että ihanat ja rennot imetyshetkemme ainakin vähenevät kohta. Nyyh.
Maidonkerääjistä kannattaa muuten laittaa aina päivän mittaan kerätyt erät talteen. Niin saa ihan kiva varaston pakastimeen (jos teillä on sellainen). Helpottaa äidin omaa aikaa 🙂
Iina / Bebe au Lait
Tuo ilma on kyllä paha. Meillä vähän paukutellaan ja se on jo joskus niin kivuliasta, että valvotaan sen vuoksi yöllä. Ei enempää ilmaa pikkuisen masuun, kiitos. :/
Seregi
Kivasti tulen huutelemaan ensimmäisenä, vaikkei minulla ole vastasyntyneistä saati imettämisestä kokemuksia.
Kuuleman mukaan nännikumit ovat hieno asia. Älä kuitenkaan hanki lehmille tarkoitettuja nännikumeja (kts. kuva http://www.delaval.fi/ImageVaultFiles/id_1124/cf_5/Liner-20M.jpg), jotka eivät oikein ihmisen nänneihin sovi. Heiteltiin sellaisia pari viikkoa sitten maitotonkkaan kilpaa ja tuli tietenkin kokeiltua, meneekö lehmän nännikumit omiin nänneihin.
Ei mulla muuta.
Iina / Bebe au Lait
Ahaha, ihan huikeat! 😀
Marjo
Kuulostaa tutulta. Itsekin päätin ennen vauvan syntymää, etten stressaa imetyksestä, mutta kun se sujui niin hyvin, kaikki pienetkin mutkat matkassa ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia. Itse käytin rintakumia eli tuttavallisemmin kumitissiä kotiutumispäivästä noin 5 kuukautta eteenpäin. Otin sen käyttöön, kun vauva ei saanut kunnon otetta matalasta rinnanpäästä. Sitten kasvettuaan hän oppi pikkuhiljaa imemään ilman sitä. Rintakumin käyttö on mielestäni muuten ihan ok, mutta yleisillä paikoilla sitä on vähän kurja asetella paikoilleen ja ottaa pois, kun se ei aina suju kovin huomaamattomasti. Muuten imetys sujui sen kanssa hyvin, maidon heruminen ei lakannut, eikä vauva ruvennut hylkimään sitä missään vaiheessa. Siitäkin huolimatta kehotan harkitsemaan moista kapistusta mikäli ei sitä välttämättä tarvitse. Jos ongelmana on nännien kipeytyminen, nännit kyllä karaistuvat aikanaan. Tsemppiä imetykseen ja vauva-arkeen muutenkin!
Iina / Bebe au Lait
En edes ehtinyt ajatella tuohon tilanteeseen asti, että sitä himputin kumiahan pitäisi sitten rahdata aina mukanakin. 🙂
,,,
“Miten sitä onkin aina muille ihmisille armollisempi, mutta itseään ruoskii ja syyllistää milloin mitenkin turhista asioista.”
Tämä on oikein hyvä filosofia, hirveimpiä (anteeksi vaan) ovat ne ns. supermammat ja äitylit, jotka syyllistävät muita äitejä milloin mistäkin, vaikkapa nyt tästä imetyksestä. Kaikki eivät voi imettää edes osittain, ja nekin, jotka eivät halua, on varmasti syyt siihen, ja niihin syihin ei kellään muulla pitäisi olla nokan koputtamista.
Iina / Bebe au Lait
Valitettavasti. Itsekin koetin kirjoittaa tämän kokemukseni niin, etten vahingossakaan tuomitse muita, kun tosiaan tämä ankaruus kohdistuu tasan omaan käytökseen. :/
annanna
On totta, että tutti/tuttipullo/korvike voi häiritä imetystä alkuvaiheessa. Se ei kuitenkaan välttämättä sitä tarkoita. Oma vauvani imi tuttia jonka uskoin hieman alkuvaiheessa olleen haitaksi imetykselle, mutta selkeästi halusi imeä, kun taas rintaa imi vain sen verran kun oli nälkä. Toisethan on tissillä huvinkin vuoksi, mikä on myös ihan ok. Ainakin se stimuloi rintaa ja maidontulo ja -nousu on varmempaa. Itse keräsin maidonkerääjään tulleet maidot päivän aikana rasiaan jääkaappiin ja illalla pakastin ne pienessä minigrip-pussissa. Sieltä oli myöhemmin kätevä isällä antaa pullolla minun maitoani kun olin esim asioilla/kampaajalla ym. Itselläni ei maito herunut pumpulle, käsin lypsin lisäksi sen minkä lypsin. Alkuvaiheessa jos rinnat oikein pakkautuvat voi hieman lypsää, mutta ei kokonaan “tyhjäksi”. Paitsi jos oikein urakalla haluaa maitoa tuottaa. Elimistöhän (aivot) tuottavaa maitoa sitä mukaa kun sitä rinnoista poistuu. Eli jos sitä poistuu paljon sitä myös nousee paljon ja rinnat ovat siis jatkuvasti täynnä. Maidontulo kyllä tasoittuu parissa viikossa kun vauvan tarpeet ja sinun aivot synkronoituu ;D itsellä oli myös muutama korviketetra varalla kaapissa, mutta niitä ei koskaan tarvittu ( ja myöhemmin (n.8kk:n iässä) kun olisin sitä voinut antaa niin ei enää huolinut vaikka yritettiin :D). Itse olen terkkari ja imetysohjaaja ja silti imetys aiheutti paljon päänvaivaa. Imetys on jännä asia kaikin puolin 😀 tsemppiä imetykseen! Toivottavasti se onnistuu juuri niin kuin itse haluat ja ilman suurta stressiä 🙂
Iina / Bebe au Lait
Hmm, olikos tuossa maidon jäähdyttämisessä joku jippo, että piti jäähdyttää annoksen erillisinä ja yhdistää vasta viileinä? Vai muistanko väärin? 🙂
annanna
Joo, suosituksissa on, että ei lämmintä maitoa sinne kylmän sekaan. Sehän ratkeaa sillä ku laittaa kaks rasiaa tms jääkaappiin ja sit ku on jäähtyny niin aina yhdistää 🙂
Iina / Bebe au Lait
Kiitos paljon, näin muistelinkin! 🙂
anna
Ole vaan armollinen itsellesi. Kaikki ei mene täydellisesti ikinä, vaikka kuinka yrittäisit. Eikä se haittaa, se on elämää. Imetyksen kannaltahan parasta on se “ei rintakumeja, tuttia, tuttipulloa tai korvikkeita” mantra. Vain “rintaa, pumppausta ja hörpytystä”. Eri asia on sitten mikä on äidin ja vauvan parasta. Vauvan parasta on hyvin voiva äiti. Ja isä. Ja läheinen suhde molempiin vanhempiin. Isälle on hyvä kokemus pystyä myös hetkittäin huolehtimaan ja syöttämään vauvaa itsenäisesti. Mies haluaa kokea osaavansa myös.
Äh, lätinää. Anteeksi. Tämä imetys on mun intohimoasia myös. Kolmen lapsen jälkeen olen joutunut syömään sanani ja muuttamaan mielipiteitäni imetysfanaatikosta rennoksi sekäkäyttö äidiksi (siis rintaa ja rintamaitoa sekä pulloa ja korviketta).
Ensimmäinen lapsi: Ei tuttia missään nimessä, imemisentarve on ruokailua varten ja se hoidetaan rinnalla. Maitoa tuli hyvin, täysimetys onnistui ja sai pumpattua maitoa myös pakastimeen. Vauva ei kuitenkaan oppinut hörpytys tekniikkaa, eikä huolinut tuttipulloakaan, kun monen kuukauden ikäisenä yritin viimeisenä keinona tarjota. Lopputulos oli että olin vauvassa kiinni 24/7 ja jatkuvasti tissit levällään. Tissi oli ruoka ja lohtu ja juoma ja kaikki. Siinä ei hoitovastuuta paljon jaettu kenellekään. Onnistui vieroittamaan lapsen vasta 1,5 vuotiaana pakolla koska odotin jo toista lasta 4. kuulla.
Toinen lapsi: Päätin että ei näin, kun ekalla kerralla. Maitoa tuli taas hyvin. Pumppasin pakastimeen ja täysimetin. Kun koin että imuote oli vakiintunut noin kuukauden iässä, aloin antamaan myös pullosta rintamaitoa. En halunnut että rinta on tällä kertaa myös lohtu, joten tarjosin tuttia. Sitä ei tämäkään vauva huolinut tai oppinut syömään. No se oli pieni murhe. Lapsi oppi hyvin pullolle, josta tuli rintamaitoa, silloin kun en ollut itse paikalla. Imetys ei silti häiriintynyt mitenkään. Lapsen isä ja isovanhemmatkin saivat syöttää ja hoitaa ja minä sain vähän omaakin aikaa. Lapsi alkoi pikkuhiljaa itse vieroittamaan itseään rinnasta noin 9kk iässä, kun ruokalistalla oli jo paljon muutakin.
Kolmas lapsi: Kahden lapsen imetyksen jälkeen, jotka olivat lähes putkeen ja pitkiä, ajattelin jo etten ryhdy hommaan enää ollenkaan. En jaksa, enkä halua. Silti ajattelin että en saa olla itsekäs, rintamaito on parasta vauvalle. Asia silti ahdisti, joten päätin antaa itselleni anteeksi ja tehdä parhaani. Lopputuloksena imetin ensin kuukauden täysimetyksellä. Maitoa ei tällä kertaa kuitenkaan tullut yhtä hyvin kuin edellisillä kierroksilla, en saanut pumpattua pakastimeen juuri mitään, eikä maito tuntunut riittävän vauvallekaan. Otin käyttöön tuttipullot ja korvikkeet, ensin ilta-apuna jotta vauva sai vatsan täyteen varmasti ennen yötä että jaksoi nukkua. Sinnikkäällä harjoittelulla oppi vauva myös syömään tuttia. Ja se oli suuri helpotus, kun sai joskus ostettua itselleen sen kaksi minuuttia lisä-aikaa palvella tms. Vauvan kasvaessa korviketta meni myös päivällä ja silloin kun en ollut itse paikalla, imetin aina ensin ja loppunälkään annoin pullosta korviketta. Tai vauvan isä antoi. Noin 5kk iässä maitomäärä romahti entisestään ja lopettelin imetyksen, eikä vauvakaan jäänyt rintaa kaipaamaan. Tutista vieroitus onnistui helposti ennen yksi vuotis synttäreitä, kun oli flunssa eikä pystynyt sitä pariin päivään syömään. Ne meni sitten “hukkaan” eli en antanut enää takaisin.
Täytyy vaan sanoa että tämä kolmas vauva aika oli ehdottomasti paras ja rennoin ja vauvan ja isän suhde todella läheinen ja tiivis. Isä on ihan samalla viivalla äidin kanssa, koska on tasapuolisesti vauvaa hoidettu.
