Röllykkä
Senkin röllykkä. Siinä sinä roikut entisen pinkeän raskausvatsani tilalla kuin puoliksi tyhjentynyt ilmapallo. Sisältä tyhjänä, mutta silti vielä jotenkin turvonneena. Passiivisena, tehtäväsi suorittaneena. Pinnassasi kiiltää epäsymmetrinen arpikoristelu ja käyttäydyt kuin pullataikina löllyen ja lällyen. Sisälläsi myllertää ja vihloo tai sitten olet pelottavan tyyni. Olet vähän tiellä ja näytät oudolta. Ihmiset kurtistavat kulmiaan ja miettivät, kehtaako tässä kysyä, onko toinen pulla vielä uunissa vai mitä ihmettä tapahtuu. Aiheutat olomuodollasi hämmennystä ja ällötystä.
Masuröllykkä. Ainakin sinun kanssasi voi kumartua ja kyykistyä ilman, että tunnut räjähtävän hetkenä minä hyvänsä. Sinua ei tarvitse varoa, vaan kestät pienten kantapäiden iskut nyt myös ulkopuolelta. Et enää kutia inhottavasti, koska sinun ei tarvitse venyä äärimmilleen. On aikasi palautua. Tekee mieli piilottaa sinut vaatteiden alle tai teipata jotenkin kasaan. En ehkä tahtoisi puhua sinusta ja ulkomuodostasi. Mutta sitten toisaalta…
Koko raskausajan luulin, että vihaisin sinua synnytyksen jälkeen. Kätilöopiston suihkussa näin sinut kokovartalopeilistä muutama tunti synnytyksen jälkeen. Vaikka olit vielä puolet siitä koosta, johon venyit suojellessasi maailman tärkeintä olentoa, tunnuit jotenkin pieneltä ja avuttomalta. Silittelin sinua hellästi. Pesin sinut lämpimällä vedellä miettien, kuinka kiitollinen olen jokaisesta hetkestä, jona kasvatit sisälläsi ihmettä. Rakas röllykkä.
Sanna
Sellainenhan se maha on synnytyksen jälkeen. Röllykkä. Mun isommat lapset totesivat pikkukolmosen synnyttyä, että äiti sun masu on kuin hyytelöä… Kiitos tästä rakkaat! Onneksi se siitä aika nopeasti palautuu normaalimmaksi. Ainoastaan arvet jäävät ja napa on mennyttä kalua. Näin ainakin mulla 🙂
Iina / Bebe au Lait
Koostumus on kyllä maailman oudoin. Tutiseva otus tuli mieleen ensimmäisenä. 🙂
Emilia
Ihana, söpö postaus ja masu! 🙂
Iina / Bebe au Lait
Kiitos. 🙂 <3
Mimi
Tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin tätä, tosin jotain tekemistä asian kanssa voi olla sillä että täällä hormonihöyryissä odotellaan synnytystä 🙂 Laskettuun aikaan enää kolme viikkoa!! Odotan innolla postauksia kuntokuuristasi, itsellä sama homma edessä n. kuukauden päästä! Mukavaa kesän jatkoa & ihanaa vauva-arkea teille <3
Iina / Bebe au Lait
Oi, siellä onkin sitten jännittävät ajat edessä. Onnea loppusuoralle ja tsemppiä synnytykseen! <3
nasu86
<3 ok tää sai mut tirauttamaan pari kyyneltä. 🙂
Iina / Bebe au Lait
Mä tirauttelen nykyään kerran tunnissa jostakin aiheesta. Kummasti lapset tekevät ihmisestä (vielä) herkemmän. 🙂
pirita
Aivan ihana postaus 🙂 Ja niin suloiset kuvat 🙂 Itse ainakin koin sen sortin ylpeyttä sekä mahastani että koko kehostani raskauden ja synnytyksen jälkeen, että ei ole sen jälkeen yksikään pieni “kauneusvirhe” tai muu häirinnyt 🙂 Myös sinun röllykkä on kerrassaan hurmaava – ja niin upean työn suorittanut!
