Fazer vie kielesi
Kuten eilen kerroin, ei tämä kotiutuminen alkanut kovin ruusuisesti. Opettelukausi kämppiksen kanssa oli mukava, kun tuki oli koko ajan lähellä. Nyt sitten alkaa se yksinäinen jakso, jolla olisi tarkoitus tutustua kaupunkiin ja sen ihmisiin. Otan tämän projektina, jonka on pakko onnistua, tai joudun muuttamaan uudelleen satojen kilometrien päähän. Ja se jos mikä on rasittava ajatus. Kunpa vaan olisi tutustunut Helsinkiin jo aiemmin, mutta en koskaan halunnut, koska pidin sitä liian suurena kaupunkina itselleni.
Tuttuun kaupunkiin on helpompi muuttaa, kun sitä ei tarvitse lähteä opettelemaan ulkoa neliömetri kerrallaan. Kotiutuminen edistyy sitä mukaa, kun paikat tulevat tutummiksi. Jokaisesta kaupungista on löydettävä se oma kahvila, oma lähikauppa, omat maisemat ja omat reitit. Jos niitä ei löydä, on vaikeampi juurruttaa itseään uuteen paikkaan. Näin kävi valitettavasti minulla ja Jyväskylällä lyhyen suhteemme aikana.
Tätä pohdiskelua harrastin mahdollisesti tulevassa “omassa kahvilassani” Fazerilla eli Karl Fazer Café -kahvilassa osoitteessa Kluuvikatu 3, mutta en toki tänään. Tämän päivän vietin nimittäin kotona peiton alla, sillä nukuin auttamatta pommiin. Heräsin kolme tuntia aiottua myöhemmin, koska en rehellisesti sanottuna ollut osannut laittaa uuteen puhelimeeni herätystä tarpeeksi kovalle.
Toinen osasyy saattaa olla tämä kuumeinen olo, joka on jotenkin vaimentanut kuuloaistiani. Yöllä tulleet pari puheluakaan eivät herättäneet tätä kipeää unikekoa. Iltaiset itkut turvottivat kasvot ja kuume tukki korvat, joten muistutan tällä hetkellä hieman auton alle jäänyttää majavaa. Ihan joka tavalla.
Karolina
Voi sinua. <3 Toivottavasti pikkuhiljaa kotiudut tänne Helsinkiin. Onhan tämä iso ja välillä myös pelottava paikka myös ihmiselle, joka on asunut näillä kulmilla koko ikänsä.
Kuumeisena minäkin kotona peiton alla oleskelen, joten kohtalotovereita ollaan. :)
MouMou
Pahinta on se, kun luulee vähän oppivansa jotakin kaupungista, ja sitten jostakin ilmestyy kokonainen uusi alue, josta ei ole koskaan kuullutkaan. Kuinka iso tämä kaupunki voi olla!:D
maja
En halua kuulostaa töykeältä, mutta näin blogiasi jo pitkään lukeneena voin vain ihmetellä, kuinka stadiin muutto on tuntunut niin isolta jutulta sinulle. Helsinki on todella pieni kaupunki Euroopassa, jossa kuitenkin puhutaan äidinkieltäsi ja kaikki on turvallista ja tuttua. Olen 26 vuotta, ja lähdin Suomesta just lukion jälkeen (juurikin stadissa opiskelin ja Vantaalta olen muuten kotoisin), ja sen jälkeen oon asunut ja työskennellyt neljässä eri maassa, joista kaksi Afrikassa ja kaksi muuta Euroopassa (Lontoo ja Tukholma). Jotenkin kai vain kaipaisin vähän laajempaa perspektiiviä..vertaa omaa tilannettasi vaikka Yummy Jennin muuttoon Rovaniemestä Lontooseen. Sä olet muuttanut meidän hyvin pieneen pääkaupunkiin, joka on varmasti yksi maailman turvallisimmista paikoista elää, ja jossa kaikki peruspalvelut toimivat. Tietysti kaikki elämässä on hyvin kokemuspohjaista, ja sinulla ei niitä Suomen ulkopuolella näköjään ole ollut paljoa. En siis tahdo loukata tai hyökätä, mutta puhukaahan nyt kaikki stadista rehellisesti..se on pieni ja turvallinen, eikä mikään ‘iso paha mesta’.
MouMou
Lähtökohdat ovat ihmisillä vähän eri. En nyt sen enempää erittele, mutta totean vaan, että kaikki, mitä blogissa on, ei ole suoraan se kokonaisuus, mikä on oikeassa elämässä. Kaikkea ei tuhansilla tuntemattomille tahdo jakaa.:)
tiina
maja ei taida itse olla ikinä asunut suomalaisessa pienessä kunnassa, jolloin Oulun ja Jyväskylänkin kokoiset kaupungit tuntuvat isoilta ja hienoilta, puhumattakaan Helsingistä, joka tuntuu valtavalta ja pelottavan suurelta! Joten majan omaa perspektiiviä voisi sanoa suppeaksi..!
Itse muutin (Turusta, jonne olin muuttanut hyvin pieneltä paikkakunnalta,) Helsinkiin viime elokuussa opiskelemaan puoliksi vasten tahtoani, mutta kaupunki on osoittautunut yllättävän kivaksi! Ja väittäisin, että kun oppii tuntemaan minkä tahansa kaupungin, niin se alkaa tuntua “pieneltä”. En minäkään enää ajattele, että Helsinki olisi liian iso, loppujen lopuksi se on aika pieni… En ollut tätä mieltä vielä puoli vuotta sitten! :D Mutta älä huoli, äkkiä Helsingin oppii tuntemaan kun opiskelee kartasta missä kaikki paikat on ja matkustelee julkisilla ympäriinsä. :)
Eniten täällä ehkä ärsyttää juuri nämä paljasjalkaiset stadilaiset, jotka eivät ole kehäkolmosen ulkopuolella turhan paljon vierailleet ja just ällistelevät että “kuinka sun mielestä Stadi voi muka olla iso?!?”. Ne on helsinkijuntteja ihan niinku maalla on maalaisjuntteja, jotka ei oo ikinä käyny kaupungissa. :D Eipä millään pahalla, mutta tekis hyvää kaikille tutustua millä tavalla jossain muualla eletään niin saa sitä perspektiiviä.
