Tietokoneen akku näyttää kahdeksaatoista minuuttia ja virtajohto on kotona. Pääkin lyö tyhjää. Kärsin opiskelukrapulasta, jonka saan seurakseni aina, kun opiskelen vähääkään enemmän ruotsia. Kyseisen aineen ylioppilaskirjoitusten jälkeen sain jäätävän päänsäryn ja nukuin seuraavan päivän. Eilen kävi vähän sama juttu. Ruotsi on ainut aine, jossa tiedän olevani surkea, joten stressaan siitä mielettömästi. Tulin vanhempieni luokse maalle vähän palautumaan tuosta pinnistyksestä.

Ai mitenkö tentti sitten meni? No, sanotaan vaikka näin kauniisti, että valmistautumiseeni nähden aivan metsään. Kirjallisissa osioissa kierrätetään samoja otsikoita vuodesta toiseen, joten opettelin yhdestä aiheesta tärkeimmät sanat ja jopa kokonaisia lauseita. Jännitin tenttiä, mutta tunsin vielä aamulla osaavani kaiken, mitä olin opetellut. Muuten hyvä, mutta tällä kertaa sitä opettelemaani aihetta ei ollutkaan otsikkolistalla ja tällä osaamistasolla ei paljon improvisoida.

Tentti harmittaa tietysti vietävästi, koska se on viimeinen kurssi, joka tutkinnostani puuttuu. En jaksaisi käydä laitoksella enää kertaakaan tai muutenkaan tuhlata 60 euroa junamatkoihin Jyväskylään. Kyseinen kaupunki tuntuu tällä hetkellä rasittavalta ex-mieheltä, josta ei ole vielä saanut avioeroa. Ei siinä paljon uusi poikaystävä (eli Helsinki) auta, kun entinen ukko roikkuu jalassa kahlepallona kiinni. Olotilaani kuvatkoon tuo alla oleva kuva pehmoraadosta. Palaillaan.

(kuva täältä)