Että näin. Teet niin kuin itse parhaaksi näet ja se näkemyskin voi muuttua. Kaikkea hyvää teille!
Iina / Bebe au Lait
“Imetyksen kannaltahan parasta on se ”ei rintakumeja, tuttia, tuttipulloa tai korvikkeita” mantra. Vain ”rintaa, pumppausta ja hörpytystä”. Eri asia on sitten mikä on äidin ja vauvan parasta.”
Olipa hyvin sanottu! Tuon voisin palauttaa mieleen silloin, kun meinaa epätoivo iskeä. Kiitos viisaista sanoista. 🙂
anna
Oho! Ei ollut tarkoitus ihan noin pitkää löpinää kirjoittaa. Anteeksi.
Yksi juttu vielä pakko mainita. Jos Rinnanpäät menevät rikki, ovat arat ja punoittavat. Tarkista ettei vauvan suussa ole sammasta, eli hiivaa, se tarttuu helposti rinnanpäihin hiivatulehduksen muodossa ja tiedäthän… Ei kiva.
Sammakseen sitruuna tai puolukkamehutippa suuhun tai apteekin valmiste, jonka nimi ei nyt muistu mieleen ja rintoihin hiivalääkevoide apteekista.
Ennaltaehkäisynä sammakseen vesi tippa suuhun imetyksen jälkeen vauvalle. Äidille rintojen puhdistus vedellä imetyksen jälkeen (ja suojavoide).
Iina / Bebe au Lait
Ei mitään, neuvoja otetaan tässä blogissa aina riemulla vastaan. Pitääkin tarkistaa tuo suu heti! 🙂
Maikki
Heippa! Ekaksi pitää sanoa, että tosi sympaattinen blogi sulla, rupesin vasta seuraamaan kun oma beibini vajaa neljä viikkoa sitte syntyi:) Annat itestäsi tosi aidon ja jotenkin sulosen kuvan.
Nyt kun oon jo konkari(:D) näissä imetys- ja pullojutuissa näillä vajaan neljän viikon kokemuksella, niin ajattelin jotain ajatuksia laittaa tästä sulle. Oma vauva on ollut kokonaan rintamaidolla, ja tän on onneksi mahdollistanut kova maidonheruminen. Aluksi imettäminen teki ihan hemmetin kipeää ja kokeilin rintakumiakin, mutten jotenkin siitä tykännyt. Käytin tuota Lansinohia, ja kai se jotenkin vähän auttoi, ainakin haavat pysyivät poissa. Reilun viikon jälkeen kipu hiipui pois ja nyt ei enää tunnu missään.
Käsipumpun hommasin jostain syystä jo ennen vauvantuloa, kai olin melko luottavainen siihen että sitä maitoa tulee:D Ja osottautuki tosi hyväksi jutuksi, kun maitoa välillä on pakkautunut rintoihin niin että on ihan kovat ja on pakko saada pois ylimääräistä kun pieni ei kerkeä kaikkea juomaan. Nyt jos rinnat on täynnä niin pumppaan vähän pois ennenkuin vauva alkaa imeä, muuten tuntuu siltä kuin toinen tukehtuisi maitoon kun tulee niin kovalla paineella. Pakkaseenkin oon jo saanut aika hyvän varaston noita omia maitoja, eli jos jostain syystä maidontulo lakkaisi niin meillä pärjättäisiin varmaan ainakin kuukausi noilla omilla pakkasmaidoilla:D Medelan rintapumppu on ollut mulla ainakin hyvä, muista ei ole kokemusta.
Mulla ollut käytössä noita Aventin pulloja, ja niiden on ilmeisesti tarkoitus olla tosi samankaltaisia kuin rinta, ainakin vauva molemmista imee oikein hyvin eikä ole torjunut kumpaakaan. Ne on ollut hyviä muutenkin, kivan kokoisia, näköisiä eikä falskaa.
Tutti otettiin myös käyttöön melko pian kotiutumisen jälkeen helpottamaan esim vaipanvaihtoa ja se antaa vähän äänetöntä lisäaikaa esim. uloslähtöön, kun vauva saattaa hetken joutua odottelemaan. Pieni rauhottuu sillä sekunnilla kun saa tutin suuhunsa. Nyt imuttelee sitä aina noina hätähetkinä, nukuttamisessa se on välillä käytössä mutta otan aina pois kun on kunnolla unessa. Kesäsijaisena ollut neuvolatäti sanoi että tuttia ei saisi näin pienellä käyttää, oma terkka sanoi vaan että voi hyvin käyttää mutta toki mahdollisimman vähän kannattaa. Moni on ihmetellyt, miten näin pieni huolii tuttia, mutta meillä se on ainakin tosi suuri arjen helpottaja ja eliminoi turhat itkut.
Niinkun oot varmaan kuullutkin, niin imetyksen, pullojen ja tuttien kanssa kaikki vauvat on yksilöllisiä. Kannattaa kuitenkin kokeilla kaikenlaisia pieniä arjen helpottajia jos vaan mahdollista, jää enemmän aikaa vauvan kanssa seurusteluun kun (molempien) itkut ja oma ja vauvan olo on hyvä. Onnea vielä ja tsemppia arkeen uuden ihmisen kanssa!
Iina / Bebe au Lait
Mendelan pumppu on täälläkin! Vielä en ole vaan ehtinyt testata sitä, mutta tarkoitus kyllä olisi. Ja hei, kiitos kivasta kommentista. Hyviä ajatuksia! 🙂
pirita
Onneksi olkoon hyvästä startista imetykseen! Täällä kaikki meni vähän päinvastaisesti. Poika söi jo sairaalassa huonosti ja mun maito ei kunnolla noussut. N oppi samaan aikaan (noin vuorokauden ikäisenä) siis syömään yhtä hyvin (huonosti?) sekä tissiä että pulloa että välillä myös suoraan ruiskusta.
Jälkeenpäin olen ollut tosi tyytyväinen, että N oppi alusta asti myös pullolle. Tämä on antanut minulle ihan erilaisen vapauden, kuin täysimettäville kavereilleni. Henk.koht. juttuja, mutta mulle vapaus mennä omissa menoissani (lähinnä käydä salilla ja jumpissa ja nähdä välillä kavereita) oli aluksi jaksamisen kannalta supertärkeää.
Maito riitti mitä riitti siinä korvikkeen ohella siihen asti, kun poika oli 2,5kk. Siinä vaiheessa me koettiin surullisen raskas viikon sairaalareissu ja siinä kohdassa mulla maidontulo tyssäsi kuin seinään. Siitä lähtien siis oltu pullolla.
Yhtä oikeaa tapaa ei ole. Ainut oikea tapa on se, mikä tuntuu itsestä luontevimmalta. Kannattaa kuunnella kaikkien ajatuksia ja mielipiteitä – antaa kritisoivien ja ärsyttävien kommenttien mennä toisesta korvasta ulos ja napata sieltä virrasta ne vinkit, mistä saattaisi just itselle olla hyötyä. Jokainen vauva ja äiti kun on ainutlaatuinen omanlaisensa.
Haliterkuin, Pirita
http://www.aurinkoisiaaamuja.blogspot.fi
Iina / Bebe au Lait
Tuo oma aika on kyllä iso houkutus. Taitaa olla mulle sopivin säilöä omaa maitoa ja juottaa sitä pullosta, jos tulee tarve. 🙂
Lettunen85
Imetyksen epäonnistuminen oli kyllä kova paikka 🙁 Aluksi mulla ei noussut maito liian suuren verenhukan takia ja tytölle annettiin jo sairaalassa lisämaitoa tuttipullosta, kun paino laski liikaa. Pari ekaa viikkoa mentiin osittain korvikkeella, mutta sitten alkoi maito riittää – ja tuli liikaakin. Lopulta tyttö (nyt noin 4,5kk) lopetti rinnan syömisen päivällä (maitoa tulee tytön mielestä liikaa) noin kuukausi sitten ja nyt syö siis päiväaikaan ainoastaan pullosta. Nyt oon pumpannu minkä jaksan (alan olla jo kurkkua myöten täynnä sitä) ja antanut korviketta lisäksi, kun aiemmin pakastettu maito ei kelvannutkaan. Öisin unissaan tyttö sentään rinnan huolii. Mutta vaikka edelleen osittaisimetän ja annan lisäksi pumpattuakin äidinmaitoa, tunnen epäonnistuneeni imetyksestä 🙁
Iina / Bebe au Lait
Sitä se takuulla on. Olen onnistunut jo muutaman päivän aikana syyllistämään itseäni niin, että en halua edes kuvitella, kuinka ankara olisin itselleni, jos tämä ei sujuisi. Miksi me äidit olemme niin ankaria itsellemme! <3
ac // pastellipisaroita
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta rintakumista sen verran, että mä en itse käyttäisi sitä kuin äärimmäisessä hädässä (huonoja kokemuksia :D). Rintakumi voi joissain tapauksissa hangata rintaa entistä enemmän rikki, mutta oleellisin “mutta” on se, että rintakumin kanssa vauvan imu stimuloi rintaa vähemmän, eli maidontulo voi vähentyä. Rikkinäisiä rinnanpäitä varten on tosiaan olemassa vaikka minkälaisia niksejä, oma lempparini on ollut käyttää vuorotellen syöttöjen välissä lanoliinia (kosteuttaa) ja bepanthenia (hoitaa), ja myös oman maitotipan levittämistä nännille 🙂 Tsemppiä!!
Iina / Bebe au Lait
Aargh, ei enää yhtään rikkinäisempiä rintoja tänne! Taidan testata tuota rasvavuorottelua, josta vinkkasit. 🙂
Suski
Rintakumia ei kannata ottaa käyttöön, jos vauva imee hyvin ja maitoa tulee. Rintakumi vähentää rintaan kohdistuvaa ärsytystä ja saattaa vähentää maidontuloa. Kannattaa vaikka pyytää neuvolassa tarkistamaan imuotteen, onko oikea. Nännit voivat olla imetyksen alussa vähän hellinä, mutta oikean imuotteen ei pitäisi imetyksen aikana sattua kuin parin ensi-imaisun ajan. Bebanthenia tai Lansinohia kannattaa käyttää ihan ennaltaehkäisevästikin 🙂
Iina / Bebe au Lait
Ei se satukaan kuin ne ensimmäiset 5 sekuntia onneksi. Sinä aikana vaan ehdin jo purra tyynynkulmaa ja molskauttaa desitolkulla kyyneliä silmistäni! 😀
Sho(e)paholic
Pakko vielä kommentoida näiden rintakumin torjujien joukkoon, että ystäväni on imettänyt täysimetyksellä 6kk AINA rintakumilla. Ei onnistunut ilman, vauva ei saanut nännistä otetta ja maitoa on silti tullut enemmän kuin tarpeeksi, kun ihokontaktikin siinä ratkaisee aika paljon. Minä suhtaudun vähän kriittisesti näihin “älä tee sitä tai tätä”, kun jo tuo täysimetys on niiiin hieno asia, että ei minusta siihen kannata asettaa “lisäkriteerejä” MITEN sen pitäisi onnistua.
