Syvennyn eräänä iltana katselemaan blogin kautta saamiani elokuvia. Ensimmäiseksi syvennyin Young Adult -elokuvaan, joka kertoo pikkukaupungin kuningatarmehiläisestä, joka palaa kotipesäänsä esittelemään täydellistä elämäänsä ja menestystään. Matkan päätavoitteena on kuitenkin voittaa takaisin lukioaikaisen poikaystävän sydän. Esteiksi saattavat muodostua miehen vaimo ja juuri syntynyt lapsi, mutta Charlize Theronin esittämälle päähenkilölle nämä ovat vain hidasteita. Elokuva tarjoilee huumoria, myötähäpeää, sääliä ja oivalluksia siitä, ettei aina ole hyvä viivyttää aikuistumista.

Hauskana sivujuonena elokuvassa nuortenkirjailijana “menestynyt” päähenkilö heijastaa elämäänsä ja sen tapahtumia nuortenkirjaan, jota hän matkan aikana kirjoittaa. Kevyt elokuva herättää ajatuksia ja toimii mainiona viihteenä sateisena iltana, kun ei jaksa keskittyä monimutkaisiin trillereihin. Elokuvan suositusikäraja on 12 vuotta.

Seuraavaksi DVD-soittimeeni pääsi leffa nimeltä Like Crazy. Kummasti heti sen ensiminuutit toivat pintaan niitä tunteita, joita ensimmäiset ihastumiset nuoressa minussa aikanaan herättivät. Elokuva kertoo tarinan nuoresta rakkaudesta, jota koettelevat välimatka ja aikuistuminen. Mitä tapahtuu, kun intensiivinen suhde muuttuukin etäsuhteeksi? Kuinka olla erossa toisesta, mutta koettaa pysyä silti lähellä? Kuinka muut ihmiset vaikuttavat suhteeseen? Itse kaukosuhteita kammoavana koin elokuvan teeman sopivaksi tällaiseen nuorille suunnattuun elokuvaan.

Se, mitä aika ja välimatka tekevät muistoille ja tunteille, on ajatus, jota katsoja jää elokuvan päätyttyä miettimään. Myös se, kuinka paljon olisi itse valmis taistelemaan suhteen eteen, saattaa jäädä päähän pyörimään. Elokuvaa ei suositella alle 15-vuotiaille erään kohtauksen vuoksi, mutta muuten elokuva ei ole kovinkaan fyysistä katsottavaa, vaikkakin se saattaa jäädä mietityttämään vielä lopputekstien jälkeenkin. Mistä tietää, milloin on aika päästää irti?

Miksikö blogiini ilmestyy yhtäkkiä elokuvapostaus? Syy on se, että olen taas valinnut lukijoideni joukosta muutaman ihanan, jotka mielestäni ansaitsevat pientä hemmottelua. Tuossa ylempänä esiteltyjen kahden elokuvan “kiitos, kun olet olemassa ja kommentoit blogiani” -paketit lähtevät nimimerkeille Saraseeeni sekä Niina. Vastaisitteko teille lähetettyihin sähköposteihin, jotta saan leffapaketit matkaan? Elokuvapaketit on luonnollisesti sponsoroitu.

Kiitokset tähän samaan syssyyn vielä kaikille muille ihanille, jotka ovat blogini seuranneet. Jotkut ovat eläneet kanssani jo monen vuoden ajan. Koetan haalia mahdollisimman kivoja arvontoja iloksenne ja pysyä sellaisena urpona, että luette juttujani vielä jatkossakin. Vielä ei ole aika aikuistua. ;)