Näitä kuvia en todellakaan julkaise mielelläni, mutta rehellisyyden vuoksi näin on tehtävä. Ja vähän myös siksi, että voin painostaa itseäni parempiin tuloksiin, koska en tahdo julkaista kuvia, joita inhoan, montaa viikkoa putkeen. Jos en olisi synnyttänyt puolitoistaviikkoa sitten, en luultavasti suostuisi tekemään tätä postausta, mutta jotenkin se, että olen nykyään äiti, on muuttanut ajatusmaailmaani. Lueskelen hymyillen ihmisten finnikriiseistä ja muusta hömpästä miettien, että joskus tuollaiset asiat olivat minustakin tärkeitä. Nyt tärkeintä on hyvä olo itsellä ja läheisilläni. Tiedän, että palaan vielä takaisin siihen ajattelumalliin, joissa laukun värin päättäminen voi aiheuttaa jopa päänsärkyä, mutta toistaiseksi viihdyn ns. äitikuplassani. Vähän kliseistä, tiedän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä hetkellä vartaloni on jo palautunut aika hyvin, mikä on hyvä asia. Toisaalta olisin halunnut ottaa vertailukohdaksi synnytyspäivänä otetut kuvat, jotta muutos näkyisi selkeämmin, mutta se olisi jotenkin huijaamista, sillä tuo vatsa litistyy päivä päivältä itsestään, kun kohtu palautuu. Takamukseni sen sijaan ei maagisesti mene kasaan, joten herkkujen hylkääminen ja liikunnan lisääminen ovat todella tarpeen. Vatsaani kohtaan olen saanut oudon rakkauskohtauksen enkä stressaa sen palautumista. Pahiten raskauskilot rassaavat takamuksessa, reisissä ja käsivarsissa. Veikkaisin, että vaatekokoni on kasvanut ylävartalossa koosta 36 kokoon 38 ja alavartalossa koosta 36/38 kokoon 40. Rintojeni “oikeaa kokoahan” en valitettavasti tiedä, sillä imetys ja maidontuotanto vaikuttavat vielä kokoon. Tässä kuitenkin kuvat raskausdieetin lähtötilanteesta. Kannatti ottaa nämä sellaiselta korkeudelta, että näyttää hobitilta. Krhm.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haaste eroaa edellisesti kuntokuuristani sillä tavalla, että tällä kertaa mukana ei ole vaakaa. En katsonut enää viimeisen äitiysneuvolan painolukemia enkä myöskään ole tarkistanut, paljonko oikein painoin synnytyksen jälkeen. Paino ei ole tärkeää, vaan se, että omat vaatteet tai edes jo osa niistä mahtuvat syksyllä päälle ja että vartalo tuntuu tutummalta. Uskon enemmän siihen, mitä kuvissa näkyy kuin mitä vaaka kertoisi. Viikkokatsauksissa olen sen verran edellistä kertaa viisaampi, että vertaan uusimman viikon edistyskuvia aina näihin lähtötilanteen kuviin, jolloin muutoksen huomaa paremmin.

Kerrataan siis vielä, että tämä projektini kestää johonkin kohtaan syyskuuta. Silloin vietetään esikoiseni ristiäisiä ja tahdon tuntea oloni paremmaksi ja jotenkin omemmaksi siihen mennessä. Kuvamuistoja selaillessa kun olisi kiva keskittyä tunnelmaan eikä siihen, miten löllyvältä kuvissa näyttäisin ilman tätä dieettiä. Ristiäisten jälkeen, kun kroppani on hieman palautunut kokemastaan riepottelusta ja jälkitarkastukin on ohi, kiristän tahtia. Kun tavoite on saavutettu, lopetan siihen. Toivon mukaan terveelliset ruokailutavat ovat silloin tarttuneet jälleen tavaksi elämääni. Raskausaikana kun kaiken maailman himotukset ottivat vallan ja itsekurini karkasi lomille. Tästä on hyvä aloittaa! :)

(treenivaatteet saatu Merrell/Reebok)