Huhhuh tulipa vuodatus! Mutta pointti oli se että tiedän miltä susta tuntuu! En kyllä tiedä mistä olet alunperin kotoisin? Mutta anyway. :)
MouMou
Paljon mahdollista. Parin tuhannen asukkaan paikasta kotoisin olevana kulttuurisokki iskee helposti jo pienessäkin kaupungissa. Ainakin minuun.:)
Olisi muuten kätevä, jos ihan hc maalaiset pistettäisiin asumaan vaikkapa puoleksi vuodeksi isohkoon kaupunkiin ja kaupunkilaiset taas maalle. Ihan vaan ymmärtämisen vuoksi.
Kati
Julkisilla ajelusta tuli mieleeni, että Helsingin ratikoista 3B/T ja 7A/7B ajavat mukavat ympyrälenkit, joilla näkee Helsingin kantakaupunkia mukavasti. Seiskan kierros kestänee n. puolitoista tuntia, kolmosesta en tiedä. Hassut kirjaimet selittyvät sillä, että kolmonen muuttaa kirjaintaan puolivälissä reittiä (joo, älä kysy) ja 7A ja 7B ajavat omaa ympyräreittiään eri suuntiin.
Toivottavasti kotiutumisprosessi onnistuu! Ainakin sulla on runsaasti oppaita blogin kautta. :)
MouMou
Ahaa, tämä selitti jo paljon! Noita ratikkakierroksia on suositellut niin moni, että niitä pitää alkaa kyllä testailla.:)
Lotta
Muuten jos kolmosta käyttää, niin varsinkin asemalla kannattaa olla tarkkana, sillä sekä 3B että 3T kulkee samalta pysäkiltä molempiin suuntiin. Kaipa se niiden lenkki edelleen toimii niin, että päättärillä vaihtuu kirjain, mutta mulla meni muutoksen jälkeen pari vuotta oppia miten uusi systeemi toimii. Nyt olen viimein sisäistänyt, että T:llä pääsee Töölöön tai Katajanokalle, B:llä Kallioon tai Eiraan. Seiska on paljon selkeämpi.
Mutta sen kummemmin maaseutu/kaupunkierotteluun kantaa ottamatta täytyy sanoa yksi asia. Oma kokemukseni helsinkiläisenä (olkoonkin että synnyin Vantaalla ja muutin Helsingin puolelle ruhtinaallisessa puolentoista vuoden iässä) on, että pahimpia stadisnobeja eivät suinkaan ole täällä kasvaneet, vaan Vantaalla ja Espoossa nuoruutensa viettäneet. Monet tuntuu mieltävän itsensä stadilaisiksi, vaikka samalla kaihertaa, että asuu rajan toisella puolen. Ja se on ihan ymmärrettävää, koska Vantaan ja Espoon keskusta on Helsingin keskusta. Mutta itse en ymmärrä alkuunkaan ajatusmallia “pitää puhua stadista, kun muuten luullaan maalaiseksi”, musta on ihan okei sanoa Hesa, käytän sitä itsekin. Eikä mulle olisi mikään ongelma myöskään muuttaa Espooseen tai Vantaalle. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin ihmisestä itsestään kiinni.
MouMou
Ahaa!:D Tämäkin on kieltämättä tuttu teoria. En vaan oikein tunne täältä ihmisiä, niin en osaa sanoa, pitääkö tuo paikkansa edes omassa tuttavapiirissä.:)
maja
Ha ha, no ei helsinkiläiset kyllä munkaltaista vantaalaista vielä stadilaiseksi kutsuisi. Sekä mun äiti että isä on muuten kotoisin alunperin pienistä paikkakunnista, jossa olen käynyt sukua tapaamassa useamman kerran. Monella kaverilla on myös kesämökki ‘maalla’, ja Keniassa ja Etelä-Afrikassa olen ollut opettamassa maalaiseudun kyläkouluissa, joten on tämä ‘stadilainen’ nähnyt todella pieniä paikkoja siellä ‘maalla’. Ymmärrän kyllä teidänkin pointin, mutta mielestäni Helsinkiä ei vain voi muihin pääkaupunkeihin verrattuna sanoa isoksi. Anteeksi, jos loukkasin kommentillani, mitään city vs maaseutusotaa en halua aloittaa :)
MouMou
Ei se mikään loukkaus ole, mutta kuten itsekin sanoit, niin ihmiskohtaisia tuntemuksia.:)
kirahvilammas
Tuolle kolmosen reitille oli ainakin vielä pari vuotta sitten olemassa erillinen opaslehtinen, jossa kerrottiin mitä kaikkea matkan varrella näkyy. Niitä sai ainakin Kauppatorin laidalla sijaitsevasta turisti-infosta, mutta myös hotellien respoista.
Ja jos tuut seiskaan, niin ehkä uskaltaudun joskus moikkaamaan. ;)
MouMou
Aah, okei. Jos mä alan käydä noita ratikoita numerojärjestyksessä vaan läpi?:D
Maiski
Oon itsekin muuttanut työn perässä pari kertaa vieraaseen kaupunkiin, enkä edes tuntenut tulevia työkavereitani. Mutta kyllä se siitä sitten yleensä lähtee ja ihmisiin tutustuu ihan kummallisten tapausten kautta. Eka viikko on varmsti hankalin, sitten helpottaa!
Ja Fazerilla kannattaa joskus kokeilla arkiaamuna aamiaistakin. Se on tosi hyvä ja jälkkäriksi ihania kakkuja!
MouMou
Ois kiva, jos muutossa sais aina ottaa pari ystävää mukaan, niin olisi helpompaa kotiutua.:)
Thym
Voi ei, koitahan levätä ja parane oikein pian. Kyllä sinä Helsingistä omat mestasi varmasti löydät, siellä on (Suomen mittarilla) jokaiselle jotakin. Kyllä se siitä, ihan varmasti. Olen itsekin muuttanut monta kertaa yksin eri puolelle Suomea, joten uskon ymmärtäväni tunteesi.
MouMou
Onneksi täällä on kyllä tarjontaa. Tosin sekin saattaa ahdistaa, kun pienempään kaupunkiin on kuitenkin helpompi kotiutua ja tutustua.:)
No voi vali vali
Ihme itkupilli olet ja vähän väliä sairaana!
