Eristyksissä
Terveisiä maalta! Täällä hulitetaan Finski-kissan kanssa aikamoista kyytiä ympäri taloa ja ihastellaan kaunista syyssäätä luonnossa lenkkeillen. Nautin nyt olostani kotona mahdollisimman täysivaltaisesti, sillä ihan pian vanhempani muuttavat eikä kotitaloni ole enää kotitaloni. Aion tuijottaa näitä kuluneita huonekaluja, kissanraapimia tapetteja ja kuulakärkikynällä lapsena sotkettuja lattioita niin kauan, ettei muutto enää itketä. Tärkeintähän on, että muuton jälkeenkin kaikki minulle tärkeät ihmiset asuvat saman katon alla. Tai pikkusiskoni ei, mutta se tapaus nyt on juttu erikseen. Saattaisi luulla, että hermolomalla pitäisin myös blogilomaa, mutta tilanne on todellisuudessa se, että mitä enemmän postaan, sitä stressittömämpi olen. Ja tietysti tämä yhtälö toimii myös toisinpäin.
Haluatteko muuten tietää, mikä on tietokoneella työskentelevän some-addiktin painajainen? Tietysti se, kun työpäivän aikana puhelin ei mene päälle ja yrittää kirjautua Facebookiin, mutta ei saa varmistuskoodia puhelimeensa ja se puhelin on samalla myös ainut kamera, jolla saisi lähetettyä todisteen henkilöllisyydestään Facebookin ylläpidolle. NOT COOL. Enpä sitten sen työpäivän aikana paljon päivitellyt työpaikkani Instagmran-tiliä tai FB-sivuja tai ollut yhteydessä kehenkään. Kyllä syö naista. Muutenkin ketuttaa tämä puhelinkarmani, kun onnistun rikkomaan huolimattomuuttani kaiken.
toppi – H&M
pitsitakki – SheInside (saatu)
housut – Pieces (saatu)
kengät – Bullboxer (saatu)
Koetan hetken keskittyä iloisempiin asioihin, jotta tämä ärsytys laimenisi. Niihin asioihin laskettakoon päivän asuni, joka oli tällä kertaa tunnelmaltaan aika hempeä. Kävin hakemasta varastosta talvitakkeja torstaina, kun löysin talvikenkävarastoni. Kenkähaastetta jaksaa siis ehkä vieläkin pidemmälle kuin marraskuun loppuun, koska matalien ja mukavien kenkien puutteeni on se, minkä ansiosta kilpakumppanini tulee minut voittamaan. Tämän otin puheeksi, koska varastosta löysin mm. nuo ruskeat bootsini, jotka olin täysin unohtanut. Hyvä niin, sillä haaveilin juuri alkuviikosta sattumalta ruskeista kengistä.
Kirjoitin vaatekaappivalaistumisen saatuani, että lopetan kaikki yhteistyöni, joiden kautta asuntooni virtaa vaatteita kuukausittain. Vaikka ilmoitin yhteistyön päättyvän, viimeiset pakettini ovat vielä matkalla ja esittelen teille nyt yhden uuden vaatteen. Nettikauppa, jonka kanssa olen pitkään jo tehnyt yhteistyötä, on SheInside. Sieltä löytyy sekä hyviä materiaaleja ja laadukkaita vaatteita, että muovisia hökötyksiä, jotka eivät näytä yhtään samalta luonnossa kuin tuotekuvissa. Suurin hitti ovat olleet mekot ja varsinkin neuleet, jotka ovat kaikki jääneet aktiivikäyttöni.
Ensimmäinen esiteltävä vaate uudesta tilauksesta on tuo vaalea pitsirotsi. Näitä oli myynnissä mustinakin, mutta en jotenkin lämmennyt tummalle versiolle tällä kertaa yhtään. Yleensä musta pitsi on kyllä mieleeni. Harmi, ettei Helsingissä ole hyytävän merituulen vuoksi enää niin lämmin, että tämä menisi yksinään ulkotakista, vaan rotsin päälle on ulos lähdettäessa puettava suosiolla tekonahkatakki. Pitsirotsin romanttinen tunnelma on kovasti mieleeni, mutta se taitaa päästä tosissaan taas käyttöön vasta keväällä, kun sitä voi käyttää ihan takkina.
