Aika usein blogimaailmassa surffatessa mieleen tarttuu asioita, joita ei edes huomaa painavansa mieleen. Veimme aamulla äitini töihin, kun sain päähäni, että nyt on pakko päästä Marusekiin lounaalle. Ai, miksi? Ehkäpä siksi, että Noora suositteli sitä vähän aikaa sitten blogissaan. Ravintola oli lapsiystävällinen, vaikkakin paikasta löytyi vain yksi pöytä, jonne vaunujen kanssa mahtui parkkeeraamaan. Tarjoilijat olivat ystävällisiä, syöttötuoli löytyi nopeasti ja mikä parasta – lounaspöydästä löytyi sormisuokailijalle naposteltavaa. Tuore ananas oli hieman väkevää, mutta melonit upposivat Nöpsyyn kuin Inarit Nöpsyn äitiin.

Annokseni (business lunch mix) oil huippuherkullinen. Kampasimpukoita taisin maistaa ensimmäistä kertaa, ainakin näin sushilautasella. Ainoa minus tulee siitä, että osassa nigireitä riisi oli todella höttöistä eivätkä sushipalat pysyneet puikoissa. Onneksi sushia saa syödä sorminkin. Maut olivat kuitenkin kohdillaan ja puolet paloista dippikelpoisia puikkojenkin kanssa. Rakastan kaikkea suolaista ja sushietiketin vastaisesti uitan paloja soijakastikkeessa kokonaan. Tapansa kullakin. Pääasia, että ruoka maistuu.

Ei tuo miehen kasvissushilautanenkaan huono valinta ollut. Nuo Inarit (friteerattua tofua, jonka sisällä riisiä) ovat mielestäni aivan sairaan hyviä! Ne vaan taitavat jakaa mielipiteet aika tiukasti, kun osa rakastaa niitä, mutta osa ei pidä sushina ollenkaan. Kokonaisuutena tämänpäiväinen perhelounas Tampereen Marusekissä oli miellyttävä kokemus. Arvosanaksi antaisin 9+ näin lapsiperheen näkökulmasta. Oletteko te sattumalta vierailleet tuolla ruokailemassa? Mitä piditte paikasta ja ruuasta? Seuraavalla kerralla uskallan jo ehkä antaa pojankin maistaa sushia, kun tuo maaginen yhden vuoden ikä on vihdoin täynnä ja ruokamaailma auennut kunnolla. 🙂