MouMou
Etkös sä juuri julistanut kovaan ääneen, kuinka loppuu lukeminen muuton jälkeen? Ihana, kun et vaan voi pysyä poissa täältä!:D<3
Helsinki
Tietenkin onnistut, koska Helsinkiin on helppo päästä sisälle. Tarjontaa löytyy joka makuun, yksinkin voi tehdä kaikenlaista. Jos noilla kuvista tunnistettavalla seudulla asut ja tykkäät kahviloista, tarkistapa (ennen keskustan Fazeria) mm. Kaffecentralen, Moko, Success, Ekberg, Gran Delicato, Engel ja muutama muu paikka. Kesäisin myös Kaivopuiston ja Merisataman paikat sekä Seurasaari ja Tamminiemi.
MouMou
Herttinen! Mä en edes tiedä, missä nuo kaupunginosat oikein ovat!:D Pitää lähteä varmaan turistikartan kanssa ratikalla kaupunkia kiertämään.
nasu86
tsemppiä <3
MouMou
… ja särkylääkettä!:D Vois olla jonkun huonon suomalaisen sarjan nimi.
Nede
Voi tiedän niin ton tunteen. Oon asunut Hämeenlinnassa nyt päälle kolme vuotta enkä vieläkään oikein tunnu kuuluvan tänne. Vaikka auttoi tosi paljon tietenkin kun muutin tänne opiskelemaan ja osa koulukavereista oli samassa tilanteessa, mutta nyt kun koulu on melkein käyty, tuntuu että pitää alkaa rakentamaan sitä verkostoa uudelleen. Mistäs sitä sitten rakentaa kun ei oikein ole vielä “kunnon” työpaikkaa, tai ainakaan sellaista missä näkisi samoja ihmisiä päivittäin ja koulukin koostuu opinnäytetyön väkertämisestä. Voiko jumpasta saada ystäviä?
Itse olen kaupunkia tutkiessani eksynyt kymmeniä kertoja, mutta loppujen lopuksi onneksi aina olen päätynyt sellaiseen paikkaan mistä osaa johonkin, mistä osaa kotiin. Silloin aikoinaan lähdin kamerani kanssa näille tutkimusmatkoille, matkalta jäi aina jotain käteen vaikka kuinka olisi eksynyt! No, lööperit sikseen ja voimahaleja täältä, pikkuhiljaa sitä kotiutuu, koti on niin tärkeä ja iso asia ettei tuiki tuntematonta paikkaa ole edes tervettä kutsua kodiksi sillä sekunnilla kun sinne pelmahtaa! :) <3
MouMou
Tuo on kyllä hyvä pointti, että säännöllisessä työssä ja opiskelupaikassa tutustuisi helpommin. Pitänee alkaa ahdistella lähikaupan asiakkaista, jos sieltä löytyisi sielunsiskoja.;)
Erika
toi fazerin budapest-leivos on parhain leivos! ja vieläpä sopivan kokoinen;)
MouMou
Se oli VALTAVA. Mutta ihanan täytekakkumainen, tuli lapsuuden synttärit mieleen.:)<3
Tiltu
Jos on kyse sun lapsuuden synttärikakuista, niin mä en tiedä miltä se maistuu.. :D
MouMou
HAHA!:D Vanha kunnon synttärikirous!<3
Emmi
Voi että :( Itse lähin Vaasaan opiskelee Helsingistä ja en oo ollenkaan sopeutunut, juniin menee sit 240e /kk ku ramppaan siellä, et Helsinkiin yliopistoon näköjään haku eessä ( onneks oon lukenu sit alaa vuoden )! Sekin voi tietty vaikuttaa et löysin poikkiksen Helsingistä :-D Mut Hesan jälkee mikää muu kaupunki Suomessa ei vaan riitä, ikävä sinne…
MouMou
Kallista hommaa kyllä tuo matkustaminen. Jälleen yksi syy, miksi ei kannata valmistua.;) No ei vaan.
Natta
Minulla ei ole I K I N Ä ollut niin turvonneet silmät kun sen jälkeen kun muutin kotoota.. se oli ihan järkyttävää katsoa peiliin seuraavana aamuna :DD Oli tosi kiva mennä kouluun heti aamulla mutta onneksi silmälasini peitti hieman.. vaikka kuitenkin ihmettelin ääneen koulussa “oho ku turvonneet silmät joo, ei siis mitään hajua mistä se johtuu, tosi outo juttu”.. :D
Ihana blogi sinulla, you keep going girl:)
MouMou
Mä aion vedota johonkin allergiaan seuraavan viikon ajan. Ihan häpeilemättä.;)
Noora
Tsemppiä! Itse asun Helsingissä ja tykkään tosi paljon tästä kaupungista. Säkin rakastut Helsinkiin vielä, kunhan opit tuntemaan sen! :)
MouMou
Niin mäkin olen PÄÄTTÄNYT. Nyt vaan pitäisi toteuttaa tämä suunnitelma.:)
Noora
Ota vaikka kamera mukaan, mene tutkimusmatkoille ja kuvaa kaikkea ihanaa mitä näet! Siinä tutustuu ihan huomaamatta seutuun ja oppii samalla maamerkkejä ;)
Tietysti jos sulla on joku oppaaksi kelpaava helsinkiläinen kaveri, niin senkus nappaat sen mukaan ja laitat sen esittelemään paikkoja!
MouMou
Pitäisi ehkä palkata joku, joka jaksaa vastailla mun tyhmiin kysymyksiin. Niitä meinaan riittää.:)
Haituva
Hätäapua voidaan tarjota ;) Ja jossain välissä jopa pikaopastusta kaupungin sisäistämiseen.
MouMou
Opastamista ei voi olla liikaa! Meni jo pasmat sekaisin, kun joku ensimmäisen kerran selitti, että parin korttelin päähän voi siirtyä kävelemisen sijaan myös metrolla tai ratikalla. Ei vaan mene jakeluun kaikki nämä tavat täällä, kun on tottunut kävelemään kaikki alle 3 kilometrin matkat.:)
Heidi
Voi harmi, tulit kipeäksi kyllä huonoon aikaan. :( Helsinkiin tutustumista ei myöskään taida auttaa tuo sää – kiertele siinä sitten uutta kotikaupunkia kun jäätyy alta aikayksikön.