Postaus meinaa venähtää vähän liian pitkäksi makuuni, joten käperryn suosiolla sohvannurkkaan nautiskelemaan siitä, että saan katsoa pitkästä aikaa televisiota rauhassa eikä pahemmin kuin minä höpöttävä poikaystäväni ole vieressä kyselemässä koko ajan hassuja kysymyksiä. Elokuvien katsominen on yhtä tuskaa, kun joku kyselee vieressä kaikenlaista. “Ai, oliko toi se murhaaja?” “Niin, mikä tän elokuvan nimi olikaan?” “Uskotko, niin toi on nyt raskaana?” Taidan kirjoittaa oodin hiljaisuudelle ja omalle ajalle. Oikeastihan on jo vähän ikävä, mutta sitä en kyllä aio julkisesti tunnustaa. Palaillaan! ;)
Carmabella
Oon ite kans miettiny, että kuinka selviäisin siitä, jos isä ja äitipuoli jostain syystä muuttais pois mun lapsuudenkodista (tai siitä, jossa nyt karhunosan lapsuudestani olen asunut). Jotenkin sitä ajattelee, että se on ikuisesti meidän, eikä edes näe sellaista mahdollisuutta että siellä joskus asuisi joku muu. :D Kauheaa jos joku muu joskus asuis mun huoneessa jaja.. Stressaa ajatuskin. Voisin siis kuvitella tietäväni minkälaisia fiiliksiä tuollainen herättää. Mutta kuten sanoit, tärkeintä että ne rakkaat edelleen kuitenkin asuu saman katon alla. :) Nautihan maaseudun rauhasta! ♥
MouMou
Veit sanat suustani. Se on outo tunne, kun koti ei ole enää koti. :/
Mari
Olin parikymppisenä asunut jo muutaman vuoden omillani, kun äiti kerran soitti ja kertoi, että pikkuveljeni haluaisi muuttaa huoneeseeni ja minun kotikotona olevat tavarani siirrettäisiin veljeni huoneeseen. Tuo uutinen tuntui tosi ristiriitaiselta. Toisaalta ymmärsin ratkaisun hyvin, mutta toisaalta tuntui että tähänkö se lapsuus nyt loppuu :D Tuntui kuin minut olisi ajettu pois lapsuudenkodistani, vaikka näin ei tosiaankaan ollut. No, kyllähän tuohon sitten tottui ja hyvin olen pystynyt kotona käydessä yöpymään veljeni entisessä huoneessa. Kylläpä muuten aika lentää, sillä velikään ei ole asunut kotona enää useampaan vuoteen.
Kun tuo omasta huoneesta luopuminen otti koville, niin voin vain kuvitella miltä tuntuu jos vanhemmat muuttaisivat pois lapsuudenkodistani :(
MouMou
Sama juttu. Pikkusisko valloitti huoneeni, kun muutin pois. Se oli kova pala se. :)
Carmabella
Minä oon onneks saanu pitää huoneeni, koska oon ainut lapsi. :D Joka kerta palatessa se näyttää tismalleen samalta, kuin viimeksi olen sen jättänytkin. :)
MouMou
Voi kateus! <3
Katih
Heh, olin nuorempana se tyyppi, joka hölötti paljon elokuvien aikana, mutta kaverien ärtymys opetti punnitsemaan kommenttien määrää ja laatua. :P
MouMou
Myönnän itsekin sortuvani välillä “kohta tulee hyvä kohta” -varoituksiin! :D
nasu86
ihania kuvia ja voi mitkä kengät <3
MouMou
Kiitos! Vähän tuli kriisi, kun aurinko oli laskemassa eikä ketään ollut kotona kuvaamassa mua. Heittäydyn sitten luovaksi! :D
Cole
Oih, miten upea ja kaunis… suorastaan ihanainen auringossa kylpevä… pelto.
Kylmäkoskella pitäisi kyllä käydä joku päivä fiilistelemässä… tulihan siellä vietettyä aika tavalla aikaa vuosia sitten kun mökki siellä sijaitsi… ^_^
MouMou
Ei pidä! Mun lenkkipolulla, jolla saan yleensä lenkkeillä rauhassa, juoksi mun lisäks tänään KAKSI(!) ihmistä. Kylmäkoski ylikansoittuu! </3
Cole
No höh… jos pukeudun lampaaksi ja sulaudun maalaismaisemaan? :///
MouMou
Diili! :D
Elina
Haha, mä olen juurikin sellainen ärsyttävä ihminen leffaa/sarjaa katsottaessa :D en välttämättä kysele niin paljoo, mutta aina on pakko kommentoida jotain.. Jaksamisia sulle, leffahöpötystä on vaikea lopettaa! Nauti siitä hiljaisuudesta nyt vain :)
MouMou
Kyllä kommentoida saa, mutta ei kysellä! Varsinkaan, jos on itsekin juuri kääntänyt kanavalle ja yhtä pihalla kuin se toinen rassukka. <3
Susu
En ihan samaa ole kokenut kuin sinä, mutta. Äitini asuu edelleen lapsuuden kodissani. Moni asia on muuttunut siitä kun muutin pois sieltä 21vuotiaana. Suurin järkytys oli ja on edelleenkin se että kun taloon astuu sisään, heti oikealla puolella mennään keittiöön. Se rempattiin parivuotta sitten enkä vieläkään voi muuta kuin haukkoa henkeäni astuessani sinne. Se on -niin- erilainen, eri värimaailma verrattuna 70-luvun vihreäruskeapunaiseen
. Järkytyn joka kerta kun menen sinne. modernia keittiötä.