Itsellä haasteet suuntautuivat aivan muualle, mutta lakkasin kysymästä neuvoja, kun suurin osa oli aika fanaattista. Ja joo, itsekin olin sitä mieltä, että otan rennommin, isäkin saa heräillä välissä yöllä syöttämään korvikkeella tai pullolla jne, mutta toisin kävi. Nyt oon sitten antanut kaikkeni tähän 4kk ajan ja yöunet on ihan syvältä ja ekat 3kk olin tutti ja ihan kypsä siihen touhuun. Ja sitten aloin huomaamaan, että joku kun sanoi lopettaneensa imetyksen kahteen kuukauteen, että KUINKA SE KEHTAA?! 😀 Vaikka vannoin, että näin en ikinä syyllistä toisia äitejä. Silloin menin tosissaan itseeni ja imetettyäni lapsen jätin lapsen isälle hetkeksi ja menin terassille juomaan lasin viiniä 😀 loppuu se nipotus.
Pääasia on, että se onnistuu. Kaikilla ei onnistu ja parhaansa kun on yrittänyt, se on tarpeeksi. Tärkeintä on kuitenkin äidin jaksaminen, ihan oikeasti ja minusta imetysfanaatikkojen olisi tämä myös hyvä muistaa (en sano, että nämä kommentoijat olisivat sellaisia kuitenkaan missään nimessä!)
Iina / Bebe au Lait
Tämä on kyllä rasittava “ala” tämä äitiys, kun kaikki on jotenkin niin ihmiskohtaista, ettei yhtään tiedä kokeilematta, mikä kenelläkin toimii. Siksi teen näitä galluppeja ja utelen ihmisten kokemuksia! 😀
Lettunen
Tuo maidonkerääjä on hyvä. Laitat maidon siitä jääkaappiin jasit pakkaseen. Voit sekoittaa jäistä maitoa sitten soseisiin, kun se aika tulee. Muutenkin kannattaa ostaa pusseja joihin voi maitoa pakastaa, sitten sieltä voi vauvalle jos tarvii.
Pumppu on myös hyvä. Saat pumpattua rinnat tyhjäksi, jos joskus vauva nukkuu eikä tahdo imeä. Ite tein usein niin et päiväunien aikaan pumppasin kun muuten tuntui et rinnat halkee. Sitten sain illal vähän “omaa aikaa” kun isä sai antaa pumpattua maitoa tuttipullosta tai mukista hörpyttämällä. Meillä kun ei kaikki lapset koskaan ole suostuneet tuttipullosta ottamaan…..
Tärkeää on et teet niin kuin sinusta tuntuu parhaalta. Ohjeita on juuri niin monta kuin antajaa ja äitejä syyllistetään ihan kauheasti. Tsemppiä!!!
Mulla muuten maito nousi kun join tummaa olutta ja söin suklaata…. Suosittelen!!!:)
Iina / Bebe au Lait
Pitänee kyllä hyödyntää jatkossa tuo maidonkerääjän taltioima maito. Jotenkin se vaan on jäänyt steriloimatta ja kun olen huutanut miestä tuomaan sen, on maito ollut pakko heittää pois, kun kerääjä on ollut “likainen”.
Aika hyvä vinkki muuten tuo suklaa! Olut ei ihan uppoa. 😉
Mamma80
Ja muista nyt helteillä juoda ihan hemmetisti! Kun imettäessä saa muutenkin juoda paljon niin helteillä vielä enemmän. Itselläni maitoa nosti myös vihreä tee todella hyvin 🙂 ja kotikalja teki ihmeitä 🙂
Iina / Bebe au Lait
Tämä juominen on kyllä hurjaa! Miten voikin olla koko ajan näin jano. 🙂
Susu
Haikeudella vaan luen näitä imetysvinkkejä ja tarinoita..
Mutta ananasmehu sai mulla maidon nousemaan! Sen mä muistan!! 😀
Rintakumista on kokemusta mutten muista oliko siitä varsinaisesti hyötyä…..tais vauva saada rinnasta vähän paremman otteen ja n-piha nousi vähän paremmin joten sitten ei enää tarvittukaan.
Elähän nyt hättäile oman ajan kanssa <3 jätä isälle vaipanvaihdot ja siivoamiset jos kaipaa tekemistä. Ja ruoanlaitto jos hengailee kotona 😀 kyllä hän ehtii ruokkia pientä. ( mulla on kokemusta eräästä neg. Asenteesta yhtä asiaa koskien…) Rintamaitoa voi muistaakseni pakastaa 😀 en ollenkaan vastusta tuttipulloa eikä se ole pahasta ollenkaan jos sillä syöttää toisinaan. Älä syyllistä itseäsi!
Tää on vaikee asia tää imetys mulle, edelleen….sori, musta ei kauheesti apua ole…
Iina / Bebe au Lait
Ananasmehu?! Onpa näppärää!
Jotenkin olisi helpompaa käsitellä tätä asiaa, jos maito ei olisi edes noussut. Silloin korvike olisi ainut ratkaisu eikä vaan sellainen vatvottava B-suunnitelma, joka aiheuttaa pahimmillaan morkkiksen. :/
Mari
Imetys vaatii hirmuisesti. Kannattaa olla itselleen armollinen. Esikoisen kanssa itkin ja imetin, ote oli jotenkin huono, en ymmärtänyt kysyä apua ja luulin että tällasta sen vaan kuuluukin olla. Vauva söi vähän väliä jopa 45 min – 1 h kerrallaan. Nännit oli verillä ja sattui ihan hirveästi. Käytin rintakumeja lopulta noin 3 kk, niiden avulla onnistui jotenkin. Lopulta meni pari viikkoa kun sain “vieroitettua” vauvan niistä ja opeteltua itse paremman tekniikan. Korviketta en antanut, olin päättänyt että imetyksellä mennään ja pidin pääni vaikka sitkeyttä se tosiaan vaati. Ja huom, meillä painonnousu ei ollut ongelma, toki tällöin olisi korviketta pitänyt antaakin.
Toisella ja kolmannella kerralla päätin etten rintakumeja ota käyttöön koska niistä oli vaikea päästä eroon ja meillä ainakin teki väärää imuotetta lapselle. Rinnat tottuivat sitten 2-3 viikossa kun ote saatiin kuntoon heti alussa. Mutta onhan se aina alkuun tuskaista ja vaatii todella päättäväisyyttä ja sitkeyttä ettei luovuta.
Tutin olen ottanut käyttöön kaikilla 2-3 viikon ikäisenä ja hyvin ovat vielä oppineet. Pulloa (
omaa pumpattua maitoa) ei ole käytetty kuin esikoisella, muut eivät ole suostuneet.
Kaiken alun vaivan ja työn jälkeen imettäminen vaan jossain vaiheessa loksahti paikoilleen (huom, ei kaikilla vaikka tekisi mitä – ei saa yleistää) ja minusta se on huomattavasti helpompaa kuin pullojen, kumien ja muiden kanssa lotraaminen. Ja aiva ihanaa muutenkin.
Tärkeintä on luottaa itseensä. Tuo mainitsemasi turhautuminen vauvalla on ihan tavallista ja kannattaa yrittää vaan pitää pää kylmänä vaikka tottakai sitä meinaa itskein tuskastua. Itse imetin usein kävellen pitkin kotia niin vauva rauhottui jotenkin helpommin syömään.
Mutta jokainen tyylillään ja lapset kasvavat kaikesta huolimatta. 🙂 Tsemppiä!
Iina / Bebe au Lait
Tuo on kyllä totta. Olen päättänyt jatkaa kunnes imuote on takuulla oikea, mutta ahdistaa, kun toisaalta painostetaan “luovuttamaan, kun ei kerta suju”. Miten voi puolentoista viikon jälkeen todeta, ettei suju. 🙁
Mari
Niinpä! En sano tätä nyt “ääneen” (mutta minusta nykyään luovutetaan aika äkkiä ihan jo neuvolankin ohjeesta..) En siis halua loukata ketään, imetys on herkkä asia. Mutta silti.. Jokainen tietää/löytää varmasti omat rajansa mutta painostaa ei saisi, suuntaan eikä toiseen.
Esikoisen kanssa otin vaan päivä kerrallaan tavoitteita. “Ainakin tämä päivä vielä.” Sitten se yhtä-äkkiä alkoi sujua. 🙂
Et ole ainut joka painii näiden asioiden kanssa! Vaikutat kyllä sitkeältä tyypiltä blogiesi perusteella, joten uskon että pärjäät hyvin kun luotat vain itseesi. 🙂 Joko imettämällä tai muulla tavalla.
Iina / Bebe au Lait
Sitä juuri tässä pelkään! Että luovutan liian aikaisin. Luovuttaminen tai oikeastaan suunnitelman vaihtaminen ei niinkään haittaa, vaan pelko siitä, että kun olisi sinnitellyt vielä päivän tai pari, olisi onnistunut. 🙂
Miia
Imetys on niin ihana aihe:) Jos sulla vaan itsellä on motivaatiota, älä luovuta. Itselläni esikoisen imetys sujui hienosti ja minusta tuli oikein imetysmyönteinen;) Esikoisen jälkeen sain kaksoset, joista toinen söi rintaa, mutta toista en saanut opetettua aluksi ollenkaan. Soittelin hädissäni imetystukipuhelimeen, sain apua nuvolasta ja sairaanhoitajaystävältä, mutta poika ei vaan ottanut rintaa kunnolla suuhunsa. Yritin loppuajasta enää harvoin, sillä en enää uskonut, että voisin onnistua. Ihme kuitenkin tapahtui ja viiden viikon jälkeen imetys onnistui. Aluksi vain makuuasennossa, mutta myöhemmin muutenkin. Olin niin onnellinen. Hullua. En oikein vieläkään ymmärrä, miksi asia oli minulle niin tärkeä, mutta olen edelleen iloinen, että se onnistui.
Tsemppiä sinne! Ai niin, kyllä minuakin sattui varsinkin sitten kun molemmat vauvat söivät rintaa eikä rinnoille tullut mitään lepohetkiä. Epäilin huonoa imutekniikkaa, mutta sitten kipu lakkasi. Eikä se tosiaan kestänyt kun sen muutaman sekunnin.
