Odotan
Vaikka kuinka mietin, ettei joulumieltä tänä vuonna kaikkien vastoinkäymisten vuoksi ole, jossakin alitajunnassa se kuitenkin lymyää. Välillä pieniä jouluajatuksia putkahtelee jo mieleeni. Muistan, kuinka olemme isin kanssa etsineet mummon metsästä sitä täydellistä kuusta vuodesta toiseen ja raahanneet sopivan yksilön sitten pellon poikki autolle. Milloin isi on mulannut syvään ojaan, milloin taas minä. Joka joulu äiti tahtoo pienen kuusen ulos, mutta minä ja isi haemme ison kuusen sisälle. Kissakin arvostaa tätä valintaa ulkokuusta enemmän, sillä kuusen nuuhkiminen ja siihen ripustettujen kuusenkoristeiden tassuttelu taitaa olla parasta maailmassa.
Äiti yrittää oikoa jouluruokien kanssa. Aluksi tyydyinkin syömään kaikkea sellaisenaan, sitten maustoin laatikot ja lopulta aloin tehdä niitä itse. Seuraava projektini voisi olla kaupan rosollin vaihtaminen sellaiseen itse tehtyyn. Yleensä olen syönyt kotirosollin mummolassa, mutta tänä vuonna se ei ole mahdollista. Siksi koen, että tehtäväni on opetella valmistamaan hyvä rosolli. Ruokaohjeiden suvussa kulkeminen on jotenkin ihana asia. Jotenkin se joulun laittaminen on oikeastaan vuoden parasta aikaa. Silloin ei yleensä vielä pelota se, että kohta joulu on jo ohi ja paluu arkeen edessä.
Lahjojen avaamista en enää odota niin kuin ennen odotin. Nykyään se hetki, kun paketit katoavat kuusen alta muuttuen roska- ja rojukasoiksi, jotenkin pilaa joulutunnelman. Minun puolestani lahjoja ei tarvitsisi avata ollenkaan aattona, vaan ne voisi avata sitten, kun siltä tuntuu. Vaikka vasta kotona Helsingissä jonakin mökötyspäivänä, jona kaipaa erityistä piristystä. Jännityksen raukeaminen on aina tylsää ja sitä kutkuttavaa odottamista tahtoisi luonnollisesti venyttää mahdollisimman pitkälle.
Mietin, mitä uutta tänä jouluna keksisin. Pyörittelin ensin päässäni uusia reseptejä, mutta yhtäkkiä muistin, että jouluhan menee uusiksi joka tapauksessa. Tuskin käymme isolla porukalla mummolassa syömässä, kun mummo ei asu enää kotonaan. Pieneen asuntoon mahtuu vain ehkä yksi perhe kerrallaan. Toisen mummoni tilanne ei onneksi ole muuttunut, joten se joulurutiini pysynee samana. Tarkoitan taistelua siitä, paljonko mummo saa syötettyä ruokaa lapsenlapsilleen ennen kuin huono olo iskee. Joulunvietto siirtyy vanhasta kodistani vanhempieni uuteen taloon, mutta olen päättänyt, että niin kauan kuin perheen kissa on paikalla, en ota tästä stressiä. Tärkein on se karvakasa, joka hinkkaa itseään joulumattoon ja yrittää kaataa kuusta.