Kahviloista suosittelen kokeilemaan La Torrefazionea Aleksilla ja toki Cafe Esplanadia legendaarisine korvapuusteineen Espalla. :)
Uusista alueista tuli mieleen, että olen asunut melkein 28 vuotta Kehä III:n sisäpuolella, ja aina välillä kuulen ihan oudoista kaupunginosista. Ei niitä kaikkia vaan voi oppia. :D
MouMou
Mä oon aina kipeä, kun stressaan. Ihan poikkeuksetta!:(
Talvi oli kyllä vähän hankala vuodenaika muuttaa, mutta eiköhän se kevät jo kohta tule!<3
Heidi
Kyllä tulee, onneksi siitä on jo ollut merkkejä. :) Auringonvalo alkaa lisääntyä ja pakkasenkin pitäisi hellittää viikonloppuna.
Mä muuten sairastun yleensä vasta stressin lauettua. Nimim. yläasteen kaikki hiihtolomat ja vikat kouluviikon luokkaretket kipeänä.
MouMou
Tuotakin on kyllä kokeiltu! Ruotsin yo-kirjoitusten jälkeen makasin viikon kipeänä, kun olin niin pelännyt niitä.:)
Murmeli
Siis miks mä en ole koskaan syönyt tuollaista leivosta? :(
MouMou
En mäkään ollut! Mutta jos tykkää marengista täytekakusta, niin kokeile ihmeessä. Vie kielen mennessään.:)
Katti
Tsemppiä!! Muutto uuteen kaupunkiin ja tottuminen uusiin ympyröihin vie aina oman aikansa. Alkujärkytyksen jälkeen koittaa arki ja kitkuttaminen kohti kotiutumista alkaa. Mulla on takana monen monta muuttoa ja yleensä sellaiset kolme kuukautta on kestänyt se kotiutuminen uuteen paikkaan.
Alkuun ahdistaa, itkettää, naurattaa, surettaa, pelottaa. Tunteet käy laidasta laitaan. Mutta sitten yhtäkkiä huomaa jostain ihan pienistä asioista, että “heiii, minähän tykkäänkin asua täällä! Tää on mun koti!” :)
Joten älä huoli, kyllä se siitä!! :)
MouMou
Kolme kuukautta kuulostaa tällä hetkellä maailmanlopulta. Olisi ollut varmaan helpompi muuttaa koulun tai työn perässä, niin arki olisi tullut vastaan nopeammin ja sitä kautta ne ihanat rutiinit.:)
Jaaakko
Gran Delicatolle täältäkin ääni! Toinen kiva kahvila on Krulla Lönnrotinkadulla, se ei tosin ole kuin päivisin auki.
MouMou
Onneksi noita kahviloita on täällä paljon. Pitäisi löytyä helposti ainakin yksi omanlainen.:)
nanna
Auttaisi, jos olisit töissä, joissa heti saa vähän sosiaalista kontaktia ja pystyy tukeutumaan niihin työkavereihin.
Suosittelen, että hyppäät joko 3B tai 3T -ratikkaan tai kumpaankin ja huristelet niiden reitin ympäri pariin otteeseen. Mielestäni ne kiertää kaikki tärkeät paikat. Samaten kutonen ja kasi kannattaa katsoa muutamaan otteeseen läpi. Ja muista, että metroasemilla on aina kartat, ja niistä voi katsoa, kumpaan suuntaan pitää mennä. Mä en ainakaan alkuunkaan tajunnut, mikä on itä ja mikä länsi…
MouMou
Sen metron aukeaminen selitti kyllä monta asiaa! Ja nyt tunnistan jo pari tärkeää ratikkaakin, joilla pääsee tärkeisiin paikkoihin. Noita mainitsemisiasi voisin kokeilla seuraavaksi.:)
Katya
Muakin ehkä vähän hirvittää muuttaa Tampereelle, toki se ei oo niin iso paikka ku Helsinki ja kyllä mä siellä aika usein muutenkin käyn. Mutta on se ihan eri juttu sitte YKSIN oppia asumaan ja liikkumaan siellä. :D
Etköhän säki Helsinkiin sopeudu, kotiin päin voi aina soittaa isille ja äitille jos tuntuu pahalta. :)
MouMou
Voi, kun olisinkin ollut fiksu ja muuttanut sinne!:D Tampere on hyvin hallussa ja kovin rakas. Pitää toivoa, että tästäkin tulee yhtä tuttu ja tärkeä.:)
Pomplemousse
Seuraavaksi testattavaksi kahvilaksi suosittelen Cafe Esplanadia ja jos kaipaat tosi extremeä kahvilaseikkailua hyppää Kampin bussiterminaalista Espoon Tapiolan bussiin jolla pääset Kaisan Cafeeseen. Kummankin parhaana puolena on jättimäiset korvapuustit :)
MouMou
Sellaisista en kyllä yleensä kieltäydy.:)
Yoslene
Tsemppiä, kyllä se siitä ajan kanssa. Vaikka varmasti ahdistaa alkuun. Mutta voithan sinä aina pyytää meitä ihania stalkkereita seuraksi. ;)
MouMou
Haha! Voisin pitää tässä asunnossa stalkkeribileet. Kukaan ei mahtuisi edes kääntymään!:D
Natalia
Minä muutin noin kuukausi sitten tänne Helsinkiin ja nyt olen jo kotiutunut! :)
Ihanaa kun kaikkialle pääsee julkisilla ja kaikki löytyy suht. läheltä! Aluksi ajattelin, että eksyn varmaan koko ajan, mutta vielä en ole kertaakaa eksynyt.
MouMou
Et usko, että helpotti. Jos sulla meni tämä outoilu ohi kuukaudessa, niin kyllä minäkin siihen pystyn. Varmasti!:)
while
Tsemppiä, tiedän miltä tuntuu muuttaa vieraaseen kaupunkiin. Itse tuli muutettua syksyllä Tampereelta Kuopioon, mutta kyllä vaan on muutto takaisin Tampereelle tämän lukukauden jälkeen edessä. Tosin ihan eri asia muuttaa isommasta kaupungista pienempään ja länsi-suomesta itä-suomeen, keskelle savoa ;D Helsinki on niin iso, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Vaikutat niin positiiviselta ja ihanalta ihmiseltä, että uskon, että sopeudut sinne :)
MouMou
Oho, tuokin on varmasti ollut hämmentävää. Mutta tosiaan, onneksi voi palata. En tosin tiedä, mihin edes palaisin.:)
Jenni
Mä muutin viisi vuotta sitten pienestä kyläpahasesta toiselta puolelta Suomea tänne Helsinkiin ihan yksin. Alkuaika oli kamalaa kun koko ajan oli perhettä ja kavereita ikävä ja itkin itseni uneen joka ilta. Varsinkin kun oon tosi helposti koti-ikävöivä. Vieläkin Helsinki ja sen ihmiset tuntuu joskus kolkoilta kun oon sisimmiltäni tälläinen maalaispulliainen. :) Jos ikinä kaipaat juttuseuraa niin laita ihmeessä mailia! :)
MouMou
Ei hullumpi idea. Maalaispulliainen ymmärtää kommenttisi täysin, on tämä vaan iso paikka.:)
Tiude
Ikäni Helsingissä asuneena oli järkytys vähän yli vuosi sitten muuttaa Espooseen ja opetella uudet reitit, kun entuudestaan tiesin vain Otaniemen ja Leppävaaran. Onneksi reittiopas auttaa, sieltä voi tarkastaa kätevimmin myös kävelyreitit!
