Eräs pikkumies levitteli tuossa päivällä niin onnellisena hoitolaukkunsa sisällön mummolan lattialle, että mietin, josko tekisin pienen katsauksen siihen, mitä mukanamme nykyään kulkee. Edelliskerran hoitolaukun alias apinapussin sisältöä tutkittiin tässä postauksessa. Aika samoja juttuja nykyäänkin on mukana, ja tavarat mahtuvat hyvin pussukkaan. Hoitolaukkumme saa vaunujemme alaosaan kiinni, joten se kulkee mukana automaattisesti. Toinen laukku, joka vaunuihin kuuluu, onkin sitten enemmän ostoskassi enkä aina jaksa ottaa sitä edes mukaamme. Vaunut näyttävät niin paljon paremmalta ilman mukana roikkuvia laukkuja, että lähden mielelläni ulos mahdollisimman vähällä varustuksella.

 Hoitolaukustamme löytyy:

• Harso. Ne kun ovat parasta mitä tiedän! Niillä voi helpottaa ienten kutinaa, niitä voi käyttää ruokalappuina, hätävaippoina ja melkein mihin hätään tahansa.
• Vaihtovaatteet pakattiin mukaan siitä lähtien, kun ensimmäinen niskap*ska kohdattiin tuossa vähän aikaa sitten.
• Kertakäyttöalusta on muistaakseni Helmi-merkkinen. Tämä on ihan huippu, jos tulee tarve vaihtaa vaippa nopeasti esimerkiksi junan perhehytissä sohvalla. Yhtä alustaa voi käyttää useita kertoja, jos onnistuu olemaan sotkematta sitä pahasti.
• Vaippoja ja kosteuspyyhkeitä on mukana aina, vaikka kaikki muu unohtuisikin kotiin. Tällä hetkellä käytössä on Pampersin koon 3 vaippoja. Myös pyllyrasva on tärkeä matkatuote. Kuvan Angel Baby Bottom Balm on saatu blogin kautta, kaikkea kokeilleen mummon mukaan tämän on parasta pyllyrasvaa ikinä!
• Tuo turkoosi asia, joka tunkee ulos apinapussista, on KG Designin lähettämä silikoninen autotarjotin. Se on niin lötkö, että mahtuu mukaan pieneenkin tilaan, joten ravintoloissa voi huoletta syöttää vauvalle maissinaksuja tarjottimelta, vaikka paikan hygieniataso ei olisikaan ihan priimaa. Silikonialustoille on tulossa tarjouskoodi huomisesta eteenpäin, joten kannattaa vilkuilla Instagram-tiliäni tai FB-sivuani. Tarjotin näkyy parhaiten tämän postauksen ylimmässä kuvassa.

Pieni liskovarvas (siis noissa housuissa on sellaisen “liskonvarpaat”) rakastaa tuota apinapussukkaa. Utelias seikkailijamme ryömii nykyään salamannopeasti nurkasta toiseen, joten vanhemmilla on oltava silmät selässäkin. Harkitsin jo jossakin vaiheessa leikkikehän hankkimista, jotta voisin käydä edes vessassa rauhassa, mutta kovin pieni leikkialuehan kehän kanssa olisi. Parempi vaan antaa kiiturin kiitää rajatta, tukkia pistorasiat turvatulpilla ja olla itse tarkkana kuin porkkana. 🙂