Iina / Bebe au Lait
Se on kyllä hämmentävä tunne. Jossakin vaiheessa vaan ymmärtää, miten raskasta odottaminen todella oli vartalolle. Jo se, miten oudolta käveleminen ilman vatsaa tuntuu, kertoo paljon. 🙂
Lettunen85
Tuo käveleminen ilman raskausvatsaa oli jotain niin mielettömän hienoa, kun tuntui niin kevyeltä (kunhan nyt siis ensin oli edes kävelykunnossa). Mutta niin hullulta kuin se voi kuulostaa, niin loppuaikojen vaivoista huolimatta, raskausmahaa saattaa tulla vielä muutaman kuukauden päästä ikävä 🙂
Iina / Bebe au Lait
Se tunne oli niin outo. Ei se ollut edes kävelemistä, vaan jotakin huojumisen ja vaappumisen välimaastosta 😀
pirita
Joo! Mä muistan kans miten kevyeltä tuntui kävellä portaita – ihan vaan alaspäinkin 🙂 Mut sitten tajusin, että mulla jäi kertaheitolla sinne synnärille 9kg 😀 Ei ihme, jos vähän olo keveni, vaikka tietysti muita kipeyksiä tulikin liikkumista maustamaan 🙂
Iina / Bebe au Lait
Vähän harmittaa, kun en itse punnaillut, paljonko synnärille jäi. Olisi kiinnostanut tietää. 🙂
Emmi
<3
Iina / Bebe au Lait
<3
jaanh
Ihana! Kahen lapsen jälkeen minäkään en voi olla rakastamatta “röllykkääni”. 🙂
Iina / Bebe au Lait
Sinun röllykkäsi onkin tehnyt tupladuunin! <3
Minna
Ihana postaus ja niin ihanan tervehenkinen ja lämmin suhtautuminen maailman luonnollisimpaan asiaan. 🙂 <3
Iina / Bebe au Lait
En edes tiennyt, että omaa vartaloaan kohtaan voi kehittyä sellainen kunnioitus. <3
Hattis
Sain esikoiseni kesäkuun loppupuolella ja jostain syystä myös rakastin “röllykkääni”. Juuri niin kuin sinäkin, silittelin mahaani ja kiittelin sitä tekemästään työstä. Loukkaannuin, kun ystäväni totesi, että eikös maha olekin oksettava synnytyksen jälkeen. En mitenkään voinut olla samaa mieltä, mun mahahan oli ihana! Tosin tätä rakkautta hiukan ehkä edisti se fakta, että raskauskiloja tuli alle 5 ja päivä synnytyksen jälkeen mahani oli jo tosi hyvin palautunut. Siis ympärysmitan, mutta olinhan minä pehmeä kuin pullataikina. Ja edelleenkin olen pehmeä eikä maha ole entisensä, mutta silti niin ihana. Mu on ollut aina tosi vaikea hyväksyä itseni, mutta vihdoinkin olen saanut rauhan <3
Iina / Bebe au Lait
Se pehmeys tuossa onkin jotenkin lumoavaa. <3
My&Mini
Ihana kirjoitus. Worry not, imetyksellä se röllykkä tiivistyy. Ja mahdollisesti sitomalla röllyä huivilla tai tukisiteellä.
Iina / Bebe au Lait
Tässä on googleteltu tukivöitä tiiviiseen tahtiin, jotta vatsalihakset saisi elvytettyä, mutta parhaat merkit on koko ajan myyty loppuun suomalaisista nettikaupoista. :/
My&Mini
Miten ois http://www.pepino.fi/tummy-tucker-p-906.html
tai
http://www.pepino.fi/bamboo-belly-bandit-p-231.html jos koko xs ois hyvä?
Itse ostin oman banditini valitettavasti liian suuressa koossa, vaikka tilasin normaalia kokoani yhtä pienemmän.
Iina / Bebe au Lait
Auts, miten hinnat pomppaavat noissa kaupoissa! Olen muutamasta nettikaupasta kytännyt vyötä, jonka saisi suunnilleen 40 eurolla. Pitää katsoa, jos budjetista riittäisi kalliimpaan investointiin. 🙂
annina
Röllykkä <3. Mulla oma pitää pintansa vielä 5vkoa synnytyksestä enkä ihan voi sanoa rakastavani sitä. Ikävä jopa sitä raskauden alussa tapahtunutta painonromahdusta ja alipainoa jossa näytin luurangolta. Ihan niin alas en kyllä toivottavasti palaudu mutta raskautta edeltäviin mittoihin voisin palata nyt heti. Mutta eiköhän noin kuukaudessa olla siellä :). Tilasin muuten nyt sen eläinmobilen, en vaan enää voinut vastustaa sitä. Hups..
Iina / Bebe au Lait
On kyllä hassu, miten toisilla vatsa palautuu täysin ja toisilla vain tiettyyn pisteeseen asti.