Keväämmällä suosittelen käymään Lammassaaressa (kuljetaan pitkospuita pitkin Vanhankaupunginkosken kupeesta), ihanan rauhallinen paikka, vaikka saaressa onkin joitakin kesämökkejä.
MouMou
Reittiopas on kyllä kätevyyden huippu! Ja Lammassaaren kirjoitan heti muistiin.:)
Karoliina
Koitutumisessa taitaa patea sama kuin muissakin asioissa: mita useammin sen joudut tekemaan, sita helpommin se kerta kerralta kay! Nimim. 10 kertaa kaupungista toiseen muuttanut, ja jokaiseen sopeutunut – joihinkin nopeammin, joihinkin hitaammin. Mutta juuri noin minakin toimin: etsin siita lahikulmilta ne suosikkipaikat joissa alan kayda: aamua piristaa heti, kun muutaman kerran jalkeen siut jo tunnetaan vaikkapa lahimarketin kassalla :) Tulee tunne, etta tannehan mina kuulunkin.
Mina muuten myös stressaan aina itseni kipeaksi, kai se on kehon keino saada sut rauhoittamaan ajatukset ja elama, ainakin pariksi paivaksi :)
MouMou
Se on kyllä mahdollista, että kuume tai joku nuha on kehon tapa pyytää jarrua. Nyt onneksi ehtiikin lepäillä ja tutustua vaikka siihen lähimarketin kassaan.:)
Salla
Mä olen ollut sikäli onnekas (???) että olen muuttanut vain kerran elämässäni – ja silloinkin noin kilometrin päästä synnynkodistani ja vanhemmistani. En siis edes väitä, että tietäisin miltä toi tuntuu. Muuta sen mä teidän, että sä tulet selviämään, ihan varmasti. Vaikka en sua oikeasti tunnekaan on mulla mielikuva susta positiivisena, avoimena ja sosiaalisena ihmisenä. Noi on kaikki sellaisia ominaisuuksia, jotka varmasti helpttuvat sun sopeutumista uusiin maisemiin.
Helsinki on iso, valtava ja pelottava. Itse eksyn lähes jokaisella vierailullani, vaikka liikkuisinkin alle kilometrin säteellä :D Mutta mielestäni se on myös kaunis, mielenkiintoinen ja täynnä yllätyksiä. Sinun asemassasi ottaisin tän varmaan seikkailuna – et voi tietää mitä seuraavan kulman takaa löytyy, mutta voit ottaa tavoitteeksesi selvittää sen. Kaivella esiin sen Helsingin hienouden josta kaikki stadilaiset jaksaa aina jauhaa ;)
Potkin nyt sua hiukan persuksille, vaikka ymmärränkin kyllä ton fiiliksen. Mä olen välillä pelkästään jo niin hukassa ihan omassa elämässänikin, että en voisi kuvitella millaista olisi jos mut heitettäisi kokonaan uusiin maisemiin tän kaiken lisäksi.
Tsemppiä ja asennetta matkaan. Me lukijat kuljetaan se sun kanssas <3
MouMou
Pitää potkiakin. Muuten mut löytää tän peiton alta vielä parin kuukaudenkin päästä!:D
Maya
Ei kun oikeesti! Olet niin symppis <3
Muutin itsekin vasta pari vuotta sitten tänne Helsinkiin, ja myönnän: itkin ja olin hukassa keskellä ihmispaljoutta sekä loputtomalta tuntuvaa "tuntematonta". En vieläkään tunne koko kaupunkia, en lähellekään, mutta rakastan elämää täällä. Itkut on itketty. Omat vaki- reitit ovat muodostuneet kaupunkiliikenteeseen ja asiointiin ajan kanssa tarpeen mukaisiksi, ja parasta Helsingissä varmaan onkin se, että kaupunki muuttuu ja elää jatkuvasti (=aina uusia asioita löydettäväksi ja tutkittavaksi!).
Lähtisin mieluusti kahviseuraksi, tai vain eksymään ja löytämään kanssasi keskustan kujille – tuskin kuitenkaan sellaista riskiä otat tuntemattomien lukijoiden kanssa, mutta sainpahan esitettyä asiani sekä hyvän oman tunnon <3
Pljon voimia ja kärsivällisyyttä!
MouMou
Ihana, että muillakin on ollut samoja tunteita. Nyt on jotenkin niin yksinäinen olo, että tuntuu kuin ympärillä olisi vain onnellisia ihmisiä, joilla ei ole koskaan murheita.
Se on kyllä iso turvaverkko, kun tietää, että parin postauksen kommentteja selaamalla voisi tutustu uusiin ihmisiin. Ehkä joskus uskallan.:)
MouMou
Sain toisenkin kommenttisi. Hyvä tietää! En tunne kovin hyvin, mutta yhden tapaamisen jälkeen vaikuttaa ihanalta tyypiltä. Eikä ihanilla tyypeillä kai voi olla kuin ihania kavereita.:)
Anna
Helsinki kutistuu silmien edessä, kun sitä oppii tuntemaan! Eikä se sitten tunnu enää yhtään niin isolta ja vieraalta. :) Tämä on minun kolmas Helsingin vuosi, sitä ennen olin pari vuotta ulkomailla, mutta alunperin olen ihan Lapin pikkukylän kasvatti ja siitä huolimatta Helsingistä on tullut mulle lämmin uusi kotipaikka.