Kaipa nämä sekavat ajatukset voidaan tiivistää niin, että sittenkin odotan ensi viikkoa ja kotiinlähtöä. Ainakin vanhojen joulukuvien selailu viittaisi sellaiseen. Irtiotto kaupungista tulee tekemään hyvää, vaikka lomaa ei paljoa olekaan. Varasin itselleni töitä vuodenvaihteeksikin, koska en koskaan oikein juhli vuoden vaihtumista. Viime vuotta ei lasketa, se oli omituinen poikkeus tällä saralla. Mutta sellaisia jouluajatuksia tällä kertaa. Tekipä hyvää kirjoittaa vaan tajunnanvirtaa ylös. Toivottavasti muillakin mököttäjillä alkaa jo joulumieli löytyä. ♥
ananas
Itsellänikin on ollut niin älyttömän rankka syksy ja talvi (jatkuva gradustressi, ei lainkaan lomaa, läheisten eroja, sairastumisia ja kuolemaa sekä omia vakavia terveyshuolia), että joulumieli loistaa poissaolollaan… Pahinta kaikista on, että lapsuuden perheemme saattaa jopa hajota näin joulun kynnyksellä :( Se olisi jo yksinkertaisesti liikaa. Joulusta haaveilun sijaan tyydynkin vain toivomaan kiihkeästi, että ensi vuosi olisi hieman (lue: rutkasti) helpompi…
MouMou
Voi sinua! Miksi kaikkien negatiivisten asioiden pitää vielä kasaantua? Aivan kuin yhdessä ei jo olisi kestämistä. :(
*tsemppihali*
ananas
Älä muuta sano! Epäilen, että elämä koettelee välillä vähän ankarammalla kädellä juuri sen vuoksi, että jos/kun toinen toistaan seuraavista vastoinkäymisistä lopulta selviää, osaa todella arvostaa niitä asioita, jotka elämässä ovat hyvin… Ainakin taas hetken :)
MouMou
Se voi olla. Joskus sitä ei vaan osaa edes kuvitella sitä aikaa, kun paha olo helpottaa. Toivottavasti sielläkin pian.
Oma murheenkryyni selvisi tällä viikolla lääkärissä ja kyllä vierähti kivi sydämeltä, kun outoon kipuun selvisi syy ja löytyi parannus. :)
ananas
Ja kiitos tsempeistä! Olet kultainen :)
MouMou
<3
ananas
Ihana kuulla, että pääsit eroon epätietoisuudesta ja vaivaan löytyi vieläpä apua! Todella hieno homma!
Itse olen tosiaan syksyn aikana kuullut kantavani kahtakin sellaista vikaa (toinen fysiologinen, toinen geneettinen), joiden takia joudun käymään vuosittain kontrollissa… :( Kauhistuttaa, että jompikumpi/molemmat vielä aktivoituvat. Mutta niinhän se on, ettei elämäänsä voi elää tulevaa peläten ja vaikka nyt tuntuisikin ajoittain siltä, ettei helpotusta ole luvassa vielä pitkiin, pitkiin aikoihin, täytyy yrittää vain jaksaa ja uskoa, että “better days are yet to come”.
Mutta nyt vetäydyn takavasemmalla ennen kuin menee ihan monologisiksi koko homma! (Taitaa olla jo vähän myöhäistä… :D) Koska joulutunnelma taitaa sinulla olla melkein yhtä tiukassa kuin täällä, tässä pieni loppukevennys – kenties näistä neuvoista on apua! ;) http://www.projectmama.info/2011/12/vinkit-virkean-joulutunnelman-luomiseen.html
MouMou
Ihanat neuvot! kiitos tästä linkistä. <3
windi
Meillä meni joulusuunnitelmat ihan kokonaan uusiksi, kun useiden satojen rahanmeno päätti tulla just nyt ennen joulua. Siinä meni sekä kotiin joululahjaksi suunniteltu isompi hankinta, että matkakassa äitin luo joulunviettoon… Äitin, jota olen nähnyt viimeksi puolitoistavuotta sitten :( Toki oma pettymys asiasta on ihan valtava, mutta vielä pahemmalta tuntuu äitin ja pikkusiskon pettymys kun yhteisestä joulusta ei tulekaan mitään. Onneksi kuitenkin ymmärtävät että ikäviä asioita välillä vaan tapahtuu, ja onneksi sisko sentään pääsee äitin jouluherkkujen äärelle <3 Me vietetään nyt sitten ensimmäistä joulua miehen ja koiran kanssa ihan keskenämme, aina ollaan oltu jommankumman perheen luona.
