Kävin aamupäivällä juomassa pannullisen teetä ystäväni Ninan luona. Nappasin pojan rattaisiin ja rullasimme mukavan aamulenkin, jotta pääsisin höpöttämään jonkun muun kuin seitsenkuisen jälkeläiseni kanssa. Öggyily ja päristely kun ei ihan mene niin sanotusti seurustelusta. Sen verran rauhallinen tuo aamupäivä oli, että ehdin pitkästä aikaa lakata kynteni ja päivittää tuoreimmat kuulumiset. Sillä aikaa, kun minä ja ystäväni juorusimme, poika leikki kirahvikätyreidensä kanssa lattialla. Niitä hampaita ei kuulu vieläkään, mutta kuola virtaa ja koko ajan pitäisi järsiä jotakin. Toisaalta mukava, kun voi vielä imettää ilman pelkoa puraisuista, mutta kun niitä hampaita piti tulla “muutaman päivän sisään” jo pari kuukautta sitten neuvolan arvion mukaan. Ei tässä auta kuin odotella lisää. Hämmentää vaan eräs viikkoa vanhempi vauvaneiti, jolla on saldona jo seitsemän(!) hammasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAnöppis lattiallaOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAnöppis ja sohviOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikamme höpistyämme tuli aika esitellä Ninan tärkeä perheenjäsen pojalleni. Karvapötkylä nimeltä Väinö seikkailee Ninan blogissa aina välillä ja on eräs blogimaailman suosikkihahmoistani. Haukulla on oma postimerkkikin, ja leppoisa koiraherra on matkustanut isäntiensä mukana ympäri maailmaa. Kyseessä on siis varsin arvokas ja tärkeä lemmikki, johon vauva sai nyt kunnian tutustua. Yritin kuvata tapaamisesta videotakin mutta ärsyttävä puhelimeni ei suostunut yhteistyöhön enkä saanut instavideota ladattua julkiseksi, vaan se katosi harmillisesti. Muutaman kuvan kuitenkin otin, sen verran pehmoisesta Väinöstä oltiin meillä innoissaan. Harmi vaan, ettei silittäminen riittänyt, vaan koiran kuono olisi pitänyt saada työntää suuhun. Niinpä tietysti.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oli ihanan virkistävää tavata myös ei-lapsellisia(:D) ystäviä tasaisin väliajoin. Aina kun ei vaan jaksa höpötellä kakkajuttuja, vaan joskus pitää saada keskittyä ihan vaan niihin omiin kuulumisiin ja ajatuksiin. Jotenkin muiden äitien kanssa lapset ja lasten kuulumiset vaan varastavat huomion. Aivan kuten karvainen Väinö varasti poikani huomion tänään aamupäivällä.

Viime viikkoina on tapahtunut kamalasti kaikkea ja olen väsynyt, mutta uskon, että kevätaurinko tuo tullessaan vähemmän harmeja ja enemmän hyvyyksiä. Ainakin, jos pyrkii koko ajan etsimään positiivisia asioita ympäriltään, niitä taitaa alkaa nähdäkin enemmän. Olettekin ehkä saattaneet jo kuulla, että taho, jolle perustamani Re:fashion-blogiportaalin hallinto siirtyi syksyllä, päätti lopettaa portaalin? Siksipä muistuttelisin, että samalla tavalla kuin toiseen blogiini löytää blogimuutoista huolimatta osoitteella moumou.fi, tämän vauvablogini kyydissä pysyy käyttämällä osoitetta bebeaulait.fi. Suorat osoitteet kannattaa tallentaa kirjanmerkkeihin, jos blogimuuttouutiset tuppaavat menemään välillä ohi. Nyt toivottelen hyvää viikonloppua kaikille! 🙂