Mulla oli myös se mobile illalla ostoskorissa, mutta päätin harkita aamuun. En vieläkään tiedä, tilaisinko sen! 😀
annina
Mä niin pidän huolen että palautuu kokonaan :). Onnistuin pitämään mun navan sisällä koko raskauden ni riittää noi arvet. Positiivinen oon kyllä että syyskuussa viimeistään puen jo ne pienimmät farkut jalkaan.
Iina / Bebe au Lait
Täältä löytyy farkkuoperaatioon kannustusjoukot! 🙂
Mutsi
Voi röllykkä <3
Iina / Bebe au Lait
<3
johannak
Ihana röllykkämaha! Minulla on ollut 2 kertaa samanlainen <3
Imetys, terveellinen ruoka ja vaunulenkit taikovat sen pois parissa kolmessa kuukaudessa!
Iina / Bebe au Lait
Juuri aloitin herkkulakkoilun, että lähtisi paino laskemaan. Ei muuten, mutta syksyllä pitää mahtua omiin vaatteisiin tai tulee itku. Enemmän nuo takamukseen kertyneet vauvakilot kyllä sapettavat kuin masu, mutta onneksi kävely on niihin paras vastaisku. 🙂
Ruusu
Sun maha on palautunut jo tosi hyvin! Vaikka se onkin sivuseikka, niin silti voit olla oikein tyytyväinen. Ja tosiaan, tärkeintä on mitä se on sulle antanut 🙂 Onnea!
Iina / Bebe au Lait
Se kyllä palautuu yllättävän nopeasti. Synnytyslaitoksella muutaman päivän ajan näytin kuitenkin siltä, että vauva olisi edelleen masussa! 😀
Linda
Olet mieletön nainen ja annat upeaa esimerkkiä terveellä suhtautumisella omaan vartaloon! Upea teksti ja ihanat kuvat. 🙂 Röllykkä on kasvattanut sisällään rakkautta. Sieltä syntynyt uusi ihminen on maailman paras syy ottaa vastaan vähän viiruja. <3
Iina / Bebe au Lait
Hyvin sanottu, täysin samaa mieltä. Muutokset kuuluvat elämään. 🙂
Minni
Ihana kirjotus, oikea asenne, kymmenen peukkua!! Tästä tuli hyvä mieli. 🙂
Iina / Bebe au Lait
Ihana, jos tuli. <3
E
Ihana postaus! Ja samma här! Siinä hän edelleen pehmoisena löllyy kolme vkoa synnytyksestä, vaikka onkin toki silminnähden pienempi jo kuin esim. viikko synnytyksestä. Kyllä se siitä ajan kanssa! Mutta se sisäelinten höllyntä kävellessä on kyllä hieman hämärän oloista….
Iina / Bebe au Lait
NIIN ON! Mietin, luulevatko vastaantulijat mun olevan joissakin aineissa, kun ilmeeni ovat niin outoja ja pysähtelen välillä “tunnustelemaan”. Hups! 😀
Kuu
Mä muistan ku eilisen sen kun olin ihan varovainen viel monta päivää synnytyksen jälkeen siitä mahasta. En uskaltanu oikee raapia sitä ja jotenki se suojeluvaisyo jäi, ku tuntu et siel olis ollu lapsi vieläki :D!
Synnärillä oli niin kauheeta niissä kun tunnusteltiin kovaa onko kohtu supistunu tarpeeks, ni melkein itkin joka kerta kun ne lääkärit koetteli niin kaltoin mun masua, vaikka eihän sielö enää mitään ollu 😀
Iina / Bebe au Lait
Niinpä! Ja sitä mahaa silittelee vielä pelottavan monta päivää synnytyksen jälkeen. O_o
Haituva
Uskomattoman hyvin röllykkäsi on lähtenyt palautumaan. Ei uskoisi, että vasta viikko on mennyt. Ihanaa, että sinulla oli rohkeutta esitellä röllykkä meille.
Iina / Bebe au Lait
Tuli sellainen olo, että blogeista on jälleen kerran realismi katoamassa kiiltokuvien taakse ja tämä taisi olla virallinen vastaiskuni. Kun näitä röllyköitä meillä äideillä kuitenkin useilla on. 🙂
Meri
Voi kun ihanan kauniisti kirjoitat itsestäsi. Kunpa me naiset osattaisiin ollakin armeliaampia itseämme kohtaan. 🙂 Ja ONNEA pojasta, hän on todella suloinen!