IHANA tuo pikku-Finski tuolla kuusenpalloa tassuttamassa! <3
MouMou
Möh! Tuo on kyllä julmaa, sillä jotenkin ajattelee, että vaikka kaikki muu menisi pieleen, ainakin ne oikeat ihmiset (ja eläimet) ovat ympärillä.
Mutta ehkä tänä vuonna luodaan teille sitten niitä omia perinteitä. <3
littleB
Mä oon entinen joulumököttäjä, nykyinen jouluhösöttäjä :) Tästä joulusta tuleekin ihan ikimuistoinen, sillä minusta tuli viikko sitten täti maailman suloisimmalle pikkuneidille <3 Odotimme häntä saapuvaksi vasta joulun jälkeen, mutta tyyppi tahtoikin mukaan joulufiilistelyyn :)
Toivottavasti se joulumieli löytyy vielä. Nautihan pienestä irtiotosta ja hetkistä perheen kanssa <3
MouMou
Voi, ihana! Tuollaiset jouluyllätykset ovat huippuja. :)
Saraseeeni
Mie olen tajunnut, että kaikki rakkaat ihmiset ja karvatassut tekevät joulun. Itse en voi enää saada kaikkia läheisiä samankaton alle ja tuleva joulu on viimeinen tutussa ympäristössä,. Sitten se myydään jollekin toiselle kodiksi. On niin paljon luopumista. Mitta yritän nauttia siitä, mitä minulla on. En kaikkea, minkä menetän. Tuntuu, että viimeaikoina käsitykseni asioista “mitä en voisi koskaa kestää”, on hyvin paljon muuttunut ja laajentunut. Ennen suurilta tuntuneet ikävät asiat tuntuvat olemattoman pieniltä ja turhalta kitinältä.
Toivon paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle muutoksiin! Itse vihaan muutoksia (jopa hyviä) yli kaiken ja olen aistivinani sinussa jotain samantapaista :) nauti kisusta, perheestä ja jouluntuoksusta! Pienet asiat voivat tehdä joulun ja onnellisen olon :)
MouMou
Vähän sama tunne täällä. Oma sietokyky onkin hurjasti isompi kuin ennen, vaikka edelleen toki pienet satunnaiset ärsytykset osuvat ilkeästi. Mutta eiköhän tästäkin selvitä! :)
Juusku
Kuulehan Iina: mä luulen, että tää sun mökötys johtuu siitä, että en ole toimittanut sulle tänä vuonna joululahjaa. Missä olet maanantaina kello 17 jälkeen, voisin toimittaa sen perille!
MouMou
Jos kaikki meneen niin kuin pitää, niin asuntonäyttöjä kiertelemässä! <3
Juusku
Voimia siihen :)
MouMou
Kiitos. Stressihän siitäkin meinaa tulla, mutta koetan ajatella sen kivana elämänmuutoksena enkä pakollisena pahana. :)
Juusku
Käykö tässä nyt niin, että muutatte poikaystävänne kanssa johonkin rivitalokolmioon, meette naimisiin ja hankitte muutaman lapsen. Sitten alta aikayksikön tää sun blogisi muuttuu lifestyleblogista sellaiseksi äitiys/lapsiperhearkiblogiksi, jossa haaveilet lisälapsista ja kerrot eritteiden täyttämästä arjesta.
Mitä mä sitten luen?
