OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vannoin, etten koskaan tee lapsia. Esikoiseni syntymän jälkeen vannoin, etten koskaan tee lisää lapsia. Vauvavuosi oli järkyttävän raskas, ja olin muutamaankin otteeseen aivan jaksamiseni äärirajoilla. En antaisi poikaani pois mistään hinnasta, vaikka joinakin päivinä antaisin peukolani, jotta voisin pysäyttää ajan ja muut ihmiset hetkeksi, jotta saisin vain olla. Yhtäkkiä vauva olikin taapero. Nöpsy oppi kävelemään eikä vaatinut enää jatkuvaa kantamista. Syöminen alkoi sujua. En enää kironnut vauvavuotta, sillä ymmärsin, että äiti oli jälleen kerran oikeassa. Se oli vain vaihe. Ensin tulivat syvät huokaukset vastasyntyneiden kohdalla. Sitä seurasivat Nöppiksen vauvakuvien selailut. Sitten tulivat kommentit, joissa mietittiin lisääntyneitä kasvokuvia ja löysissä vaatteissa viihtymistä. Niinpä niin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin tänään neuvolassa, vaikka pojalla ei ollut sinne aikaa varattuna. Pälyilin alaovilla ympärilleni, koska tuntui rikolliselta käydä väärässä neuvolassa. Astelin tuttuun hissiin ja painoin nappia. Mietin, miten kävin monta kertaa tuossa rakennuksessa kuulemassa monta tärkeää asiaa. Sitten muutin toiseen kaupunginosaan. Häpeilin rullata rattailla pitkin käytävää, koska eihän minulla pitäisi olla syytä käydä täällä. Vaunuparkki jäi taakse ja minä sulkeuduin vessaan rattaideni kanssa. Vilkaisin vielä viimeisen kerran ympärilleni ennen kuin suljin oven. Odotin kauhulla, että näkisin tuttuja. En kuitenkaan siksi, että olisin jälleen raskaana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin matkalla rautatieasemalta palaveriin ja aikaa oli vähän ylimääräistä. Tavaraa mukanani oli neljän kassillisen verran enkä halunnut raahata tai nostaa rattaita minnekään. En jaksanut edes ajatusta siitä, että riuhtoisin rattaat ja nukkuvan pojan rappusia ylös johonkin ahtaaseen Punavuoren kahvilaan, ostaisin jotakin, kävisin nanosekunnissa naistenhuoneessa, jonne vaunut eivät mahtuisi, ja kaataisin ulkona maahan juoman, jota en jaksaisi juoda, mutta jonka olisin ostanut, jotta olisin oikeutettu käymään vessassa. Päätin siis kävellä vanhan neuvolani ovista sisään, ajella hissillä oikeaan kerrokseen ja käydä vessassa neuvolan tiloissa. Minulla vain sattui olemaan päällä pressikassista saatu t-paita, joka levenee helmasta epäilyttävän paljon. Se sama paita, joka on synnyttänyt jo kaksi hämmästynyttä ilmettä ja melkein onnitteluja.

Ei siis enää telttapaitoja minulle. Pukeuduin tähän, koska muut paidat olivat likaisina, ja kävin neuvolassa epäluuloisen näköisenä vain ja ainoastaan vessassa. Se, että olen sanonut, etten tahdo toista lasta, on minusta samalla hienoinen vihjaus siitä, että toivoisin, ettei aiheesta kyseltäisi minulta, ellen siitä sitten itse puhu. Vaikka muuttaisin mieleni, toivoisin silti, ettei aiheesta kyseltäisi. Telttapaita ei ole kannanotto suuntaan eikä toiseen. Telttapaita oli sattumaa ja antoi idean kirjoittaa tästä aiheesta. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA