Joulun varjo
Selailin tänään työvuorolistaani ja huomasin, että olen saanut venytettyä itselleni melkein täyden viikon loman joulun paikkeille. Ihan uskomaton saavutus! Iloitsen lomasta, mutta vähän jännittää, teenkö taas perinteiset temput ja makaan loman sitten kipeänä, kun en malta työaikana kunnolla sairastaa. Stressaavien asioiden suorittamisen jälkeen kroppani sekoaa välillä täysin ja vajoan muutamaksi päiväksi koomaan. Päänsärky on armoton ja väsymys vielä pahempi. Olisi kiva, jos olo olisi kevyempi, kun jokin jättiurakka on valmis, mutta jostakin syystä tunnen oloni aina sellaisen jälkeen vain entistä kurjemmaksi.
Unelmajouluni olisi pitkä ja rauhallinen. Yksikään deadline ei painasi päälle heti joulun jälkeen enkä kokisi tarvetta lukea työsähköposteja montaa kertaa päivässä. Saisin viettää aikaa rakkaideni kanssa televisiota katsellen, kirjoja lukien ja kauniista maisemista nauttien. Jouluna parasta on kiireettömyys ja aikatauluttomuus, mutta meidän suorittajaihmisten päässä joulustakin tulee helposti projekti, jota koetetaan toteuttaa tietyllä kaavalla. Kaikki muutokset suunnitelmiin koetaan epäonnistumisina. Järjestetäänköhän missään kursseja, joilla opetetaan olemaan itselle hellempiä, mutta muille tiukempia? Tekisi ihan hyvää meikäläiselle.
Tämän postauksen kuvat on muuten varastettu vanhasta joulupostauksesta. Tulevaa joulua ei enää ehkä vietetäkään noissa tutuissa Kylmäkosken maisemissa, vaan aivan uudessa talossa. Paikka, jossa joulua vietämme, on vielä auki, mutta joulurutiinit tulevat varmasti olemaan tutut. Ainakin suunnilleen. Mitä enemmän käyn päässäni läpi tuttuja ja turvallisia joulutapoja, sitä enemmän itse asiassa huomaan niiden muuttuneen ja tulevan muuttumaan. En tiedä, keitä tänä jouluna on läsnä. En tiedä, keitä tänä jouluna on edes elossa. Viime joulu ilman pappaa oli aivan hirveä ja pahimmillaan tästä joulusta tulee vielä hirveämpi. Voi mummi, kun käyttäisit nyt kaiken tahdonvoimasi täällä pysymiseen. En tahdo jälleen mustaa joulua ja tekohymyä. :(
minna
voi että, tsemppiä sulle ja mummollesi myös!! <3
mun mummo kuoli juhannuksena 2012, ei ollut hirveen hauska juhannus.. :(
minna
oltiin juhannusraveissa ja äiti sai viestin että mummo nukkui pois rauhallisesti, itkin vaan (aurinkolasit onneks päässä) ja tuijotin lamaantuneena niitä hevosia :(
MouMou
Voi, mikä ajoitus vielä. :(
MouMou
Osanottoni. Tiedän tunteen. <3
Minttu
Tiedän miltä sinusta tuntuu, oma pappani kuoli 2010 ja mummoni sai aivohalvauksen 2012 alkuvuodesta. Näistä selviää! Itse toivon, että edes oma mummoni olisi hengissä minun häissäni. Muuta en toivo.
MouMou
Toivotaan näin. <3
hannamaria
Ensimmäinen joulu läheisen kuoleman jälkeen on aina hirvein. Mummon kuoleman jälkeen en oo pystynyt kunnolla joulusta nauttimaan ja en nykyään enää jaksa edes esittää pitäväni joulusta. Mulle se on turha juhla vaikka yhdessäolosta ja siitä rauhallisuudesta tykkäänkin. Tsemppiä sinne, kyllä tästäkin joulusta selvitään! :)
hannamaria
http://hannamariav.blogspot.fi
MouMou
Selvitään. Aika auttaa, kuulemma. <3
nasu86
joulu on toisaalta ihanaa aikaa mutta myöskin todella stressaavaa.
myös nämä surullisetkin asiat tulee käytyä läpi kun käy hautausmaalla viemässä kynttilät, koita Iina jaksaa ja pysyä terveenä <3 lähetän täältä pojun kanssa paljon lämpöä ja toivotaan että mummisi jaksaa taistella!
MouMou
Kiitos! Hautausmaat ovat kyllä haikeita paikkoja. Niissä jotenkin tiivistyy se menettäminen. :/
Jennnannaa
Itse en suostu hautausmaille menemään koska tuun niin ahdistuneeks siellä Välillä niin pahasti että vaan tärisen ja rintaa ahdistaa, siinä menee sit tunti-pari itkua nieleskellen. Mieluummin teen ulos lumilyhdyn ja sytytän siihen kynttilän ja muistan poistuneita rakkaita, jos lumilyhty ei onnistu niin sitten kotona sytytän kynttilän. Hetki täydellistä hiljaisuutta ja rauhaa muistellen hyviä hetkiä, se tuo itelle onnen tunteen että oon ne saanut kokea :)
MouMou
Olen samoilla linjoilla. Mielestäni sillä, missä rakkaita muistaa, ei ole mitään väliä. <3
Suvi55
Voisin toistaa nuo kaksi viimeistä lausetta osoitettuna omalle papalleni. Että jaksaisi nyt vielä eikä antaisi periksi, vaikka sairaudestaan paraneminen ei ole enää mitenkään mahdollinen. :(
Voimia, jaksamista ja sitkeyttä sinulle ja perheellesi! <3
MouMou
Kiitos ja samoin. Ei ole helpoin mahdollinen tilanne. :(
Juusku
Mun mummo kuoli 23.12.2008. Sain myös samana päivänä potkut silloisesta työstäni, koska työsuhde oli määräaikainen eikä sitä haluttu jatkaa. Oli sellainen “Hauskaa Joulua”-fiilis totisesti.
Tuosta et on itselleen hellä ja muille tiukka, niin voidaan kokeilla aluksi sellaista et mä oon sulle hellä ja sä mulle tosi tiukka. Siitä se sit lähtee. Voidaan järjestää se kurssinakin, niin ei oo epäilyttää.
MouMou
No, kuulostaapa mukavalta joululta. Toivottavasti tänä vuonna on parempi. :)
LauraL
Toivottavasti mummisi toipuu ja saat viettää rauhaisan joulun! Itse olen “pelännyt” jo jokusen vuoden että mikä joulu onkaan se viimeinen vanhoilla perinteillä vietetty, vielä olen saanut huokaista helpotuksesta ja ilmeisesti myös tänä vuonna. Jo viime vuonna isoveljen puuttuminen joulupöydästä otti koville, vaikka aamupuuro yhdessä syötiinkin, mitäköhän se sitten on kun joku isovanhemmista ei ole mukana.
MouMou
En osaa edes kuvitella. Kamala jo etukäteen ottaa paineita tällaistesta. :/
Rims
Meidän ukki nukkui pois aika odotetusti. Itse en tosin tiennyt ukin olevan sairaalassakaan, joten minulle se oli todellakin yllätys. Istuin lukiossa luokan edessä odottamassa tunnin alkua, kun viesti tuli… No, joulua vietettiin silti yhtä iloisesti kuin ennenkin, koska ukilla oli jo ikää ja elämänlaatu oli mitä oli. Ja ennenkaikkea ukki rakasti sitä, että meistä lastenlapsista lähti ääntä…. Mummi sinnitteli meidän takiamme, mutta lopulta särkynyt sydän vei hänet takaisin ukin luokse, jälleen joulun alla. Silloin iloitsimme ja melkein jopa ylistimme kuolemaa: se saattoi kaksi niin toisilleen rakasta jälleen yhteen. :’)
Pitkän ja arvokkaan elämän loppumista en osaa surra, varsinkaan kun hoitoalalla olen tehnyt saattohoitoa ja pidellyt kädestä viimeiseen hengenvetoon asti – joskus on vaan päästettävä irti.
MouMou
Pelkään ihan kamalasti, että meillä käy samalla tavalla. Kun on viettänyt koko elämänsä jonkun kanssa on varmasti turhauttavaa olla yksin. </3
Daisy
Voimia jouluun! Meillä on miehen kanssa joulut muuttuneet pysyvästi. Miehen molemmat vanhemmat kuoli ihan muutaman vuoden sisällä melko nuorina. Jotenkin sitä on sen jälkeen suhteuttanut isovanhempien kuolemat niin, että he sai kuitenkin elää täyden ja onnellisen elämän :) Vaikka se onkin aina hiton vaikeaa luopua tärkeistä ihmisistä. Toisaalta omassa elämässä on entistä enemmän sävyjä, kun tietää, että kaikki me täältä lähdetään. Täytyy vaan muistaa nauttia entistä enemmän niitten läheisten seurasta, jotka täällä on ja säilöö sydämeensä niitä hyviä hetkiä, joita koetaan yhdessä :)
Tulipas kliseinen viesti. Vähän turhan usein niistä tulee sellasia, kun yrittää puhua kuolemasta.