Iina / Bebe au Lait
Tuttu tunne! Minäkään en tiedä, miksi tämä imettäminen on niin sydämen asia, mutta se vaan on. Neuvolalaiset taisivat aivopestä meikäläisen! 😀 <3
poppisliini
Mua kans harmittaa tää asia! Imetys on niin herkkä asia, ja tuntuu että siitä on tosi hankala puhua ilman että “tuputtaa” tai “loukkaa”. Mä uskon kans niin, että kun äidillä on tarpeeksi motivaatiota, voimia ja uskoa, niin homma kyllä sujuu. Helpolla tai vähemmän helpolla. Ongelmia on monenlaisia alussa, välissä ja lopussa ja useille niitä tulee ja menee kausittain. Mutta moniin ongelmiin on kuitenkin olemassa ratkaisuja ja kausittaiset ongelmat saattavat ratketa itsestään. Näitä ratkaisuja on kuitenkin joillekin vaikea kertoa, koska neuvot otetaan syyttelynä, loukkauksena ja arvosteluna. En tiedä… Tekisi mieli sanoa enemmänkin, mutta niin hankala aihe että ei tästä oikein uskalla edes “ääneen” sanoa mitään, ettei vaan pahoita kenenkään mieltään. Eli jotenkin ajatuksiani tiivistettynä, uskon että imetys on mahdollista lähes kaikille, mutta joillekin se vaatii huomattavasti enemmän töitä (ja ilmeisesti joskus sekään ei riitä). Mutta se on oleellista, kuinka paljon töitä siihen onnistumiseen kannattaa ja jaksaa tehdä, että se imetys olisi äidille ja vauvalle paras ratkaisu.
Iina / Bebe au Lait
Ymmärrän täysin. Imetys on toisille helpompaa ja toisille vaikeampaa, siksi ei pitäisikään yleisesti ihmetellä, mikä siinä nyt muka on niin vaikeaa, kun ei tiedä toisen ihmisen tilannetta. Mutta paha aihe kyllä puhua, ettei edes rivien välistä syyllistä muita. :/
Mamma80
Rintakumissa imuote on hieman erilainen kuin paljaassa nännissä. Esikoiseni ei saanut otetta rinnasta ja hänen kanssaan jouduin käyttämään rintakumia josta pois opettelu oli vaikeaa. Eli se ei Ile oppimisväline vaan apuväline siihen jos otetta ei löydy. Jos vauvasi saa jo imuotteen rinnasta niin rintakumi voi hämmentää vauvaa, jopa vaikeuttaa imetystä ja vauvan imuasennon löytämistä.
Vehtaaminen rinnalla, pieni itkeskely ja otteen ottaminen/irrottelu kuuluu myös asiaan, se on “esileikkiä” eli vauva nostattaa sillä maitoa rintaan 🙂 eli älä siitä huolestu. Luota vaan omiin vaistoihisi ja rentoudu 🙂
Nännit oli itsellänikin herkät pari ensimmäistä viikkoa (kun ei niitä kukaan koskaan niin paljon ime :D) Niihin auttaa benanthen, lanilosh ja pieni äidinmaitotippa puristettuna ja levitettynä ja… Sitruuna. Kyllä 🙂 pieni tippa sitruunamehua saattaa myös auttaa 🙂 (auttaa myös sammakseen joka aiheuttaa myös kipua imettäessä mut siitä tuskin nyt on kyse)..
Pari ensimmäistä kuukautta sitä todellakin saa olla imettäjä mutta sen jälkeen tilanne alkaa hiljakseen helpottaa kun imeminen tehostuu ja vauva vetää vatsansa täyteen lyhyemmässä ajassa. (Toki sitten voi tulla se rintaraivareiden aika…)
Pullosta sen verran että esikoinen söi koko imetyksen ajan pullosta yhden aterian päivässä. (Hänen kanssaan käytin rintakumia) ja mitään ongelmia ei ollut. Kuopus taas ei huolinut pulloa ollenkaan vaan 4kk täysimetin kunnes aloitimme 4kk iässä jo kiinteiden maistelun siihen rinnalle. Kokeilin kuopuksen kanssa kaikki mahdolliset pullot mutta ei. Vasta 6kk jälkeen alkoi pullot ja nokkamukit kiinnostaa 🙂
Isosti tsemppiä! Ja kun olo on kuin lypsylehmällä niin muista että se intensiivisin imetysjakso on kuitenkin vain ne muutamat kuukaudet 🙂 Kyllä täysimetyksellä saa aina vähän keulia ;D itse itseään olalle taputtaa kun kroppa toimii ja pää kestää ;D
Ps. Mailiakin saa heittää jos tulee lisäkysymyksiä.. Tai kaipaat lisää vauvatavaraa 😉
Iina / Bebe au Lait
Ahaa, nyt alkaa seljetä. Ilmeisesti rintakumi ja tuttipullo eivät olekaan niin rinnastettavissa kuin mitä olen käsittänyt. Pullon nimittäin houkuttaisi sen verran, että vauva voisi olla vaikka päivänkin mummolassa hoidossa ja äiti sekä isä hoitamassa parisuhdettaan. 🙂
Mamma80
Jos kokeilet pulloa niin sitä on hyvä antaa vaikka se kerta päivässä niin että vauvan taito säilyy (oman kokemuksen mukaan) ja niin aina et joku muu antaa kuin sinä. Mutta odota siihen asti että imetys lähtee kunnolla vauhtiin ennen kuin kokeilet niin ei bebe hämmenny 🙂 ja muista että se vehtaus ja kitinä kuuluu osalla vauvoista asiaan siinä rinnalla! Munkin kuopus (poika myös) saattoi useamman minuutin verran ottaa kiinni ja irrottaa otettaan, “läpsiä” rintaa ja kitistä ennen kuin aloitti syömään. Se on tosiaan sitä ruuan tilailua eikä “huonoutta tai ei-sujumista”. Anna miehen vehdata 🙂
Iina / Bebe au Lait
Hyvä pointti! Tuolloin pullo ei assosioidu äitiin. 🙂
poppisliini
No tässähän tää minunkin kertoma vinkki tuleekin jo aiemmin! 🙂
Iina / Bebe au Lait
Oon julkaissut nää kommentit vähän sekajärjestyksessä, joten ihan mun moka, että tulee samoja juttuja moneen kertaan. 🙂
Omaa kokemusta :)
Tutti on hyvästä, ainakin minä olen niin omien viiden rakkauden hedelmän kanssa kokenut :D. Ompahan jotakin mitä työntää suuhun hermojen mennessä autossa tai kaupassa tms. Kun ei ole akuuttinälästä kysymys. Meillä on tarjottu jo synnärillä eikä oman kokemuksen muksan ole täysimetykseen vaikuttanut.Nännit on kipeät reilun viikon mutta sitten helpottaa 🙂 kunnes hampaat saapuvat 😉
Jos nännit on normaalisti esillä eikä sisäänpäin kääntyneet ei ehkä rintakumiin kannata opettaa.
Iina / Bebe au Lait
Tuo on kyllä outoa, kun muutama kaveri kertoi, että synnärillä annettiin jo tutti, mutta itselle taas kätilöt sanoivat, että ehdottomasti ei vastasyntyneelle.
Ja hei, hampaita ei saa mainita vielä. Sekoan kauhusta! 😀
Mamma80
Niin ja jos tuntuu et vauvalla on paljon ilmavaivoja niin apteekista saatavat Disflatyl tipat auttaa 🙂 itse syötin niitä monellemmille lapsilleni pienenä. Sekä Rela-tippoja ihan syntymästä saakka (ja nautin niitä myös itse).
Iina / Bebe au Lait
Noita tippoja tulikin hankittua varmuuden vuoksi kaappiin. 🙂
Petronella
Ihan tuttuja tunteita:) Ensimmäiset pari viikkoa itkettiin ja turhauduttiin kun maitoa oli ja tuli.. tissit oli verillä ja päätin että mehän opetellaan tämä. Rintakumejakin aloin jo miettiä mutta juuri kun olin menettänyt toivon alkoi kaikki sujua ja nännit alkoi kestää kovan kohtalonsa:) Pumppaamista yritin samassa toivossa mutta ei vain ollut mun juttu:) Eli voimia, jokainenhan tekee tavallaan ja mikä parhaiten vaaville sopii. 10kk täysimetyksellä eikä korviketta neiti kelpuuttanut ollenkaan. Nyt 2vuotiaan tänttähäärän mamina, päiväkään en vaihtaisi pois:)
Iina / Bebe au Lait
Mua masentaa ehkä se, kun niin moni sanoo, että nännit tottuvat alle viikossa ja tätä on kestänyt jo pidempään. Toivottavasti sekin on yksilöllistä. 🙂
Vauvamasu
Petronella puhui kuin minun suullani, juuri kun aloin turhautua ja olemaan siinä kivunsietorajoilla, alkoi se imetys siitä yhtäkkiä luistamaan ihan tostnoinvaan. Muistan, että minulla oli toinen rinta “pahempi” kuin toinen ja pari kertaa sitten käytin nännikumia siinä pahemmassa rinnassa, mutta jätin sen kumin käytön kun huomasin vauvan hörppivän sen kanssa enemmän ilmaa mahaansa ja itkevän sitten vatsavaivoja.
Imetyksestä huomasin, että se jakaa mielipiteet ja jokaisella on siihen omat neuvonsa, konstinsa ja tapansa, ja joidenkin on vain pakko niitä tuputtaa, mutta tee rohkeasti niin kuin itsestä tuntuu äläkä ota sellaisia neuvoja ja vinkkejä vastaan mistä ei ole teille hyötyä, mitä et tarvitse. Minulle tuputettiin kaalinlehtiä, villasuojia rintaliiveihin, paasattiin rintojen pitämisestä lämpimänä jne. vaikka en koskaan kärsinyt rintatulehdusoireista, näitä neuvoja kun tuputti tuttavani jolla oli monta rinatulehdusta. Minulle paasattiin veden juottamisesta vauvalle syönnin jälkeen, kyseenalaistettiin maidon riittäminen vaikka vauvani kasvoi kohisten, mutta näitäkin neuvoja tarjosi ihminen jolla ei itsellä aikanaan riittänyt oma maito ja sitä veden juottamista en koskaan ymmärtänyt. Nämä vinkit jätin käyttämättä ja tein niin kuin itsestäni tuntui parhaalta, ja kas, täysimetys onnistui ja rinnat säilyivät “ehjinä”. Monesti olen sitten miettinyt, että jos olisin ottanut nuo ja kaikki muutkin neuvot vastaan sekä kamalan stressin imetyksen onnistumisesta, niin se ei todennäköisesti olisi onnistunut ollenkaan, vaikka se on yksi maailman luonnollisemmista asioista! Ja uskon, että jokaisen äidin sisään on rakennettu sellainen pieni koje kertoo miten toimia. 🙂
Niin ja joillakin nännit tottuvat heti siihen imetykseen, toisilla ei. Minulla muistaakseni meni se 2-3 viikkoa joten älä menetä vielä toivoa!
Iina / Bebe au Lait
“kyseenalaistettiin maidon riittäminen vaikka vauvani kasvoi kohisten”
Juuri tuo tuntuu kaikista pahimmalta! Aivan kuin ei oma pelko siitä, että jokin tyssää, riittäisi. Mälsää kyllä, kun imettäminen on tällaista kyttäämistä. Rentoudella se saattaisi sujua monella paremmin. 🙂
katja
Itse mä sain avun Imetyksen tuen tukiäidiltä ( koulutettu henkilö). Itulla on suljettu fb-ryhmä, johon voi jättää liittymispyynnön. Lisäksi nettisivut ja keskustelupalsta Maitolaituri. Sieltä saa hyviä vinkkejä ja vertaistukea.