Pyysin muuten jotain itselleni siitä keittiöstä kun se purettiin… Palan lattiamattoa! Halusin sitä itselleni muistoksi. Hullua mutta… Who cares… Blogissa onkin pala lapsuutta myös :D
Voin siis vaan kuvitella kun et enää palaakaan lomalle vanhaan taloon…haikeus…
MouMou
Uskon. Nuo eivät ole helppoja asioita kellekään. :/
Nonna
Ihana rotsi! <3 Houkuttaisi tilata tuo itsellekin, vaikkapa juuri mustana, mutta koska veronpalautusten sijaan tuleekin vähän mätkyjä niin ei onnistu :(
Mä oon ihan samanlainen hölöttäjä, varsinkin jos sarja/leffa on sellainen mistä ei itse ihan niin paljon pidä kuin toiset. TAI kauhuleffoja katsellessa omaa pelkoa lieventääkseen on pakko puhua melkein taukoamatta :D
Ja tulipahan tuosta mainitsemastasi vanhempien muutosta mieleen kun juuri puhuin äitin kanssa puhelimessa ja he aikoivat remontoida lapsuuden kotini vessan, hyvähän se vain on mutta vähän haikeaa kun se ei ole enää sama mitä se on ollut yli 20 vuotta jo… :) Meillä on kotona silti mun entinen huone samanlainen mihin sen jätin kotoa muuttaessani. Ja saan yöpyä siellä aina kun kotona käyn :)
MouMou
Eli mä olen se outo tapaus, joka ei ole tajunnut, että leffojen aikana kuuluu hölöttää. Eikä! Oon musta lammas! :D
Saara
Meidänkin porukat on jo pohtinut muuttoa kerrostaloon, kun lapset alkavat lentää pesästä. Itse suhtaudun tähän hyvin kypsästi ja yritän keksin kaikkia mahdollisia esteitä tälle. Lyttään kaikki mahdolliset uudet asunnot, kerron kauhutarinoita kerrostaloista ja vaadin, että leikkimökki siirretään peräkärrillä mökille. Onneksi pikkuveli asuu vielä ainakin toistaiseksi kotona. Tsemppiä! Voin kuvitella miltä sinusta tuntuu.
MouMou
En myönnä, että olisin alentunut samaan, mutta vähän kuitenkin. :)
hannamaria
EI herranjumala siitä tulisi mitään jos nyt porukat muuttaisi pois lapsuudenkodista. Juuri on pari vuotta sitten talo saatu maksettua ja paria remonttia on suunnitelmissa joten olisi aikamoinen pommi! Jossain vaiheessa sitä mieitittiin, muttei kumpikaan halunnut edetä asiassa pidemmälle. Propsit siitä :) Ja kun muutan pois annan kyllä huoneeni ilomielin muiden käyttöön, saavatpahan itse siivota talvella pönttöuunin ja puiden sotkut! Pirhana kun meinaa välistä ärsyttää… :D Nauti siellä olosta nyt oikein kunnolla!
hannamaria
http://hannamariav.blogspot.fi
MouMou
Yritän. Tänään saan tänne seuraakin Helsingistä viimeiseksi yöksi. <3
minna
Hei! Oli pakko tulla linkittään sulle yks sovellus Windows Phonelle kun sellaisen löysin ja tulit heti siitä mieleen! ^_^
http://www.windowsphone.com/fi-fi/store/app/snapcat/7a1a6000-4956-4030-8862-831d3633d8b9
MouMou
MUN ON PAKKO SAADA TOIMIVA PUHELIN!!!!! <3
Eevis
Oon ehkä vähän dille kun en tuolle Finski-postaukselle löydä kommenttiboksia, mutta jaanpa tämän (ehkä monille jo tutun) linkin sitten tänne ilahduttamaan “kissaihmisten” päivää… ;)
http://deshommesetdeschatons.tumblr.com/
MouMou
AARGH! No, ei kai kun tää WordPress on TAAS estänyt kommentoinnin. En kestä. :(
Korjaan sen…