MIK_0206

Vähän yli viisi kuukautta siinä meni, että kuulin arvauksen useamman kuin yhden ihmisen suusta. Ilmeisesti synnytyksen jälkeen on jonkinlainen turva-aika, jonka aikana ei äidiltä kysellä tästä aiheesta, mutta se aika on nyt valitettavasti ohi. Turhan moni on kiinnostunut tietämään, tuleeko meille toinen lapsi. Ja koska se oikein tulee. Nythän tulisi kiva ikäero, kun heti pyöräyttäisi toisen vauvan. Kaikki verbit, jotka viittaavat siihen, että raskaus on asia, jonka alkamisen voi päättää itse, nostavat niskakarvani pystyyn. Kummastuttaa, miten nekin läheiset, jotka tietävät, miten raskauteni oli hyvin kaukana itsestäänselvyydestä, viittaavaat toiseen lapseen kuin nettikauppatilaukseen, joka vaan naputellaan haluttuna ajankohtana. Ehkä he eivät mieti sanojaan yhtä syvällisesti kuin minä, joka olen keskeisessä osassa tässä “vauvatuotantoyhtiössä”?

MIK_0198

Ikävä tuottaa pettymys, mutta viimeinen suunnitelma mielessäni tuon melkein traumaattisen synnytyksen jälkeen on toinen raskaus. Vaikka Bebe onkin suhteellisen rauhallinen ja vaivaton tapaus, en pystyisi nyt hoitamaan lisäksi vielä pienempää vauvaa. Tai pystyisin pakon edessä, mutta kun kerta saan valita, onko pakko, valitsen yhden lapsen ja keskittymisen vain häneen. Ja arvatkaapa mitä? Meille taitaa riittää tämä yksi ihan pitkällä juoksullakin. Minulla on sellainen olo, että kun on kerran voittanut lotossa, tuottaa vain itselleen surua, jos lähtee lottoamaan uudelleen ja epäonnistuu. Itsesuojeluvaisto käskee olemaan edes yrittämättä. Ymmärrättekö ajatukseni? Tuntuu, että ne ovat jopa vähän ristiriidassa keskenään, mutta kai tämä epäloogisuuskin kuuluu äitiyteen ja sen hämmentäviin sivuoireisiin. 🙂

(raskauskuvat: Miki Did it -Photography)