Mä en ottaisi rintakumeja käyttöön, vaan hoitaisin rintoja Lansinohilla ja kaalinlehdillä. Ja toi alussa n. 5 s. kuuluva kipu liittyy herumiseen. Sekin helpottaa aikanaan.
Maidonkerääjillä saatu maito kannattaa jäähdyttää ja saman vuorokauden aikana tulleet maidot voi jäähdyttämisen jälkeen yhdistää ja esim.pakastaa. Niitä voi sit isä sulattaa käyttöön 😉
Iina / Bebe au Lait
Kiitos tästä vinkistä! Täytyykin tutustua. 🙂
anneli
Ehdottoman hyvä kommentti tuo. Parasta apua ja ajatusten selvitystä imetys tuen koulutetulta vertaistuki äidiltä. Tukiryhmässä voi käydä myös.
Nyt helteillä vauvakin käy rinnalla usein janoa helpottamassa. Ihan kuin itsekin hörpin janoon ja kuumuuteen usein. 🙂 Rinnat osaavat valmistaa hyvää janojuomaa vauvan tarpeisiin suoloineen ja kaikkine vasta-aineineen. Äitikin tarvii nesteen lisäksi suoloja, saattaa jopa helpottaa herumisen alkua. Myös hiilarien määrää voi äiti lisätä jos heruminen hankaloituu ja hidastuu.
Iina / Bebe au Lait
Ahaa, enpä tiennyt, että hiilaritkin voivat vaikuttaa! Aina oppii uutta. 🙂
anneli
Oot kyllä niin huippu, että tässäkin pienen vauvan äitinä vastaat jokaiselle jotain kivaa vaikka horistaan täällä kaikenlaista! Tsemppiä kovasti! 🙂
Iina / Bebe au Lait
Nämä neuvot ovat niin kultaa, että vastaaminen on vähintä, mitä voin tehdä. Oikeasti haluaisin jakaa kaikille mitalit, kun jaksavat tuntematonta amatööriäitiä auttaa. <3
Jenna
Minä jouduin aluksi käyttämään rintakumia, koska väärästä imuotteesta johtuen rintojen iho oli niin rikki. Rintakumista halusin mahd äkkiä eroon, koska öisin imettäessä oli hankalaa kun olisi pitänyt olla aina puhdas rintakumi saatavilla ja yöllähän en sitä lähtenyt käytön jälkeen pesemään. Alkuun oli hankala koska vauva ei meinannut millään saada oikeaa imuotetta ilman kumia.
Meillä annettiin tutti jo synnärillä. Yleensä taitaa olla sellainen tapa että tutit vasta sitten kun imetys on lähtenyt hyvin käyntiin.
Alussa jouduin antamaan rintamaitoa myös pullosta, kun nännit oli niin rikki että oli vaara että vauva olisi saanutnsieltä verta mahaansa. Itsellä muuten auttoi kaalinlehdet ja lansinoh kipeisiin rintoihin.
Alku oli hankalaa ja välillä meillä saatiin järkyttäviä rintaraivareira, mutta siitä huolimatta jatkoin sinnikkäästi imetystä ja loppujen lopuksi mietinkin poikaani yli vuoden. Olen todella ylpeä siitä ja minusta oli ihana imettää kaikista ongelmista huolimatta. Ja näitä ongelmia ei oikeastaan ollut kuin ensimmäisten kuukausien aikana. Sen jälkeen imetyksessä ei ollut mitään ongelmaa ikinä. Itsellä kävi vielä niin hyvin, että maitoa tuli juuri sopivasti, en tarvinnut edes liivinsuojia, koska maitoa ei koskaan tullut yli. Mutta riitti silti hyvin, eikä lisämaata tarvittu.
Itse opin sen että pitää olla sinnikäs vaikka ei heti onnistuisikaan, eikä pidä säikähtää jos tietyssä iässä vauva kieltäytyy rinnasta tai saa raivareita. Kyllä se siitä!!!! Ja jos ei kertakaikkiaan onnistu, niin ei voi mitään, ihan yhtä hyviä ihmisiä korvikkeellakin kasvaa 😉
Iina / Bebe au Lait
Voi onnekas, jos säästyit liivinsuojilta! Mulla on niihin viha-rakkaussuhde. <3
Lettunen85
Vinkkinä muuten, että kannattaa hankkia kankaisia kestoliivinsuojia, jotka ainakin minusta onhuomattavasti kertakäyttöisiä mukavammat, kun eivät tartu kiinni 🙂
Iina / Bebe au Lait
HUOMASIN! 😀
Tästä viisastuneena haalin parit kestot lisää, mutta pihinä ihmisenä käytän kertikset loppuun siinä sivussa, etteivät jää nurkkiin pyörimään.
minttunen
Itse en käyttänyt rintakumeja,ja ystäväni, joka alkoi niitä käyttämään syöttäessään vauvaansa, ei sitten päässytkään niistä enää eroon, vaan koko imetysaika meni rintakumien kanssa. Mä itse muistan, että imetys sattui välillä ja imetysote oli vähän hakusessa parin kuukauden ajan. Sitten helpotti huomattavasti, ja omasta mielestäni imetys (muutoin kuin öisin..) oli aivan huippujuttu. Täysimetin puolivuotiaaksi ja osittaisimetys 13kk:n ikäiseksi.
Tutin annoin vauvalleni 2vkon ikäisenä 🙂
Iina / Bebe au Lait
Ihana kuulla, että parin kuukauden ajan! Tuntuu, että kaikkialla sanotaan, että jo viikon tai parin jälkeen otteen pitäisi olla oikea. 🙂
kipinä
Ostin (vahingossa) sen verran isot nännikumit, että käytin niitä imetysten välillä suojaamassa, jottei lansinoh heti hankaantunut pois. Se nimittäin jättää vaatteisiin ikävät tahrat eikä ihan koko aikaa huvittanut hyppiä toppless… Tosin, näillä helteillä ehkä toppless on the only way to go 😉
Iina / Bebe au Lait
Ei huono idea! 😀
Maria
Täällä on useampikin maininnut minkä takia ei kannata ottaa rintakumia käyttöön muuta kuin äärimmäisessä hädässä, ja itse olen samaa mieltä. Synnytin samana päivänä kuin sinä, maito nousi hienosti mutta vauvalla ei ollut hyvää imuotetta. Sitä harjoiteltiin ahkerasti ja lopulta ritakumilla saatiin se parin päivän kuluttua monen monen yrityksen jälkeen imemään. Nyt on projektina rintakumista eroon pääseminen jonka vuoksi menen ensi viikolla imetyspoliklinikalle. Nyt kun pari päivää olen saanut tytön imemään muutamana kertana ilman kumia, huomaan että maitoa tulee enemmän. Joten ilman kumia vauvan imu todellakin stimuloi rintaa enemmän. Minulla kuitenkin on tavoitteena mahdollisimman pitkään täysimetys, niin yritän päästä tuosta kurjasta kumiukosta mahdollisimman pian eroon. Pelkään että maidontuloni alkaa muuten hiipua. Asia voi tietenkin olla eri jos teidän pojalla ei ole sitten hankaluuksia imeä kumin jälkeen paljaalta rinnalta.
Iina / Bebe au Lait
Tuo on kyllä paha, kun ei tiedä etukäteen, kuinka kumista eroon opetteleminen sitten sujuisi. :/
Sanna
Meille syntyi kolmas lapsi tässä pari kuukautta sitten ja vaikka imetän nyt kolmatta kerta, alku oli silti hankalaa. Maitoa kyllä tuli, mutta sattui kamalasti. Ihan niin kuin kahdella ekalla kerrallakin. Minä sanoisin sulle kanssa, että älä ihan vielä luovuta, vaan yritä korjata imuotetta paremmaksi. Ja muista, että teillä on vauvan kanssa yhteistä taivalta niin vähän aikaa takana – Te vielä YHDESSÄ opettelette imetystä! Sitä paitsi mulle on kätilö joskus sanonut, että kun vauva alkaa imemään,laske 20:een ja jo sitten vielä sattuu, irroita vauva ja korjaa ote. Jos sulla sattuu ‘vaan’ 5 sekuntia, olet menossa oikeaan suuntaan! Ja ei kaikilla sattuminen lopu viikon jälkeen… Esikoisen kanssa taistelin viikkoja, keskimmäisen kanssa pari viikkoa ja tän kuopuksen kanssa viikon. Tän kolmosen kanssa välillä lepuutin nännejä pumppaamalla ja antamalla maidon sitten pullosta ja se auttoi kovasti. Paremmin kuin rintakumit, joita kokeilin esikoisen kanssa.
Korviketta en myös lähtisi antamaan, jos omasta takaa riittää ruokaa. Mitä enemmän vauva imee, sitä enemmän sitä omaa maitoa tulee! Tsemppiä! Kyllä se imetys vielä iloksi muuttuu!
Iina / Bebe au Lait
Onpa lohdullinen neuvo tuo 20:een laskeminen. KIITOS. <3
phiil
Mä olen kai onnekas kun ikinä en ole tajunnut stressata imetyksen onnistumisesta, vaan olen pitänyt sen “rennosti itsestään selvyytenä”. Se on sujunutkin kaikin puolin hyvin, lukuunottamatta juurikin tuota nännien rikkoontumista. Olen kaikilta kolmelta lapseltani käyttänyt rintakumia alussa, ensimmäiseltä imuotteen paranemiseksi (kun rinnat olivat niin täydet!) ja kahdelta seuraavalta nännien rikkeiden parantumisen ajan.
Minun kohdallani sitä ei tarvinnut kauan käyttää kumpaankaan tarkoitukseen (muutama päivä), kun aina imetyksen jälkeen rasvasin nänninpäät sairaalasta saadulla rasvaisella voiteella ja käytin imetykseen rintakumia.
Näin jälkeenpäin ajatellen voisin kuvitella imetystilanteen olleen vauvallekin stressaava ennen rintakumin käyttöön ottoa, kun kipristelin, itkin ja jännitin imettäessäni rikkoontuneilla nänneillä.
Suosittelen kyllä hoitamaan rinnanpäät ehjäksi vaikka sitten rintakumen avulla ja heti kun parantuneet jatkaa ilman niitä. Vaikkakin sitten pienen imemisote huononisi tämän aikana, mutta paraneekohan rinnanpäät sitten muuten?
