Lapsiluvusta
Vannoin, etten koskaan tee lapsia. Esikoiseni syntymän jälkeen vannoin, etten koskaan tee lisää lapsia. Vauvavuosi oli järkyttävän raskas, ja olin muutamaankin otteeseen aivan jaksamiseni äärirajoilla. En antaisi poikaani pois mistään hinnasta, vaikka joinakin päivinä antaisin peukolani, jotta voisin pysäyttää ajan ja muut ihmiset hetkeksi, jotta saisin vain olla. Yhtäkkiä vauva olikin taapero. Nöpsy oppi kävelemään eikä vaatinut enää jatkuvaa kantamista. Syöminen alkoi sujua. En enää kironnut vauvavuotta, sillä ymmärsin, että äiti oli jälleen kerran oikeassa. Se oli vain vaihe. Ensin tulivat syvät huokaukset vastasyntyneiden kohdalla. Sitä seurasivat Nöppiksen vauvakuvien selailut. Sitten tulivat kommentit, joissa mietittiin lisääntyneitä kasvokuvia ja löysissä vaatteissa viihtymistä. Niinpä niin.
Kävin tänään neuvolassa, vaikka pojalla ei ollut sinne aikaa varattuna. Pälyilin alaovilla ympärilleni, koska tuntui rikolliselta käydä väärässä neuvolassa. Astelin tuttuun hissiin ja painoin nappia. Mietin, miten kävin monta kertaa tuossa rakennuksessa kuulemassa monta tärkeää asiaa. Sitten muutin toiseen kaupunginosaan. Häpeilin rullata rattailla pitkin käytävää, koska eihän minulla pitäisi olla syytä käydä täällä. Vaunuparkki jäi taakse ja minä sulkeuduin vessaan rattaideni kanssa. Vilkaisin vielä viimeisen kerran ympärilleni ennen kuin suljin oven. Odotin kauhulla, että näkisin tuttuja. En kuitenkaan siksi, että olisin jälleen raskaana.
Olin matkalla rautatieasemalta palaveriin ja aikaa oli vähän ylimääräistä. Tavaraa mukanani oli neljän kassillisen verran enkä halunnut raahata tai nostaa rattaita minnekään. En jaksanut edes ajatusta siitä, että riuhtoisin rattaat ja nukkuvan pojan rappusia ylös johonkin ahtaaseen Punavuoren kahvilaan, ostaisin jotakin, kävisin nanosekunnissa naistenhuoneessa, jonne vaunut eivät mahtuisi, ja kaataisin ulkona maahan juoman, jota en jaksaisi juoda, mutta jonka olisin ostanut, jotta olisin oikeutettu käymään vessassa. Päätin siis kävellä vanhan neuvolani ovista sisään, ajella hissillä oikeaan kerrokseen ja käydä vessassa neuvolan tiloissa. Minulla vain sattui olemaan päällä pressikassista saatu t-paita, joka levenee helmasta epäilyttävän paljon. Se sama paita, joka on synnyttänyt jo kaksi hämmästynyttä ilmettä ja melkein onnitteluja.
Ei siis enää telttapaitoja minulle. Pukeuduin tähän, koska muut paidat olivat likaisina, ja kävin neuvolassa epäluuloisen näköisenä vain ja ainoastaan vessassa. Se, että olen sanonut, etten tahdo toista lasta, on minusta samalla hienoinen vihjaus siitä, että toivoisin, ettei aiheesta kyseltäisi minulta, ellen siitä sitten itse puhu. Vaikka muuttaisin mieleni, toivoisin silti, ettei aiheesta kyseltäisi. Telttapaita ei ole kannanotto suuntaan eikä toiseen. Telttapaita oli sattumaa ja antoi idean kirjoittaa tästä aiheesta. 🙂
nasu86
Aamen. Tämä on niin henkilökohtainen asia. Ei kuulu muille kuin parille itselleen ja niille keille haluaa asiasta puhua. Ei mikään vaate tai kuvakul
Iina M.
AAMEN!
nasu86
Kuvakulma ole syy udella! Sitten vielä on se kuuluisa sosiaalinen paine jota voi kokea esim. Sukujuhlissa…
Iina M.
Se paine on kyllä niin hanurista. :/
nasu86
tuliko se mun eka kommentti myös? tää oli jatkoa sille..kun poika tuli sähläämään 😀 lähti eka vähän kesken eräisenä…
Iina M.
Oli pompannut roskapostiin jostakin syystä! 😀
nasu86
vaikka paljon “paskaa” puhunkin niin 😀 😀
Iina M.
😀 😀 😀
Niina
Meille on nyt ihan kohta (_ihan_kohta_ omg, ylihuomenna kontrolliultra ja sieltä saatetaan jäädä synnyttämään?!) tulossa se toinen, mutta olihan ne kyselyt nyt sanalla sanottuna perseestä. Lapsille tulee pikkuisen reilu 4 vuotta ikäeroa ja se on ilmeisesti yksinkertaisesti liikaa, koska kyselyjä “jokos se miehellekin olis poika tuloillaan”-tyylillä tuli jo viimeisen vuoden valehtelematta VIIKOITTAIN. Sukulaiset oli oikein porukalla analysoineet mun vatsan muotoa ja miettineet onko se huppari vaan huppari vai joku vauvamahanpiilotusjuoni. Ennen tytön 2-vuotissynttäreitä kuultiin aika saakelin monta kertaa kuinka se maaginen 2 vuotta on vain absoluuttisesti paras ikäero johon kaikkien maailman ihmisten pitää tähdätä ja 3-vuotissynttäreillä surkuteltiin kun ei vieläkään ole reppanalla pikkusisarusta. Mua syyllistettiin urheiluharrastuksista ja muistan kun sukulaiset huokaili, että taasko sinä lähdet pelaamaan sitä lentopalloa koko kaudeksi, kun eihän sitä koskaan tiedä josko vaikka jos… voi elämä.
Toivottavasti tän jälkeen nyt saadaan olla rauhassa, koska vaikka lapsia voisin ottaa vaikka viisi, niin raskaana en halua enkä pysty enää koskaan olla. Joten meidän luku jää näihin kahteen. Rakastan ja rakastetaan meidän lapsia yli kaiken eikä kumpaakaan annettaisi mistään hinnasta ikinä pois, mutta rakastan ja rakastetaan myös minua niin paljon ettei enää koskaan haluta saattaa mua tähän jamaan. Ja kun ei sitä ihan kaikkea viitsi niille kumminkaimoillekaan kertoa, niin sitten sitä hymistelee vaan että hehheh ja joo ja ehkä vielä joskus se kolmas hahhahahah. 🙁
Iina M.
Oho, tuo on jo todella usein. Ehkä se on kyllä tämä vaihekin, kun nyt jos olisi raskaana, ikäeroksi tulisi juurikin se “ideaalit” kaksi vuotta. Hmph. :/
Isot tsempit sulle ultra ja myös synnytykseen! <3
RP
Tommoset utelut on ärsyttäviä, varsinkin kun ei koskaan tiedä miten käy. Ei se tarkoita, että kun on kerran tullut raskaaksi, niin raskaaksi tuleminen olisi helppoa. Eräs tuttuni sairastui Endometrioosin lapsen syntymän jälkeen ja lapsi jäi siis hänen ainokaisekseen. Itse olen ainoa lapsi.
Ja tuntuu siltä, että yksi lapsi on liian vähän mutta sitten jos lapsia alkaakin olla 3-4, se on jo joidenkin mielestä liikaa.
Oikeastihan äidin ja lasten terveyden kannalta parempi synnytysväli ois jotain 3-4 vuotta tai enemmän, mutta tuntuu ettei ihmiset nykyään ajattele sellaista vaan vain sitä ikäeroa.
Iina M.