Iina / Bebe au Lait
Kiitos! Sen kun muistaisi joka päivä, että lempeydellä pääsee pitkälle niin itsensä kuin muidenkin kanssa. 🙂
Minttu
Lempeyttä -sitä me äidit tarvitaan itseämme kohtaan 🙂 Hienosti kirjoitettu.
3-v. tuijotteli minua kun tulin suihkusta. “Äiti, miksi sun maha on vielä noin iso?” ” No kun sieltä on tullut kaksi lasta, niin se on vähän venynyt eikä ole vielä palautunut.” “Nipistikö kun minä tulin sieltä pois?” “Nipisti, ja pikkuveljen kohdalla nipisti vielä enemmän” 😀 😀
Iina / Bebe au Lait
Ihanasti muotoiltu! Mullahan mies kirjaimellisesti nipisteli nilkkoja supistusten aikana, kun himputin Panadolista ei ollut avuksi. <3
R
Olen niin iloinen tästä tyylistä, millä postailet raskaudestasi ja äitiydestäsi! 🙂 Olen itse saanut sivusta seurata kahden ystäväni lapsen syntyä maailmaan ja kasvua, ja minulla ja miehellänikin on toivottavasti muutaman vuoden sisään sama edessä, jos kaikki menee hyvin. Siksi aihe kiinnostaa niin kovasti 🙂 En usko, että olen missään lukenut näin tarkkoja ja realistisia havaintoja, esimerkiksi tuossa kommenttiboxissa sisäelinten hyllymiset sun muut:D Mammalukijasikin ovat ihan huippuja! 😀 Mutta se realismi ja arki ei kuitenkaan peitä sitä faktaa, että kirjoitat selvästi hyvästä paikasta elämässäsi ja olet selvästi niin onnellinen lapsesta sekä tiedostat sen muutoksen minkä hänen saapuminen on tuonut teille. Onnea vielä ja kiitos blogista! Itselleni koko lapsen syntymä ja raskaus on niin mystinen ja ihmeellinen asia, joten on hienoa päästä lukemaan millaista se sitten ns. oikeasti on 🙂
Iina / Bebe au Lait
Mukava, jos se välittyy tekstistä. <3
Välillä ollaan kyllä aivan hukassa ja lohduttomia vauva-arjen kanssa, mutta jotenkin ne ajatukset usein selkeytyvät, kun ne kirjoittaa "ulos" tai viimeistään, kun joku ulkopuolinen kertoo kantansa tilanteen ulkopuolelta. Bloggaminen on parasta terapiaa! 😀
Lisa Love
Oot mun idoli! <3
Viimeksi viikonloppuna kun menin toisen äiti-ihmisen kanssa rannalle ja hän tuskasteli sitä että pitää uida uimapuvussa, jotta maha ei näy. Pienen pojan äiti näyttää tyrmäävän upealle mutta paineet ulkopuolelta ahdistivat kuumaa kesäsäätä enemmän.
Sinä teit kyllä kaikille synnyttäneille ja tuleville synnyttäjielle juuri suuren palveluksen. Olemalla normaali! Kiitos. 😉
Iina / Bebe au Lait
Ihan kamalaa kyllä, miten ankara sitä onkaan itselleen. Pitää oikein jatkossa keskittyä NAUTTIMAAN enemmän. <3
Janita
Minä murehdin ulkonäköäni ennen synnytystä. Maha oli pinkeä, raskausarpia löytyi reisistä ja olin ihan turvonnut. Kiloja oli kertynyt 12, mikä ei sinänsä ole paljoa.
Jotenkin kummasti tuo kaikki menetti meriityksensä, kun oman lapsen sai syliin. Maha on löysää nahkaa, arpia löytyy, mutta samalla sai jotakin, joka merkitsee niin paljon enemmän.
Ollaan synnytetty melkein samana päivänä, joten todella mielenkiintoista seurata tätä blogia. Meillä on samoja fiiliksiä. 😉
Iina / Bebe au Lait
Ihan totta kyllä ja hyvä, että ajatusmaailma on muuttunut. Kyllä itsestään pitää pitää huolta, mutta tärkeysjärjestys on elämässä oltava. 🙂
miijamarya
ihana, rohkea postaus! :’) kumpa kaikki naiset osais olla yhtä rakastavia kehojaan kohtaan!
