Voi vautsi! Aloitin pari päivää sitten melkein kahden viikon sairastelun jälkeen some-loman. Olen ehkä kahdesti alkanut vahingossa selata Instagramia, mutta laittanut puhelimen heti pois. En tahdo tuhlata lomaani mihinkään selailuun. Olen jotenkin tällä hetkellä ihan täynnä koko Instaa, kun sitä pitää vahdata päivätöissä, blogijuttujen kautta ja vielä silläkin ajatuksella, että saa vähän seurattua, mitä ne ystävät, joita näkee harvemmin, nykyään puuhaavat.

Blogissakin olen käynyt vain vastaamassa pariin kommenttiin, ja päätin, etten ota postaamisesta mitään stressiä. Blogi on muutenkin aika harmiton, mutta Instagram stressaa enemmän kuin olin ymmärtänytkään. Samoin, kun nyt katselen ympärilleni, puhelin kädessä vaeltavat ihmiset ahdistavat entistä enemmän. Olen napsinut itsekin kuvia lomalla, mutta pyrin, että siihen menee se kolme sekuntia, minkä jälkeen laitan puhelimen pois. Keskityn syömään ruokapöydässä, keskustelemaan treffeillä ja olemaan läsnä, kun leikin lapsen kanssa. Koko ajan mietin, kuinka kamala puhelinzombi olen yleensä.

Tämä lomajaksoni kestää vain viikon, mutta loppukesästä oleva pidempi lomajakso lähenee uhkaavasti. Mietin, että voisin viettää senkin ilman somea, sillä Instaa ei ole yhtään ikävä. Blogia sen sijaan tulee ikävä, mutta siitä en aiokaan luopua. Kuvia en ole napsinut kamerallani moneen päivään yhtään, mutta tähän postaukseen sain “lainata” kuvia vanhasta lentokoneesta. Mies, jolle on liimattu Leica käteen(:D), otti nämä Vantaan Ilmailumuseossa ainoasta lentokoneesta, jonne sai mennä sisälle. Ilmailumuseo on muuten Museokortti-kohde, vink vink! ;)