Paljon onnea pienestä ihmeestä! Nauti, nuuskuttele ja ota rennosti. Vauvat on niiiin ihania. Ja varsinkin ne omat <3
Iina / Bebe au Lait
Niinpä. Mietin ihan samaa, että missä vaiheessa nännit ehtivät parantua, jos koko ajan imettää. :/
Ja miten ihmeessä vauvat tuoksuvatkin niin hyvältä! <3
kat
Täähän herätti paljon keskustelua.. Oman vauvan kanssa jouduttiin olemaan viikko sairaalassa ja käytin siellä hoitajien ohjeiden mukaan rintakumia siinä rinnassa, joka oli pahiten rikki. Nänni repsotti osittain jopa irti ja hoitajien mukaan imuote oli ihan oikea.. Minulla vain nousi rinnat niin täyteen maitoa ja on pienet nännit. Alle kuukaudessa nännit tottui.. Odotan toista ja tämän kanssa yritän olla armollisempi itselleni. Ensimmäinen ei huolinut tuttia, kun sitä ei ajoissa annettu, eikä suostunut pullosta juomaan, vaikka kokeilin miljoonia vaihtoehtoja. Päälle vielä koliikki, niin olinkin 9 kk jälkeen valmis menemään töihin ja mies jäi kotiin. Imetin kyllä osittain 13 kk. Jospa seuraavalla kerralla siis helpompaa.
Iina / Bebe au Lait
AARGH! Irti?! Tiedätkö, menin aivan kananlihalle, kun luin tuon! Mutta lohduttavaa, että niinkin pahasta tilanteesta nännit tottuivat. Minullakin on siis toivoa. 🙂
Minna
Jännää miten erilailla jokaista äitiä neuvotaan. Meillä tytölle annettiin tutti ensimmäisenä yönä jo sairaalahenkilökunnan ohjeesta 😀 Hän oli semmoinen kukkuja, ei siis malttanut nukkua vaikka masu oli täynnä maitoa.
Minulla tuli maitoa heti alusta asti paljon, pumppasin jo ekoina päivinä kotona rintoja kun pikkuinen ei jaksanut syödä niin paljon kun äidillä oli antaa. Pulloa olemme antaneet tämän 4kk aikana vain pakottavissa tilanteissa, käytän sitä Ainun medela alma pulloa, sen pitäisi jäljitellä rinnasta syömistä ja ainakin aina on pulloilun jälkeen maistunut myös rinta 🙂
Oletko muuten kokeillut lansinoh voidetta? 🙂 Siitä oli kipeisiin nänneihin iso apu! Ja ne rintakumit, mies haki ne mulle kyllä kaupasta mutta en koskaan edes avannut pakettia… joten siitä en osaa sanoa mitään 🙂
Iina / Bebe au Lait
Kyllä! Sitä ja Bepanthenia olen käyttänyt eniten. Joku vinkkasikin, että niitä vuorottelemalla saa parhaan avun. 🙂
SS
Tiedätkö mä imetin tyttöäni 11kk rintakumilla. Räpläsin sen kanssa suvereenisti alun jälkeen missä tahansa ihmisvilinässä ja tilanteessa. Kirjoitin meidän vastikään päättyneestä imetystaipaleesta juuri, http://hyvavoittaa.blogspot.fi/2014/07/imetystaival-0-11kk.html?m=0
Tuttikin on ollut käytössä alkupäivistä asti. Samoin rintapumppu ja pullo, niiden avulla pääsin kanpaajalle yms omiin menoihin, korvikkeeseen emme turvautuneet lainkaan. Psittain maitoallergiaepäilyn takia, mutta siis pumppaamalla rintamaitoa saa myös ihan kelvollisesti omaa aikaa järjestettyä 🙂 ja jossain vaiheessa vaiva ei enää koko ajan ole rinnalla, ehkä. Meillä ainakin alkoi olla pidempiä taukoja syönneissä. Sitovuudesta huolimatta koin lopulta todella tärkeäksi imettämisen ja halusin jatkaa ja jatkaa sitä. Tosin kpin sen sujuneen niin hyvin, että sillä tietysti vaikutusta asiaan. Tutti auttaa myös vauvan jatkuvaan imemistarpeeseen, joten sitä kannattaa käyttää huoletta – jos on aikonutkin ottaa sen käyttöön. Kyllä se sitten kiukkuaa kun on taas maidontarve 🙂 kaikkea hyvää teille!
Iina / Bebe au Lait
Pitääkin lukea tuo postauksesi, kiitos linkkauksesta! 🙂
Maria
Mulla on kaksi lasta, toinen söi rintakumin kanssa n. 2-kuiseksi saakka (ja kyllä ne nännit meni haavoille siinäkin vaiheessa vielä, kun jätin kumin pois) ja toinen taas ei kumia edes huolinut kun yritin jossain vaiheessa rupisia nännejä jollain suojata…
Mutta siis pelastus molemmissa tapauksissa haavaisiin rinnanpäihin oli ensim kunnon bepanthen-kerros ja sittem viileät kaalinlehdet rintsikoihin. Lehtiin pistelin ensin haarukalla reikiä, jotta ne kaalinmehut pääsevät vaikuttamaan, muistelen lukeneeni jostain siinä olevan bakteereja tappavaa ainetta. Ja noita suositeltiin siis mulle esikoisen kohdalla naikkarilla, siellä oli osaston jääkaapissa valmiina kaalta, josta kätilö mulle nappasi pari ja kertoi “käyttöohjeet”. Se haju on vaan aika ällöttävä… 😉
Ja kyllä ne rinnat myös karaistuvat, muuttuu helpommaksi ihan varmasti 🙂
Iina / Bebe au Lait
Kaalivinkin olen kuullut sata kertaa, mutta en ole uskaltanut vielä kokeilla! 😀
anneli
Kaali kannattaa, lieventää jopa kipua nänneissä sekä auttaa rasvan kanssa kosteana ettei rupeudu. Myös särkylääkettä voi ottaa jos särkee koko ajan.
Iina / Bebe au Lait
Kaali on tämän päivän ostoslistalla, jos se toimisi täälläkin. 🙂
poppisliini
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, joten en tiedä josko joku tämän jo vinkkasikin, mutta vinkkaan nyt kuitenkin. Eli sitten jos ja kun tuntuu hyvältä antaa pullosta maitoa, hyvä keino on toimia niin, että vauva saa pullomaitoa vaan isän tai jonkun muun kuin äidin sylistä 🙂 Eli vauva ei äidin sylistä saa muuta kuin tissiä. Olen kuullut ystäviltäni, että näin kun on toimittu, ei ole tullut imetyksen kanssa ongelmia vaikka pulloa onkin annettu. Joissakin tapauksissahan vauva saattaa nimittäin hoksata, että pullosta maidon saa helpommin (imeminen rinnasta kun on vauvalle niin raskasta työtä), niin ei halua rinnalla enää tämän takia olla. Itse ajattelin kokeilla tätä tapaa seuraavan vauvan kanssa 🙂
Ensimmäiselle vauvalle (joka täyttää viikon päästä 1v!) en uskaltanut antaa pulloa. Imetin, imetin ja imetin. Minä kyllä nautinkin imetyksestä, varsinkin kun olin ikionnellinen kun imetys onnistui niin helposti siitä huolimatta, että vauva joutui olemaan minusta erossa (ja sen takia pulloruokinnassa) elämänsä neljä ensimmäistä päivää voipuneisuuden ja nousseiden tulehdusarvojen takia. Imetys on ollut aivan ihanaa, mutta en ole varma pystynkö olemaan aivan niin kiinni seuraavassa vauvassa kuin tässä ensimmäisessä, ihan jo tämän esikoisenkin takia.
Jos kiinnostaa lukea imetyskirjallisuutta, niin Minni Niemelän Imetysopas on tosi hyvä kirja! 🙂
Iina / Bebe au Lait
Kuulostaa kyllä loogiselta tuo, ettei äiti anna pulloa. Ja kiitos kirjavinkistä! Rakastan kirjoja. 🙂
JJ
Meillä vauva oli jotain 1,5 viikkoa ku sai ekan kerran tuttipullosta.
Olin kerännyt niin paljon univelkaa, että sain nukkua yöllä pidemmän pätkän kun vauvan iskä teki yhden syötön.
Mun mielestä on ok antaa välillä pullosta, imetys ei siitä kärsi vaikka kuka sanoisi mitä. 🙂
Lisäksi on ihan hyvä jos vauva huolii pullosta, kaikki eivät nimittäin huoli ja sitten edessä onkin vähän hankalampi tilanne jos äiti esim. haluaa olla pitemmän ajan poissa kotoota ilman vauvaa.
Pumppaaminen on hyväks jos rinnat liian täynnä. Kannattaa vaan muistaa, että mitä enemmän pumppaa, sitä enemmän rinnat tuottaa. Jos on ylituotantoa, ni se onneks tasaantuu parin kk:n sisällä.
Ihanaa vauva-arkea sinne!! 🙂
Iina / Bebe au Lait
Ah, tasaantumista odotellessa! 😀
t. SUIHKULÄHDE -87
Jonna / Kaaosta ja Kukkamekkoja
Meinasin ensin, että kommentoin “anonyymina”, kun tämä on niin arka aihe, mutta menköön kuitenkin näin, tietävätpähän ihmiset, minne tulla haukkumaan, jos jotakuta loukkaan. Minä olen tullut siihen tulokseen, että noihin sukulaisten “luovuta vain, kun ei kerta suju” -kommentteihin vaikuttaa sukupolvi. Meidän äitien sukupolvi ja sitä edeltävä sukupolvi eivät juurikaan imettäneet. (Toki poikkeuksia löytyy) Äitiyslomat olivat lyhyet ja korvikkeiden keksimisen jälkeen ne olivat se hieno juttu ja imetys vanhanaikaista. Lisäksi ohjeena oli imettää tiukasti tietyin tuntivälein, mikä ei toki riittänyt monellekaan vauvalle, kuten olet ehkä huomannut. Kun vauvaa ei imetetty tarpeeksi usein, maitoa ei muodostunut tarpeeksi, siinä kun pätee kysynnän ja tarjonnan laki. Luin raskaana ollessa englantilaisen kätilön elämäkerran, jossa sanottiin, että jossain vaiheessa Brittilandiassa synnyttäneille äideille annettiin jopa ihan vakiona maidontuotannon lopettava lääke.
Näiden sukupolvien äidit eivät monetkaan ehkä arvosta imetystä kasvuympäristöstään sekä siitä johtuen, missä ympäristössä ovat omat lapset kasvattaneet. (Olen muuten huomannut, että osa näiden samojen sukupolvien vanhemmista eivät arvosta auton turvaistuimia, koska ei niitä ennenkään tarvittu). Samasta syystä meillä on myös ikäänkuin katkos imetystietoudessa. Ei tiedetä, mitä tehdä, kun on vaikeuksia, koska silloin neuvo on vain ollut siirtyä korvikkeeseen tai jopa aloittaa kiinteät hyvin aikaisin. Tietoa saattaa puuttua myös äidinmaidon hyödyistä. Minulle on jopa vanhemman sukupolven lääkäri ihan pokkana sanonut vauvani ollessa 2kk, että kannattaisi jo pian siirtyä kiinteisiin, kun se maito muuttuu ihan kohta sokerivedeksi. Tämän vuoksi he saattavat jopa kannustaa lopettamaan imetyksen. Valitettavasti tämä tosiaan voi näkyä myös hoitohenkiökunnassa ja neuvolan terveydenhoitajissa, jos eivät ole päivittäneet tietouttaan. Uskon, että valitettavasti juuri näiden tietojen puutteiden vuoksi monet luovuttavat imetyksen “turhaan”, koska eivät ole saaneet tietoa ja apua. Ja jos vielä sukulaiset ja jopa ammattilaiset siihen kannustavat, on siinä väsyneenä ja hormonimyrkyissä vaikea alkaa tietoa ja apua itse etsimään muiden neuvoja vastaan.