MouMou
KYLLÄ! :D
Suinkaan en nykyisen asunnon hurjan hinnan vuoksi etsi parempaa hinta-laatu -suhdetta, vaan vähintään kolmoset ja kissa nimeltä kultainen noutaja täältä on tulossa. <3
Cerp
Tää vuosi on ollut kyllä niin hanurista, että joulumieli on kaukana, vaikka suurimman yli onkin jo päästy. Ensin oma äiti kuoli äkillisesti, sitten poikaystävän mystinen kyhmy todettiin syöväksi. Lisäksi vielä miljoona pienempää harmia ja jatkuvaa työstressiä ni huhhuh. Oon yrittäny selvitä läheisten ja paskan huumorin voimin ja näemmä se myös toimi, kun tässä porskutetaan. Vielä kun saisi edes jonkinlaisen joulumielen kehiteltyä, kun kukaan ei ole valmistamassa sitä maailman parasta imellettyä perunalaatikkoa tai antamassa kakskytäviisvee tyttärelle lahjaksi isoa nallea, koska se vaan sattui olemaan söpö <3
MouMou
Kriittinen vaihe ainakin itsellä on se, kun haikeat muistot muuttuvat iloisiksi muistoiksi. Sinulla taitaa kaikki kipu olla vielä niin tuoretta, ettei sitä pysty “kääntämään iloksi”, mutta sitäkin enemmän voi sitten keskittyä niiden ihmisten läsnäoloon, jotka täällä ovat. Joulutsempit täältä! <3
Emmi L.
Mä ootan vaan sitä rauhoittumista :) En kaipaa edes niitä jouluruokia (tai siis inhoan jouluruokaa), mutta tykkään olla mun minipienen perheen kanssa. Antaa muutama pieni paketti, mutta ei todellakaan pääasiassa se. Tykkään kattoa telkkarista niitä samoja ohjelmia, ja kun tulee se fiilis, että kyllä asiat on sittenkin aika hyvin :)
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
MouMou
Se TV on muuten yllättävän tärkeä osa joulua. :)
Emmi
Voi ei, mullekin tulee surkea fiilis kun sulla on paha mieli. Sitä huomaa postausten tunnelmasta heti alussa mikä fiilis on, vaikket vielä ole “ehtinyt” mitään aiheesta “sanoakaan”. Toivotan valtavasti piristystä, joulumieltä ja ihania ajatuksia sinne. Uskotaan, että asiat vielä helpottuvat! Kissaterapia ainakin auttaa. Luulen? Koska itse olen enemmän koiraihmisiä :)
MouMou
Kyllä se auttaa! Sellaisen hulivilin seurassa ei vaan voi mököttää. Viikon päästä olen jo LOMALLA! <3
Tiia
Ymmärrän sinua todella! Oma vuoteni on myös ollut rankka, mummo kuoli syksyllä, joten vietämme joulun ilman häntä. Vaarini myös poistui parempaan paikkaan tänä vuonna. Kaiken tämän kruunuksi vielä äitini sairastui vakavasti, onneksi hän on nyt sairaalassa odottamassa pääsyä kotiin ja kaikki on hyvin. Tämä vuosi on silti ollut erittäin stressaava! Nyt tuntuu viimein, että kaikki alkaa järjestymään (tai sen päälle valuvan paskaämpärin sisältö loppumaan :D) ja voi hyvillä mielin alkaa valmistautua tulevaan vuoteen! :)
MouMou
Olen itsekin koettanut ottaa tuon “ensi vuosi ei millään voi enää olla tätä p*skempi” -ajattelumallin käyttöön! :D
Susu
Mäkin tykkään siitä hetkestä kun lahjat on kuusen alla odottamassa. Joulumieli oli korkeimmillaan ku lapset oli oieniä ja sai tehdä kaikkea salaa ja niitä ihmeteltiin ja odotettiin. Nykyään, vaikka töissä onkinjoulua järjestetty ihan hyvin, joulumieli tulee kun istuu sohvalla, lapset ihastelee uusia juttuja, itsellä jouluglögi, herkkuja ja se ettei tartte tehdä mitään.