MouMou
Odotan jo kovin sitä, kun tämä alkaa tuntua tutulta ja edes vähän vähemmän valtavalta.:)
Opri
Argh ! Mä vihaan vihaan VIHAAN V-I-H-A-A-N tälläsiä kuolettavan ihanan näkösiä kakkukuvia ! Herkkulakko tekee tehtävänsä, jo kuvien näkeminen saa raivonpartaalle :D Mä en kestä :D
Ps. Katotaan kauan menee että törmätään, kun vihdoin ollaan samassa kaupungissa :)
MouMou
Ai niin, kun tekin muutitte tänne! (Miten voi joku jättää Tampereen?!) Ehkäpä törmäillään, kakkujen ääressä.:)
Lotta
Voi ei :( Sairastaminen yksin on kurjaa, mutta vielä kurjempaa, kun ei oo äitä tai ketään auttamassa tarvittaessa kaupassa käymisen tai ruoanlaiton kanssa. Muistan kun mulla aikanaan muutettuani toiseen kaupunkiin opiskelemaan nousi heti tokalla viikolla yhtäkkiä 38 asteen kuume ja lähti ääni ihan täysin, enkä jaksanu ees istua. Se onneks kyllä meni ohi ihan parissa päivässä, mutta oli aika kurja. Tooivottavasti paranet pian :)
MouMou
Kyllä se tästä. Onneksi on jäätelöä pakastimessa, se kuulemma auttaa.;)
Sara
Mä olin vaan superonnellinen kun muutin 15-vuotiaana yksinäni Jyväskylästä Helsinkiin ja hetkeäkään en oo katunut :) Kyllä se siitä, tervetuloa maisemiin!
MouMou
Pakotan naapurin mummon iltateeseuraksi, niin helpottaa täälläkin.:)
Susanna89
Ehkä sun pitäisi järkätä jotain miittijuttua tai jotain? tänne Helsinkiin on muuttanut/muuttamassa viime aikoina muitakin muotibloggaajia :) jos saan mainita esim. Just Be a Woman ja Cabinet Of Fashion blogien pitäjät..
“Jokaisesta kaupungista on löydettävä se oma kahvila, oma lähikauppa, omat maisemat ja omat reitit”
Juuri noin se menee, Helsingissä on toki muutamia suosikkikatuja mutta mua harmittaa niin hirveästi kun lempikahvila on Sisiliassa asti! sinne ei joka päivä pääsekään..
MouMou
Miitti voisi kotiutumisen jälkeen olla ihan kiva.:)
Ee
Oletko tutustunut Nopsa travelsiin? Itse olen sen avulla löytänyt monista kaupungeista ihania juttuja joihin ei välttämättä muuten törmäisi. Jopa täältä nykyisestä kotikaupungistani jossa olen kuitenkin asunut jo useamman vuoden ajan.:) Mutta muista että ei koko kaupunkia tarvi tuntea omakseen. Usein sitä vain pyörii samoilla kulmilla samoja katuja ja monien vuosienkin jälkeen voi jopa pikkukaupungeista löytää uusia juttuja Helsingistä puhumattakaan.:)
http://www.nopsatravels.com/nopsa/sijainnit/helsinki/
MouMou
En ole vielä, joten kiitos linkistä!:)
Tipitii
Jaha, kakkukuva. Mulla tekee niin hirveästi mieli leipoa, että näen jo unta mokkapaloista ja tiikerikakuista. :) Pakko kai se on huomenna tartua toimeen, aikaa ainakin on. Tsemppiä ja ISO hali täältä kylmästä pohjoisesta <3
MouMou
Leipominen olisi kyllä hyvää sopeutumisterapiaa. Kun uuteen asuntoon leviää pullantuoksu, asunto on oma.:)
Tipitii
Minä määrään sulle nyt leipomispäivän, teet pakkasen täyteen herkkuja. Tai edes jotain pientä väsäät :) Joohan? minä leivoin “entisessä elämässä” paljon, se oli tosiaan terapiaa mulle ja nautin suuresti siitä kun sai jotain järkevää aikaiseksi.
MouMou
Terapiakäsky pääsee toteutukseen heti alkuviikosta, kun palaan pidennetyltä viikonloppulomalta!<3
Pippuri
Paljon tsemppiä! <3 suunta on tuosta vain ylöspäin ja herkkuterapia auttaa taatusti! :)
MouMou
Näin sen on mentävä.:)
Maija
Ymmärrän täysin että tuntuu yksinäiseltä. Ainahan sitä voi muut sanoa että eihän sulla oo mitään syytä siellä surra, mutta mehän kaikki ollaan niin erilaisia. En tiiä, oonko nyt ihminen (17v) jonka kommentit juurikaan liikuttaa, mutta asun ite tällä hetkellä Tukholmassa isäntäperheessä, enkä oo nähnyt perhettä ja kavereita Suomesta kuuteen kuukauteen. Toi tunne on mulle niin tuttu, etenkin alussa oli. Mutta voin vannoa että kaikkeen sopeutuu. Se on ihan jännä juttu! Ja aina on läheiset puhelinsoiton päässä, tai vaikka junamatkan jos siltä tuntuu. :) Tsemppiä! Tosi mielenkiintosta seurata sun sopeutumista. Välillä pitää kääntää uusi lehti elämässä!
MouMou
Eikä! Olet siis seikkailemassa.:)
Siltä kannalta mäkin kovasti koetan tän ottaa, mutta alku on näköjään aina vähän tahmeaa. Ja tietty vähän pelottaa, että käy niin kuin Jyväskylän kanssa, eikä paikka vaan koskaan ala miellyttää.:/
Heinz
Huihai huolet pois! Tähän kaupunkiin kasvaa kiinni, you trust me. Ootas kun lumet sulaa ja tulee kevät ja vähän lämpöö ja lempee, mikään ei oo hienompaa kuin kävellä auringonpaisteessa tuolla eteläisessä Helsingissä ja ihmetellä merta :)
MouMou
Et tiedäkään, kuinka sitä kevättä odotan!<3
tamperelainen
Aika jännä, että ihan kuin kommenttien määrä olisi lisääntynyt muuttosi jälkeen. Onko tämä(kin) nyt sitä Helsinki-keskeisyyttä, siis lukijoiden puolelta? Vai olenko vain turhan kyyninen? :D Mulle on ainakin on aivan sama, missäpäin Suomea bloggailet – olen seurannut blogiasi jo kaksi vuotta ja aion seurata jatkossakin. Kiva tietysti, jos olet saanut uusia lukijoita, mutta olen pettynyt, jos helsinkiläistyminen on pääsyy siihen.