Tämä vain tällaisena, että miksi saattavat tuollaisia kommentteja antaa. Itse tilanteesta sen verran, että minä meinasin luovuttaa imetyksen juurikin tuossa reilun 1vk kohdalla. Itkin ja imetin. Lapsi roikkui rinnalla koko ajan. Googlettelin ja löysin Maitolaiturin. Sain sieltä apua. Kävin myös paikallisessa imetystukiryhmässä, jotka saattavat toki nyt kesällä olla tauolla. Sain apua ja imetys jatkui. No myöhemmin tuli uudet ongelmat, rintaraivarit ja suihkutissit, mutta niistäkin selvittiin.
Torstaina voi muuten soittaa päivystävään imetystukipuhelimeen klo: 11-13. Löysinpäs pääkaupunkiseudulta (oletan, että asut siellä) tällaisen yrityksen, joka tekee kotikäyntejä: Mammaliina. Lisäksi imetys.fi löytyy kohta imetys sattuu. Ehkä oletkin sen jo löytänyt. Maitolaituriltakin varmasti löytyy keskustelua asiasta.
Imetys voi olla välillä tosi haastavaa. Varsinkin alussa varmasti suurimmalla osalla on haasteita, mutta suurimmassa osassa tapauksista niistä voi selvitä. Jos haluat imettää, kannattaa pyytää ja hakea apua. Minulla kävi monen monta kertaa mielessä luovuttaa, mutta olen onnellinen, että löysin tietoa ja sain apua. Kun kaikista vaikeuksista selvittiin, imetys on ollut ihanaa. Jos se ei kaikesta huolimatta onnistu, onneksi on korvikkeet, jotka ovat turvallisia, joskus aikaisemmin kun on annettu esim vesijauhosekoitusta.
Iina / Bebe au Lait
Rohkeaa, että kirjoitit nimelläsi! Tässä ajatuksessa saattaa hyvinkin olla perää, sillä jotenkin sitä huomaa, että tiettyä sukupolvea edustajat ihmiset ovat juurikin näitä tyyppejä, jotka onnistuvan ahdistamaan minua kommenteillaan. Tuntuu, että nuoremmilta saa paremmin vertaistukea. Joten KIITOS. <3
Äiti2013
Onnea vauvan johdosta!<3 Ekaa kertaa kommentoin sulle. Itse synnytin 3/2013 ja olin laittanut itselle tavoitteeksi imettää, vaikka koko ajan pelkäsin, ettei minusta heru mitään ( raskauden aikana ei mitään tullut rinnoista). Olin aivan onnesta soikeana, kun sairaalassa kokeilin puristaa rintaa, ja sieltä sitten tulikin maitotippa!! 🙂 Muistan, että mainitsin asiasta jopa miehellekkin!! 🙂
Niin ja alkuun mullakin imettäminen sattui ainakin sen 5 jopa 10 sek. aloituksesta, ja kesti oman muistin mukaan lähemmäs 2 kk. Mutta joka kerta sattui vähemmän. Muistan, että se loppui suunnilleen siihen aikaan, kun vauva osasi tilata oikean verran maitoa, niin rinta ei ollut niin täysi imetyksen alkaessa. Ja muistan sen, että kun toiseen rintaan sattui sillä aikaan kun vauva söi toisesta, niin siihen vaivaan auttoi se, että laitoin sen maidonkerääjän. Maito pääsi valumaan pois, eikä sattunut enää… Sori, jos sekavaa 🙂 Tsemppiä imetykseen! Kyllä se kipu oli minusta vaivan ja kivun arvoista!<3 Sain antaa vauvalleni jotain, mitä ei kukaan maailman viisaikaan tiedemies osaa valmistaa!!
Iina / Bebe au Lait
Hyviä ohjeita, kiitos näistä! 🙂
nasu86
minä käytin sen muutaman kuukauden rintakumia ja tutti oli annettu pojalle kun oli yöllä hoitajien huomassa sektion jälkeen. vaikka meillä ei imetys onnistunutkaan kumilla sain pojalle sentään vähän omaa maitoa mutta aika pelaaminen sen kanssa kyllä oli. tutti on ollu koko ajan ihan tarpeellinen meillä 🙂 nykyään käytetään enemmän vaan nukutus ja lohdutus mielessä. tuttipullo voi jäädä pian pois kun poika osaa jo hienosti itse juoda nokkamukista. annan enää iltapalan yhteydessä pullosta maitoa ja vesi annetaan vielä pullosta. on hienoa että teillä on imetys lähteny noin hyvin käynttin 🙂
Iina / Bebe au Lait
Mä salaa odotan nokkamukivaihetta. Jotenkin siinä kohdassa se vauva on “kasvanut isoksi” ja voi tuntea vähän ylpeyttä. <3
JenniJJ
Itse jouduin ottamaan pojalle rintakumin käyttöön heti laitoksella kun ei toisesta nännistä saanut otetta. Kotona jouduin sitten jo käyttämään molemmilta rinnoilta rintakumia koska maito nousi niin runsaasti ettei otetta löytynyt enään ollenkaan.
Yritin aina toisinaan ilman rintakumia mutta poika ei enään suostunut imemään rintaa ilman rintakumia. Sitkeästi sitten imetettiin rintakumin kanssa 11,5kk ikään asti 🙂
Meillä ei ainakaan rintakumi aiheuttanut ilmaa vatsaan 🙂
Iina / Bebe au Lait
Olisi kyllä ihana, jos vatsaan kulkeutuvan ilman määrän voisi minimoida. 🙂
Lottu
Huippua että teillä on mennyt alku noin hienosti 🙂 Itse käytin rintakumia satunnaisesti, kun rinnan päät olivat aluksi todella kipeät. Henkisesti oli helpompaa imettää (ja etsiä oikeaa imuotetta) kun tiesi, että jos ei muuten suju, niin rintakumin kanssa vauva ainakin pääsee imemään. Otin rintakumin usein jossain vaiheessa imetystä pois ja ne seuraavat imut kumin pois ottamisen jälkeen olivat aika moiset, kun vissiin kumin kanssa vauva joutuu imemään kovemmin.
Kun rinnan päät olivat taas kunnossa, niin kumikin unohtui. Mutta oli ihanaa että se oli varastossa, jos imettäminen olisi käynyt liian kipeäksi jossain vaiheessa. Meillä kumin satunnainen käyttö ei aiheuttanut mitään nännihämmennystä tai muuta, mutta oli hyvä henkinen tuki alkuun. Onnea koko teidän perheelle vielä 🙂
Iina / Bebe au Lait
Ihan hyvä siis, että nuo kumit ovat mullakin olemassa, jos joskus tulee akuutti tarve niille. 🙂
Pilkku
Onnea vielä suloisesta pojasta!
Hirmuinen määrä kommentteja enkä jaksanut jokaista lukea läpi, joten saattaa olla, että sama vinkki on jo tullut.
Itselläni kolme lasta ja kaikkia imetetty sen 1,5 vuotta. Kovasta “kulutuksesta” huolimatta myös kuopuksen imetyksen alkutaipaleella nännit kipeytyivät ihan vereslihalle saakka, eivätkä rintakumit, lansinohit auttaneet. Joka imetyksellä nännit aukesivat. Ehdottomasti paras ja samalla todella nopea apu tilanteeseen oli “hautoa” rinnanpäitä maidonkerääjissä aina imetysten välissä. Kostea ilmasto kerääjien sisällä toimi ja aukeavat, kuivat ruvet sai hyvin nopeasti unohtaa. Tämän kun olisin tiennyt kahden ensimmäisen lapsen ensimmäisinä viikkoina ennen nännien karaistumista… Suosittelen kokeilemaan- tosin vain kotioloissa 😉
Iina / Bebe au Lait
Tuota en olekaan kuullut! Kiitos vinkistä. 🙂
Henna
Mulla autto rintakumi kyllä sen oikean imuotteen opettelussa. Mulle annettiin synnärillä jo kumi käyttöön, ja olin tietty kotiinkin jo valmiiksi sellaisen ostanut.
Maito ei noussut mulle, sektion takia heti niin olihan se tuskaisaa se opettelu ja vauvan nälkäitkun kuuntelu oli saatanasta 🙁
Itkettiin kyllä sitten kotona molemmat kun ei vaan alkanut sujumaan ilman rintakumia. Rintoihin ja nänneihin sattu _ihan koko ajan_.
Ajattelin sitten että no jos se kerta tolla kumilla toimii niin miksipä en sen kanssa imettäisi. Imetin varmaan reilun kuukauden kumien kanssa ja sitten aloin pikku hiljaa imettämään edes kerran päivässä ilman kumia ja no nyt vauva on kohta kahdeksan kuukautta, ei tippaakaan korviketta ja imetän kiinteiden lisäksi edelleen. Olen ylpeä itsestäni 🙂
Iina / Bebe au Lait
Se nälkäitku on kyllä niin syyllistävä, että meinaa sielu murentua. 🙁
Mutta mahtava lukea, että kumista on mahdollista päästä eroon! <3
Mari
9 päivän ikäisen pojan äitinä olen myös enimmäkseen hukassa koko imetysasian suhteen. Synnärillä maitoa nousi melko vähän ja imuotetta poika ei saanut ollenkaan kummastakaan rinnasta matalien nännien takia. Joten rintakumin vannoutunut käyttäjä olen, ja toistaiseksi sekä minä että poika ollaan tyytyväisiä. Välillä kokeilen syömisen loppupuolella, kun kumi on muovannut nänniä, antaa “paljasta” ( 😀 ) rintaa; välillä onnistuu ja välillä menee vaan nokkimiseksi.
Korvikettakin on saanut jo synnärillä sekä muutaman kerran kotona. Mies kannustaisi korvikkeen antamiseen, mutta itsellä on niin huono omatunto sen antamisesta. Jännä kyllä, koska en tosiaan tuomitse äitejä, jotka korviketta antavat vauvoilleen. En vain itse haluaisi siihen turvautua lainkaan :/
Iina / Bebe au Lait
Tämän äidin omatunto on kyllä asia, joka yllätti. Miten voi kaikesta onnistua syyllistämään itseään! Mulla on nimittäin vähän samaa korvikekammoa. :/
Laura
En nyt viitsi kaikkea avautua omasta imetystaipaleestani, mutta kerron oman kokemukseni tuosta rintakumista. Heti synnärillä minun “käskettiin” ottaa se käyttöön, koska matalien rinnanpäiden vuoksi vauva ei saanut otetta rinnasta. Kumien avulla hän onnistui saamaan vähän maitoa rinnasta (liian vähän, minkä vuoksi heti synnärillä piti antaa lisämaitoa ruiskulla. Lisämaitona oli sekä luovutettua äidinmaitoa ja korviketta. Kotona jatkoimme samalla systeemillä ja siellä lisämaito oli joko omaa, pumpattua maitoa tai korviketta. Mulla maito nousi ilmeisesti myöhään, joten oma maito ei riittänyt).