Tänä vuonna lähdin hakemaan joulua joulumarkkinoilta. ainakin aito glühwein
toi joulun ;)
MouMou
Kuulostaa täydelliseltä hetkeltä. :)
Mä vaan
Mun vanhemmat paistoi kinkkua usein aatonaattoyönä alkoholin voimalla kun olin lapsi.
Joulu oli lapsena lahjavuorien odottelua. Pukki tuli useana vuonna helikopterilla tien päähän, jota en koskaan nähnyt. Sitä helikopteria siis. Söimme joululounasta usein vasta klo 15 jälkeen. Ja pukki tuli klo 18 jälkeen. Siihen mun joulu perustuikin. Mitä enemmän lahjoja, sitä hiljempaa piti olla. Joskus sain enemmän lahjoja kuin pikkuveli. Silloin ihmettelin, miksi.
on toisenlaisiakin jouluja. Ei niin onnellisia…
Omassa kotona nyt on toisin…alkoholia ei juoda. Annetaan lapsille raitis joulu ettei tartte pelätä…
MouMou
Tätä sanomaa kun saisi levitettyä. Liian moni ei ymmärrä, että alkoholi pilaa monta asiaa. :(
nasu86
ei se joulu tunnu enää samalta, lapsena silloin siinä olikin hohtoa :)
nyt vaan todellakin ahdistaa se lahjojen paljous ja niiden hankinta…
onneksi tästä joulusta eteenpäin on taas hohtoa kun poika on tullut meidän elämään <3 nyt vaan nautitaan ruoasta sekä seurasta :) ehkä myös pikkuisen piparista ja aurajuustosta :D
MouMou
Teillä meni hyvällä tavalla rutiinit uusiksi. Voin vain kuvitella. <3
Tipitii
En ole oikein ikinä ennen piitannut joulusta, jotenkin meillä on onnistuttu lataamaan siihen yhteen päivään liikaa… odotuksia? Noh, näköjään nämä raskaushormonit on sekoittaneet nupin ihan kunnolla, sillä tänä vuonna kaikki onkin toisin. On kuusi tuolla parvekkeella (kissat käy siellä helistelemässä sitä) ja jos jonkinmoista koristetta. Tämä tupa on kohta kuin legendaarisen The Joulukalenterin Kertun kämppä: ihan täynnä koristeita ja se suuri joulukoristelaatikko vielä hukassa :DD Paketit ollaan jo Rakkaan kanssa annettu toisille ja avattu… meillä syynä tähän on se, että 99% todennäköisyydellä ollaan joulunaikaan sairaalassa synnyttelemässä.
Muistan nuorempana kun tuntu välillä niiiiin tylsältä mennä moikkaamaan aattona mummoa ja pappaa, käydä haudoilla, tehdä kaikki jotenkin rutiininomaisesti ja samalla kellonlyömällä joka vuosi. Vaan nyt kun isovanhempia ei enää ole, niin ikävä on tullut tilalle :/ Mutta niin se vain menee, muutoksia tapahtuu ja kai me aletaan nyt luoda omia jouluperinteitä sitten. Yhtäkkiä tajuaa, että haluaa pitää kiinni niistä tylsältä tuntuneista perinteistä, ehkä ne luo jotenkin turvaa?
MouMou
Ihanaa! Tuollaiset sekoamiset ovat ihan parhaita. <3
Larre
Meillä on ollut pienenä tuollainen samanlainen kori joululahjakorina!! :D
MouMou
Aaw, ihana! <3
Susanna89
Ihanat nää joulukuvat :)
oon ihan samaa mieltä roskaa kertyy liikaa lahjapaketeista, lahjapakettien koristenauhoista, niiden sisällä olevista paketeista jne. vaikka vähän samahan se on ruokapakettienkin kanssa. Lahjakortit on myös hyvä vaihtoehto. Ai mä en olekaan “ainoa” joka ei oikeen juhli uuttavuotta aina raketteja lähettäen ulkona.
MouMou
Lahjakorttien yleistyminen on kyllä mukava juttu. :)