MouMou
En muuten tiedä yhtään! Tuntuisi kyllä oudolta, sillä itse en lue yhtään blogia bloggaajan paikkakunnan perusteella. Ts. paikkakunta ei vaikuta.
Tosin sekin saattaa vaikuttaa, että ennen kommetit jakautuivat kolmen postauksen kesken päivässä, nyt kahden.:)
Peppi
Kunhan palaan Suomeen niin tuut syleilyyn. :)
MouMou
Voitko samalla opettaa ratikkalinjoja, niin saan löytyä kaksi kärpästä yhdellä syleilyllä?:D
Miaminttu
Tää kuulostaa niin turistilta, mutta itsehän opettelin kartoista Hkiä aikoinaan kun sinne muutin.. Googlettelin ja kattelin missä on Espa, missä Kaivopuisto, Kamppi, Freda, Stocka, Forum, pikkuhiljaa Itäkeskus, Vuosaari, Sörkka ja vaikka mitä miljoonia paikkoja :D Sitten kun niitä paikkoja vielä oikeasti käveli ja katteli, sekä muisti päässään niitä näkemiään karttoja (mä en opi mitään kuulemalla, ainoastaan näkemällä ja kokemalla), niin melko nopeasti ne paikat alkoki tuntua ihan tutuilta :) Ja metropysäkit oppii nopeasti kun metromatkoilla ei ole muuta tekemistä kuin tuijotella seinällä olevaa metrokarttaa ;) Ja sen kun oppi niin olikin jo hieno pohjakartta Hgistä – tai no, siis yhdestä suunnasta :D
Kyllä se siitä kun kestät vaan tän alkutuskan :) Tsemppiä! Ja ps. sulla on aina meidät, lukijat ;) Täältä löytyy varmasti monen monta auttajaa pulmaan jos toiseenki :)
MouMou
Onneksi löytyy! Mä en nimittäin osaa suunnistaa täällä kuin noin yhden kadun tietäen. Toivon vaan, että se kartta alkaa hiljalleen muodostua päähäni!:D
paulahelena
sit ku oot valmis laajentamaan sun maailmankuvaa tänne kaukaiseen espooseen asti niin mä voin tulla oppaaks! ;) vaikka onhan sitä helsingissäki tullu pyörittyä, tällasena syntyperäsenä pk-seutulaisena näit ei oikein edes erottele toisistaan. paitsi vantaa on kyllä hyvin harmaata aluetta! :D
tsemppiä, kyllä te vielä helsingin kanssa ystävystytte!<3
MouMou
Ainakin me koetetaan. Kauankohan siihen menee, että keskusta alkaa olla niin hallussa, että laajennan?:D 20 vuotta?<3
Nina
Istuin just eilen Kluuvikadun Fazerilla ystävän kanssa kolme tuntia herkutellen ja höpötellen. Lähden sun kanssa sinne milloin vaan!
MouMou
Heti, kun saan nämä “pakolliset” reissut tästä pois alta, pakotan sut seuraneidiksi!<3
Suvi
Moi
Etkö siis tunne ketään sieltä? Muutitko siis “huvikseen”
Helsinkiin, vai työjuttujen tms. perässä? :)
MouMou
Jep. Huvikseen ehkä tiivistää sen parhaiten!:D On täällä pari tuttua, mutta ei oikein kavereita eikä kyllä tasan ystäviä.
Nana
Mullakin odottaa kesällä muutto 600km päähän opiskeluiden ja rakkauden perässä. Poikaystäväni opiskelee siellä jo ja minä (toivottavasti) aloitan syksyllä siellä myös. Ollaan oltu yhdessä jo monta vuotta, mutta silti on pieni pelko perseessä koska muuten jään ihan tyhjän päälle. Olen koko pienen lähes 20 vuotisen ikäni asunut pk-seudulla ja koko muu tukiverkkoni on täällä. En tunne sieltä ketään, ei ole varmaa työtä (täällä olen ollut jo pitkään samassa paikassa töissä), ei ole edes varmaa koulupaikkaa vielä. Ja jos riita tulee poikaystävän kanssa, niin keneen pystyn oikeasti turvautumaan kun kaikki tuntemani ihmiset ovat toisella puolella maata? Tietysti puhelinlangat laulaa mutta ei kai se ole sama asia. :/ Tavallaan ahdistaa mutta toisaalta odotan uuden kaupungin uusia mahdollisuuksia ja tietysti arkea poikaystävän kanssa. Tunnelma on hyvin ristiriitainen. :D
MouMou
Tuttu tunne! Aina sanotaan, ettei elämä saisi olla ns. yhden ihmisen varassa, mutta kyllä se paras ystävä tai kumppani vaan on niin tärkeä, että lirissä ollaan, jos tulee riitaa.:/
Meriem
Mulla on liki 4vuotta Helsingissä asumista takana ja vieläkään en voi sanoa, että viihtyisin siellä. Heti, kun vähänkään pidempi vapaa ilmestyy kalenteriin, suuntaan kotiin toiselle puolen suomea. Työkuvioista ei ystäviä löydy, joten sekin hankaloittaa juurtumista. Mutta en halua luovuttaa vielä sen kaupungin suhteen, ehkä vielä jonain päivänä valaistun ja alan huomaamaan helsingin parhaimmat puolet useammin kuin muutaman kerran vuodessa! Toivon, että vielä jonain päivänä voisin kutsua sitä kaupunkia kodiksi, tai ainakin toiseksi sellaiseksi!
Tsemppiä sulle! Toivottavasti sun sopeutuminen sujuu joutuisammin, kuin itselläni :)
MouMou
Ouh, 4 vuotta on jo pitkä aika koettaa sopeutua. Mutta onhan se kieltämättä tuurista kiinni, millaisiin ihmisiin törmää täällä. Se vaikuttaa kuitenkin paljon viihtymiseen.:/
Anni
Oivoi, mä ymmärrän sua niin hyvin! Itsekin juuri muutin Tampereelta Vaasaan eli paljon pienempään kaupunkiin opiskelemaan. On tosi vaikeeta luoda uusia ihmissuhteita, vaikka sosiaalinen ihminen olenkin. Koulussa on kivaa ja siellä on paljon uusia kavereita, mutta vaaa-ajalla tuntuu välillä tosi yksinäiseltä. Siirtoa varmaan haen takaisin Tampereelle, mutta saa nähdä onko se mahdollista.