Iina / Bebe au Lait
Aamen. Itsekin yllättää itsensä joskus arvostelemasta omaa kehoa niin julmasti, ettei ikinä voisi kellekään toiselle niin sanoa. :/
Taru /HOME AT LAST
Ensinnäkin: ONNEA esikoisen syntymän johdosta! 🙂 Oli pakko kommentoida tähän, että ihanan armollinen oot itsellesi, kuten jokaisen meistä äideistä varmaan pitäisi tossa vaiheessa olla.
Mä en osaa edelleenkään kaks lasta synnyttäneenä ajatella noin omasta röllöstäni, nyt melkein kahdeksan viikkoa kuopuksen synnytyksen jälkeen mun masu on musta edelleen ällöröllö. Toki se on mennyt jo huimasti parempaan suuntaan, eikä mulla ole edelleenkään koko masussa kuin alle kymmenen raskausarpea, joten kai tässä pitäisi olla tyytyväinen, vai? 😉
Tämä suhtautumiseni ällöröllöön ei kuitenkaan muuta mun suhtautumista siihen, että arvostan mun kroppaa aivan sairaasti siitä, miten hyvin se on kestänyt kaksi raskautta. Mun kroppa ikäänkuin osaa sen homman: kaikki arvot huippuluokkaa läpi molempien, helppojen raskauksien ja kaksi hyvää synnytystä takana supernopeilla ponnistuksilla, vaikka lapset olivat molemmat ISOJA. Synnytyksiäkään en edes jännittänyt, ainoastaan odotin kiihkeästi; kai luotto omaan osaamiseen ja siihen että kroppa kyllä tekee työnsä kantoi. 🙂
Tuloksena tästä mulla on kaksi maailman upeinta ja kauneinta tytärtä, ja joo, vielä toistaiseksi toi ällöröllö, mutta sekin saa taas kyytiä, jahka pääsen salitreenien makuun tällä viikolla – herkkulakko on mullakin jo alkanut pari viikkoa synnytyksestä! 🙂 Kiitti kivasta ja ajatuksia herättäneestä postauksesta ja nautinnollisia hetkiä vauvelin kanssa. <3
Iina / Bebe au Lait
Mullakin tunteet heittelevät sen verran, että vaatteet päällä masu vähän harmittaa, mutta kun on iho ihoa vasten ja sen venyneen vatsan tuntee sormissaan, se on jotenkin rakas. Taidan olla sekoamassa! 😀
Tsemppiä muuten herkkulakkoon, täälläkin alkoi sellainen. 🙂
nelliinan vaatehuone
Kutsun omaani manaatiksi 😀 siltä se ainakin aluksi tuntui, tytisevä pehmoinen tyhjä vatsa. Mutta sama sen vatsan ulkonäön, aivan kauheaa oli mennä vatsalleen ekaa kertaa, kun tuntui siltä että sisuskalut holahtaa ulos! Että vatsalihakset tänne kiitos, oli sen verran creepy tunne huhhuh. Samaten kävellessä tuntuu siltä kuin sisuskalut eivät pysyisi kohdallaan, hrrrr…
Tpsin, aivan älytöntä vauhtia tuo vatsa kutistuu, nyt 2,5 vkoa synnytyksestä on enää pikkumanaatti jäljellä ja raskausarpia ei meidän perheen naisille tule sitten millään (sukuvika), joten taidan palautua helpolla tästä raskaudesta.
Iina / Bebe au Lait
Ei huono kuvaus! Ja hämmentävää kyllä, millä vauhdilla nuo kutistuvat. 🙂
Minttu-Maaria
Olin viikon verran pois blogistaniasta ja mitä sillä välin ehtiikään tapahtua… 🙂
Masusi on kaunis, arpinen röllykkä, mutta se on tehnyt aivan ihmeellisen tehtävän! Ihanasti onnea ja virtuaaliset halaukset <3
Iina / Bebe au Lait
Kiitos tuhannesti! <3
Nanna
Voih..kyyneleet silmissä täällä tämä. Hormooneja syytän, raskaus puolivälissä. Paniikissa ja kauhuissani luin nuo kirjoitukset ja katselin kuvat mahastasi, siis että enhän mä tollasta tilaa/halua mutta että sä olet rohkea kun noi kuvat jaat. Ja sehän on vaan totuus. Tää kirjoitus oli kaunis, pienen suojelemisesta yms. Ehkä mäkin opin rakastaan mun röllykkää sit puolen vuoden päästä.. Kiitos <3
Iina M.
Sepä siinä, kun ei tuollaista vaan kukaan järkevä halua, mutta se pieni muuttaa kaiken. Tsemppiä loppuraskauteen ja äitiyteen. 🙂 <3