MouMou
Se on ihan totta. Jotenkin elämää ymmärtää eri tavalla menettämisen jälkeen, vaikka se ei hyvältä tunnukaan.
Pippuri
Lähetän paljon ajatuksia ja haleja sekä sinulle, että mummollesi. <3
Me suuntaamme huomenna saattamaan haudan lepoon pappani. Nyt on jäljellä enää yksi mummu, joka kyllä pyörii paljon ajatuksissa.
Äidin äiti kuoli muutama vuosi sitten ja sen jälkeinen joulu oli tosi vaikea. Olin siihen asti ollut jokaisen joulupäiväni mummolassa, vaan sinä vuonnapa ei mummolaa enää ollut. Ja sitten vielä hoksasin, että kuinka paljon rankempaa se oli minun äidilleni, jolle niitä jouluja äitinsä kanssa oli kertynyt koko äidin elinikä. Mutta eihän joulunakaan ole pakko tekohymyillä. Kyllä me ainakin oltiin ihan suoraan surullisiakin ja sitten hymyiltiin ja naurettiin silloin, kun nauratti. Saa joulunakin olla ihminen, jolla on tunteet <3
Niin ja täytyy vielä kommentoida tuosta hautausmaa asiasta – olen samaa mieltä, että on ihan sama missä rakkaitaan muistelee (minun vanhempanihan muuten eivät tule edes hautapaikkoja haluamaan ), mutta minusta on jotenkin hirveän lohdullista käydä hautausmaalla varsinkin jouluna tai pyhinpäivänä, kun siellä on nin paljon kynttilöitä. Silloin on niin kaunista ja siellä varsinkin on oikeus olla surullinen ja kaivata menettämiään rakkaita.
Minua vaan surettaa esimerkiksi ne haudat, joille kukaan ei ole tuonut kynttilöitä, joten yleensä otetaan muutama ylimääräinen mukaan ja sytytetään kynttilä muutaman vieraankin haudalle. Ihan vaan tuomaan vähän valoa.
(Ja nyt alkoi itkettää tätä kirjoittaessa)
MouMou
Niin surettaa täälläkin. Eihän se tarkoita, etteivät niihin hautoihin haudattujen omaiset välitä, mutta kun se näyttää siltä. Kaunis, mutta haikea paikkahan hautausmaa on. <3
Kipsu
Oma isänihän on haudattu lapsuudenseudulleen 400km päähän kotikaupungistani. Vielä ollaan toistaiseksi joka joulu vietetty mukkilassa kyseisessä kaupungissa, mutta kiva tietää että vaikka joskus joulua ei enää siellä viettäisikään, niin joku muu saattaa sytyttää kynttilän:).
Mutta pitää vielä itsekin nauttia näistä mukkilan täyteisistä jouluista kun vielä voi! Pari talvea sitten joulun suhteen seurasi epävarmuus kun ukki joutui joulukuun alussa aivoinfarktin takia sairaalaan. Aivoinfarktiksihan sitä ei ensin tunnistettu (hoitovirhe) ja siinä vaiheessa kun liuotushoidot aloitettiin niin vahinko oli jo osittain tapahtunut. Ukki taisi olla pari viikkoa sairaalassa, ja ikinä ei ole ollut enää täysin entisensä. Lähimuisti pätkii todella pahasti. Mutta kyllä se edelleen mun oma rakas ukki on<3.
Tsemppiä ja voimia sinnekkin hieman surullisempaan joulun viettoon! Toivottavasti joulustasi tulee onnellinen ja saat paljon hyviä muistoja.
MouMou
Pidä hyvä huoli ukista. Ja voimia teillekin! <3
Erika / http://nude.costume.fi/
Voi Iina :( Paljon jaksamista sulle ja lisävoimia mummille. Toivon todella, että sulle tulee hyvä ja rauhallinen joulu <3
– Erika
MouMou
Kiitos paljon. <3
Maria
Jaksamisia sinulle, perheellesi ja mummillesi! <3
MouMou
Kiitos. Niitä tarvitaan. <3
Cairo
Oikein paljon lämpimiä ajatuksia sulle ja perheellesi! <3
MouMou
Kiitos paljon. <3