Instagram-seuraajani tietävätkin jo, missä vietimme lopulta yliyöntreffit, joita niin kovasti etukäteen jännitin. Meidän kutsuttiin Vuosaareen Rantapuisto-hotelliin yöksi, mutta koska halusin keskittyä rentoutumaan ja koska en saanut miestäni ylipuhuttua jättämään rakasta Olympus OM-D E-M1 -kamerajättiläistään kotiin, sovimme suosiolla, että kamerarakkaampi meistä hoitaa viikonlopun kuvaamisen. Siksi heti kuvatiedoston ensimmäinen kuva on minusta puolialasti rannalla. Tässä vaiheessa vähän jännitti alkaa selata, olisiko blogin kautta saadusta hotellilomasta tallennettu muuta kuin kauniita muistoja oman pään sisään. Siis muuta julkaisukelpoista.

Saavuimme uudistetulle rantahotellille puoli neljän aikaan ja siirryimme neljäksi saunalle, joka oli varattu käyttöömme pariksi tunniksi. Ajattelin, että tässä vaiheessa tulee takuulla tällaiselle tuittupääpariskunnalle jo ensimmäinen riita jostakin täysin turhasta aiheesta, mutta ei! Siellä me lilluimme paljussa. Minä melkein kaksi tuntia, saunaa ja muita lämpimiä paikkoja inhoava mies kaksi minuuttia. Lopun ajan hän viuhahteli pitkin rantaa kameransa kanssa ja huokaili ihastuksesta, kun aurinko laski hitaasti mailleen. Minä join puoli tölkillistä lonkeroa ja nautin, kun lämmin vesi helli jumiutuneita lihaksiani.

Tunnustan, että noita bikinikuvia oli paljon lisääkin, mutta säästän ne ehkä ihan erilliseen postaukseensa, kun niissä esiintyy selkeästi eräs teema. Hauskaahan on se, että suunnilleen puolet viikonlopun kuvista on otettu illalliseltamme. Rentoutumishetki rantasaunalla oli selkeästi miehen mieleen, vaikka hän keskittyikin ihailemaan maisemia kameran linssin läpi. Minä taas nautin siitä, ettei tarvinnut vahtia ketään. Lupasimme keskittyvämme toisiimme illallisella, kun pahin työstressi oli jätetty rantasaunalle ja teki taas mieli jutella enemmän. Pötköttelimme hetken ennen illallista ja mietimme, miten outoa on maata toisen kainalossa, kun mustasukkainen pieni mies ei ole hyppimässä väliimme ja erottamassa meitä.

 

Siihen, että ruokakuvia on postauksessa paljon, on syynsä. Kun on syömässä ihmisen kanssa, joka yleensä vain hymähtelee tai tuhahtelee ruokapöydässä, sitä vähän jännittää, montako annosta pöydästämme palautetaan keittiöön ja paljonko jää lautaselle lopulta kokonaan syömättä. Tämä ilta Rantapuiston ravintolassa jää historiaan, sillä moitteelle ei löytynyt sijaa. Miehen kurpitsarisotto oli täydellistä. Maku, koostumus ja kaikki! Minun pihvini oli oikeasti juuri sitä kypsyysastetta, minkä tilasin ja maut olivat kohdillaan.

 

Alkuruokaani en ehtinyt edes antaa kameran ikuistaa, sillä punajuuret ja vuohenjuusto katosivat lautaseltani sekunnissa matkalle kohti vatsaani. Jälkiruoaksi tilasimme molemmat juustolajitelman, mutta siinä vaiheessa, kun juustot herkullisine lisukkeineen katettiin meille takkatulen eteen, olimme jo valmiita nukkumaan. Vedimme klassiset alkuruoka- ja leipäöverit, joten sorbetti olisi voinut olla juuri tarpeeksi kevyt jälkiruoka. Ruoka oli niin hyvää, että teki mieli itkeä. Lapsestakin puhuttiin ruokailun aikana vain muutaman kerran, se lienee myös eräänlainen ennätys.

Ehdimme maata hotellihuoneemme jättimäisellä parisängyllä sylikkäin, herkutella huoneeseemme tuoduilla kotimaisilla marmeladeilla ja vain olla, joten kun kummallakin tuli illalla poikaa ikävä, luotimme vaistoihimme ja haimme ipanan väliimme nukkumaan. Heräsimme aamulla aamiaiselle jo seitsemän maissa, vaikka normaalisti miesväki nukkuu meillä pidempään. Ajelimme aamiaisen jälkeen kotiin vatsat täynnä. Mies veti ennen kotimatkaa lettuöverit, kun taas minä ihmettelin, miten epätyypillisen terveellisesti onnistuin syömään aamiaisella. Mutta me palaamme vielä, Rantapuisto! Kovasti kehuttu brunssi jäi nimittäin kokematta.

(Olipa varsin ahdistava postaus tällaiselle kontrollifriikille, vaikka näin jälkikäteen mietittynä lopputulos on oikeastaan hauskan erilanen. Jos olisin saanut päättää, hotellin kotoisasta sisustuksesta olisi ollut enemmän kuvia. Viittaan siis mm. tähän Instagram-kuvaani. Samoin olisi ollut kiva, jos mies olisi kääntänyt kameran välillä itseensäkin, mutta onneksi lähetimme paljusta yhteiskuvan kummankin meidän äidille! :D)