No, menipäs heti vähän ohi aiheen… mutta siis se rintakumi! Neuvolan terkkari suositteli vierottamaan siitä asap! Noh, se tapahtuikin sitten niin, että jätin kumin tykkänään kertaheitosta, koska mun vaan oli pakko. Imetys oli sattunut alusta lähtien (ja sattuu muuten edelleen; vauva nyt 3 kk. Auttaa paljon tuo jo aiemmin mainittu kymmeneen tai kahteenkymmeneen laskeminen! Vaikka kipu on välillä tosi kova niin tavallaan helpottaa, kun on jokin asia mihin keskittyä – niin hölmöltä kuin se kuulostaakin!), mutta lopulta jo rintakumin asettaminen tai edes sen ajatteleminen sattui!
Niin siis jäi rintakumi. Kolmen tunnin välein yritin sitten imettää ilman kumia. Onnistui tai ei, piti aina antaa “imetyksen” jälkeen lisämaitoa. Ja sen jälkeen pumppasin, jotta olisi lisämaitoa ensi kerralla annettavaksi ja jotta maidontulo pysyisi. Tätä jatkui reilun viikon muistaakseni ja sitten vauva keksi, miten tissistä sai otteen! 🙂 Uskon, että tähän auttoi myös se, että pienikokoisena syntynyt vauva oli kasvanut sen verran, että sen oli helpompi saada ote isoista rinnoistani.
Kommenttini pointin piti olla se, että joskus rintakumin käyttö aiheuttaa vaan lisäkipua. Mutta sehän selviää vain kokeilemalla! Ja tosiaan koita olla stressaamatta ja syyllistämättä itseäsi!!! Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän kokemuksesta 🙂 Tunsin kauheaa syyllisyyttä (silloin), kun oma maito ei riittänyt ja piti antaa korviketta, vaikken asialle mitään voinut ja tein kaikkeni.
Iina / Bebe au Lait
Hei, hyvä ajatus kyllä tuo, että isommalle vauvalle mahtuu rinta paremmin suuhun! Tekee järkeä. 🙂
Anna / Lapsellista
Mulla on ollut kummankin lapsen kanssa käytössä melkein synnäriltä kuukauden, parin ikään saakka rintakumi, koska imettäminen ilman sitä sattui aluksi niin paljon. Rinnanpääni (ihania yksityiskohtia, hahhaa) oli niin matala, että vaikka imuote oli hyvä, niin imettäminen silti sattui, koska lapset tarrasivat niin lujaa kiinni. Kumpaakin täysimetin 6 kuukauden ikään saakka, joista tosiaan 4-5 kuukautta ilman rintakumia kun rinnanpää vain ajan saatossa “nousi” ylemmäs, ja korviketta tai tuttipulloa emme imuotteen tai rintakumin vuoksi tarvinneet. Tuttikin on ollut kummallakin kuukauden iästä saakka, koska kumpikin oli temperamentiltaan niin äkkipikaista sorttia, ettei jaksanut odottaa, että maito nousi kunnolla, vaan nutkuttivat vuoroin tuttia ja vuoroin tissiä kunnes suihku alkoi. 😀 Tuntuu tosi oudolta kirjoittaa näin yksityiskohtaisesti omista tisseistä, mutta siis tämä nyt oli sellainen rintakumi-tsemppaus ja yhden naisen kokemus siitä, että rintakumi ei välttämättä tee hallaa imetykselle tai imuotteelle – päinvastoin. Aika pian, siis joidenkin päivien ajan, tarvitsin rintakumia vain imetyshetken aluksi, ja kesken imetyksen rinnanpään noustua nappasin sen pois. Itse koin kivun ja arkuuden vain rintakumia pienemmäksi pahaksi 🙂 Tsempit imetystaipaleen alkuun, ja ihana kuulla, että se on lähtenyt hyvin käyntiin noin muuten! 🙂
Iina / Bebe au Lait
Mä oon niin mustavalkoinen ihminen, etten edes miettinyt, että rintakumin voi ottaa pois kesken imetyksen. Äitiys on pehmentänyt mun aivot! 😀
sm
miksi ihmeessä tahdot olla erossa vauvastasi jo parin viikon sisällä? keskity nyt vauvaan, hän on vielä niin pieni! vauva tarvitsee paljon aikaa rinnalla olemiseen, se on tae siihen että imetys onnistuu.
tsemppiä, imetys on hieno juttu ja parasta vauvallesi !
Iina / Bebe au Lait
No vaikkapa, koska tunnin lenkki päivässä tekee hyvää jaksamiselle ja yleiskunnolle, jotta jaksaa olla parempi äiti? 🙂
sm
eihän tunnin lenkkiä varten tarvitse pullolle opettaa 🙂
Iina / Bebe au Lait
Mieluummin annan nälkäiselle lapselle ruokaa kuin odotutan, jos ruokaa on tarjolla.
iivari
Huh kun oot saanu hyvän keskustelun aikaan 🙂 mun kokemukset on meillä neiti kohta 3vk mie oon käyttäny tissituttia osastolta asti kun ei mun nänneistä saa otetta. Osastolla söi kerran 15ml korviketta lisäksi ja heti tuli masu kipeäksi, yöllä pyysin varalta myös korviketta mut maito nousikin niin yhteen kertaan jäi toistaiseksi.
Ja tuo sama pakastus vinkki että kerääjästä talteen. Mulla ei vielä pumppua ole joten oon saanu eded vähän omaa hätävaraa nyt 🙂
Haaveilen tietty että jossain vaiheessa ote löytyis ilman kumia nimittäin on se vähän rasittavaa käydä sitä yöllä pesemään, onneksi meilläkin syödään vain 2 tai 3 kertaa yössä ja sekin tietty kun vauva hermostuksissaan saattaa huitoa just täydellisesti asetetun kumin ties minne 😀 mulle itelle tärkeintä on että vauveli saa omaa maitoa ja toistaiseksi se onnistuu 🙂
Anoppi sanoo että niin kauan ku imetystä ei ressaa se onnistuu, joten huoli pois kyllä se siitä, sitkeästi vain. Ja teet just niin kuin susta tuntuu parhaalta. Oikeita tapoja on yhtä monta kuin äitejäkin niin kuin tuolla aikaisemmatkin kommentit kertovat 🙂
Iina / Bebe au Lait
On kyllä hyvä keskustelu! Jos googlaan keskusteluja aiheesta, ne menevät melkein väistämättä jossakin vaiheessa syyttelylinjoilla, mutta täällä on ollut mukava sävy kommenteissa. 🙂
Täällä aloiteltiin eilen maidon pakastaminen. Saa nähdä, koska pulloon turvaudutaan ensimmäisen kerran. Kummasti muuten täällä mummolassa imetyskin sujuu helpommin, kun mieli on virkeä ja olo levännyt. Anoppisi on oikeassa. <3
Kati
Mulla imetys sattu tosi paljon ensimmäiset 6vk, etenkin öisin. Olin vakaasti päättäny, että täysimetän 6kk ja noi ekat viikot suunnilleen laskin päiviä siihen että saa antaa muutakin ruokaa ja imetys vähenee. Imuote oli kunnossa, ei sammasta, vauvan kielijänne ei ollu kiree, mutta jäätävä kipu saatto kestää koko imetyksen ajan. Kunnes ihan yhtäkkiä se vaan lakkas ja mitä lähemmäs se puolen vuoden rajapyykki tuli, sitä vähemmän ajatus kiinteiden alottamisesta houkutti. Lopulta se täysimetys oli kuitenkin niin helppoa, ruoka oli aina valmiina ja mukana, sopivan lämmintä ja puhdasta. Ei korvikkeen raahaamista kaupasta, tuttipullojen keittelyä, maidon turhaan lämmittämistä kun ei se sitten maistukaan… Ja sai hyvällä omatunnolla pötkötellä illat sohvalla ja unohtaa hetkeks kotityöt! Nyt meidän poika on 11kk ikäinen sormiruokailija, eli maito on vielä aika isossa osassa.
Kipua mulla lievitti ilmakylvyt rinnoille(tai maidonkerääjien pitäminen liiveissä kotona, jolloin nännit ei haudu), vichyllä huuhtelu, kylmät kaalinlehdet ja lansinoh. Meillä ei kelvannu tutti tai pullo, ja poika on ollu melkonen tissitakiainen joten aika tiiviisti ollaan oltu yhdessä. Mutta toisaalta, tää on kuitenkin loppuviimeks niin lyhyt aika ja vielä tulee se päivä jolloin äidin seura on viimenen juttu mikä poikaa kiinnostaa.
Ensimmäiset 6 viikkoa on se aika”ikkuna”, jonka ajan on mahdollista saavuttaa se maitomäärä joka riittää 6kk täysimetykseen (ja tietysti siitä eteenpäin), eli jos vaan mitenkään maltat niin odota ainakin sen aikaa ennenkun tarjoat tuttia tai pulloa 🙂 Se tyhjältä tuntuvan tissin imeminenkin nostattaa maitoa (ja maitoahan muodostuu koko ajan eli tyhjät ne ei oikeesti oo) ja jos sen imemistarpeen korvaa varhaisessa vaiheessa aina tutilla, niin maidontulo pikkuhiljaa vähenee. Mulla niinä pahimpina tissittelypäivinä helpotti jostain luettu ajatus, että mieluummin toimin itse vauvalle lohtuna kun annan muovinpalasen lohduttaa. Etenkin nyt, kun esikoisen kanssa se vielä onnistuu. Ja luultavasti tiiätkin, että vauvoilla tulee tiheän imun kausia suurinpiirtein 3vk, 6vk, 3kk ja 6kk iässä ja silloin tuntuu ettei muuta teekään kun istu imettämässä. Varsinkin toi 3kk on monella se kompastuskivi, jolloin luullaan että nyt se maito loppu, vaikka siitä ei oo kyse!
Tässä oli varmaan paljon tuttua juttua ja järjestys epälooginen, kun väsyneenä kirjottelin mitä äkkiseltään mieleen tuli! 🙂 En ookaan tänne aiemmin kommentoinu, mutta paljon onnea pienestä aarteesta (<3) ja kiitos mahtavasta ja aidosta blogista 🙂
Iina / Bebe au Lait
Kiitos kivasta palautteesta. 🙂
Ja toinen kiitos asiapitoisesta kommentista! Vichy-vinkki tuli aivan uutena. Ja todellakin koetan kyllä imettää mahdollisimman pitkään. Pitää vaan säilyttää mieli tyynenä.