Olikohan se sekundäärinen lapsettomuus, josta puhutaan, kun toista lasta ei ehkä pystytäkään samaan. Kumma, miten ihmisillä onkin niin paljon ajatuksia MUIDEN lapsiluvuista tai lasten ikäeroista. :/
Kati
Sain ensimmäisen ja ainoan lapseni 32 vuotiaana. Ensin minulta kysyttiin myös missä seuraava , mutta kaikille kyselijöille vastasin suoraan, että emme ole ajatelleet hankkia toista lasta. Nyt kuusi vuotta myöhemmin ollessani 38 vuotias minulta ei enää kysellä lapsista. Ovat jo tuskastuneet ja varmaan jo ajattelevat, että näillä numeroilla ei enää vauvoja hankita. 🙂
Iina M.
Tuo kysely on kyllä kamalaa jo ensimmäisenkin lapsen kohdalla. Kummasti muiden tekemiset kiinnostavat ihmisiä! 🙂
Annika
Multa kysyttiin ekaa kertaa töissä pari viikkoa sitten oonko raskaana, asiakkaan toimesta. Tai anteeks, kysymys meni suunnilleen näin “millon sä synnytät” satuin seisomaan vähän vinossa asiakkaaseen nähden ja juttelin toisen asiakkaan lapsen kanssa. Käännyin kohti tätä kysyjää ja ristin kädet rinnan päälle, niin asiakkaan kysyvän ilmeen tilalle vaihtu järkytys, jonka jälkeen hän rupes änkyttämään että “anteeks katoin vaan tota sun mahaas” helpotti hirveesti, voin kertoa 😀 olin niin järkyttyny ja hämmentyny, etten ees saanu sanottua mitään 😀 kaikista parasta on se, että oon oikeestaan viime aikoina laihtunu jonkun verran, kun alotin uuden treeniohjelman 😀
Iina M.
MITÄ?! Voi ei… Tuo on juurikin palautetta, jota et todellakaan olisi tarvinnut! 😀
Katja
Minulla ei ole lapsia, mutta kyselyjä tulee minun vanhemmilta ja avopuolison vanhemmilta, sekä sukulaisilta. Jos olet syönyt niin hyvin että turvottaa, niin jo tullaa suoraan kysymään “ootko raskaana”. Anoppilassa tai vanhemmillani ei innosta käydä, kun aina vihjailevat, että joko olis aika. Olen vasta valmistunut terveysalan ammattilainen ja haluan työkokemusta, joten ei vielä ainakaan pariin vuoteen. Miksi ihminen ei saisi ottaa kasvokuvia tai käyttää haluamiaan vaatteita ilman epäilyjä!!! ( seurannut molempia blogeja alusta asti ja nyt vasta ekaa kertaa kirjoitan) 🙂
Iina M.
Oho, aika rankkaa. Luulisin kysyjänkin nolostuvan kysymyksestään. 🙂
kipa
On kyllä ihan uskomatonta osan ihmisten ajatusmaailma vauvojen “teosta”. Mullekin yksi parhaista ystävistäni kysyi kun oli ensimmäistä (!) kertaa katsomassa vauvaamme, että koska alatte tehdä (!) seuraavaa… ja tämä kyseinen ystävä oli ihan tasan tietoinen, että tämä ensimmäinenkin oli pitkän toivomisen ja odotuksen takana.
Iina M.
Apua! Olisikohan ollut vain ajattelematon möläytys, jos kyseessä on kerran hyvä ystävä? Toivottavasti. 🙂
annima
Inhottavaa tuollainen utelu. Meiltä ei vielä olla udeltu lapsiasioista, mutta luulen, että häiden jälkeen (mennään ensi kesänä naimisiin) allkaa sitten utelut.
Ja eihän se niin mene, että ne lapset vain automaattisesti tulevat itsestään, voi olla ettei kaikki edes saa lapsia vaikka kuinka haluaisivat. Emme mekään tiedä vielä voimmeko saada lapsia, emme ole kokeilleet emmekä aio kyllä raportoida kaikille heti, kun päätämme yrittää.
Iina M.
Onnea tulevalle morsiamelle! Toivottavasti säästytte uteluilta. 🙂