Ei se oo aina niin helppoa! Tsemppiä Helsinkiläistymiseen, olet taas yhtä kokemusta rikkaampi. :)
MouMou
Se voi kyllä olla, ettei se uuden kotipaikan koko ole se ahdistava juttu, vaan yleisesti uusi ympäristö. Toivottavasti me kotiudutaan!<3
Piipi
Tsemppiä! Kipeenä kaikki tuntuu x kertaa kurjemmalta. Mulla Helsinkiä takana reilu 7 vuotta ja edelleen tulee vastaan paikkoja ja kaupunginosia, joista ei ole ikinä kuullutkaan. Tekeminen ei ainakaan lopu kesken :). Ja odotahan vaan kun kesä tulee. Kesäinen Helsinki on niin parasta. Uimastadion, Kaivarin rannat, pyöräily ympäri kaupunkia… Voih, kesä tule jo!
Nimim. Periferiasta pakon edessä Helsinkiin muuttanut ja Helsingille sydämensä menettänyt
MouMou
Mä olen niin optimisti, että oletan olevani kevätfiiliksissä jo kuukauden päästä!:D
Maija
Ei se kevätfiilis ja kevät itsessäänkään oo kaukana, viime vuonna täällä pysty nauttimaan ekat terassikahvit (tosin takki päällä) tasan kuukauden kuluttua tästä päivästä!
Lähde vaikka bussilla 14 Café Regattaan (http://eat.fi/helsinki/cafe-regatta) nauttimaan tunnelmasta ja mainiosta henkilökunnasta ja ota kamera mukaan. Regatan santsikuppi maksaa -5snt, eli siis saat jokaisesta santsista viisisenttisen mukaasi! Kävele vielä Hietsun uimarannan ja hautausmaan kautta kotiin tai ota sama bussi takaisin. Dösät ja sporat kulkee täällä niin usein ja tehokkaasti, että niitä kannattaa hyödyntää.
Kaveri muutti keskustaan vähän kauempaa ja väitti kivenkovaan ettei aio vähentää kävelyjään. Niin siinä kuitenkin käy, että huomaa pääsevänsä kaikkialle julkisilla tosi helposti ja niitä alkaa käyttää. Sisäinen aika matkakortille maksaa kuussa opiskelijalta jotain 21e eli ei juuri mitään. Se kannattaa hyödyntää mahdollisimman hyvin! Sekä kävellen että julkisissa istuen oppii kyllä tuntemaan kaupunkia. Vaikka oon ite asunut n. 2km säteellä keskustasta koko elämäni, oon silti päättänyt aina jokaisella bussimatkallani löytää jotain uutta. Oli se sitten uusi kauppa, kahvila tai vaikka joku koriste talon julkisivussa!
Eikä me helsinkiläiset olla mitään kovin ikävää porukkaa kuitenkaan, ne ikävät on niitä maalta muuttaneita joille nousee pääkaupunki hattuun :D No ei, kaikilla on huonoja päiviä ja täällä huono päivä voi olla huomattavasti suuremmalla määrällä ihmisiä kuin esimerkiksi Jyväskylässä.
MouMou
Tuo viimeinen kappale oli ihan paras!:D Mutta noin olen sen ajatellutkin menevän.
Tuo kahvila pitää kyllä kurkata. Kuulostaa sen verran jännältä!:)
Audrey
Hei, ihan pakko kommentoida tähän postaukseen, vaikka olenkin lukenut blogiasi jo vaikka kuinka kauan, niin ei ole ennen tullut kommentoitua :) Nyt kuitenkin asia koskettaa itseäni niin paljon, että pakko sanoa jotain ihan vaan tsemppaamisen vuoksi! Itselläni on lähes samanlainen tilanne, muutin juuri Helsinkiin, ilman töitä tai opiskelupaikkaa, joten sosiaaliset piirit ovat hieman pienet, mikä sitten taas vaikuttaa sopeutumiseen aika paljonkin :) Koomista tilanteesta tekee vielä se, että olemme lähes samalta paikkakunnalta kotoisin, tai nykyään meidän kummankin kotipaikka on jo samaa kaupunkia ;) Mutta oikeasti, Helsingistä kyllä löytyy ihan varmasti ne omat ympyrät ja uudet ystävät, täällä on niin paljon kaikkea, joten tsemppiä sinne!
MouMou
Onpa sattuma! Jotenkin tämä iso(hko) kaupunki kai vetää puoleensa meitä maalaistyttöjä.:) Kiva, kun kommentoit!<3
Mami
Muuttaminen aiheuttaa kyllä aina jonkin tason kulttuurishokkia, tapahtuu se sitten Suomen rajojen sisäpuolella tai ei :D Yhtä hurmosta ja kaaosta samaan aikaan.
Vaikutat kyllä sellaiselta ihmiseltä, joka pärjää missä vain :) aikansa se sopeutuminen tietysti ottaa.
Ei muuta kuin paljon rohkeutta ja voimia tuleviin koitoksiin! :)
MouMou
Kiitos! Mulla taitaa olla tämä pään sisältä löytyvä dramatisointikone vaan niin kovalla, että kaikki järkyttää nykyään.:)
Velma
Yhtenä seikkailuvinkkinä voisin antaa Uunisaaren, joka on Kaivopuiston edustalla. Sinne pääsee talvisin siltaa pitkin ja kesällä veneellä. Myös Suomenlinna on suosittelemisen arvoinen, varsinkin jos et ole ikinä siellä käynyt.
Kannattaa vaan rohkeasti liikkua eri paikoissa, kyllä ne siitä tulee tutuksi. Pidä kartta messissä aluksi, niin kyllä se siitä. Metro ja juna on selkeimmät kulkupelit, vedät vaikka niillä tutustumaan johonkin uuteen paikkaan. :) Vaikka ei se kävelykään huono vaihtoehto ole…
MouMou
Onneksi tuolla matkakortilla säästää sievoisen summan kertamaksuihin verrattuna ja pääsee seikkailemaan.:)
Paula
Joku tuolla oli sitä mieltä, että Helsinki on jossain mittakaavassa pieni. No se on tietenkin yhdelle yhtä ja toiselle toista. Ja kuinka hyvin kukakin sitten tuntee oikeasti Helsingin? Itse koko elämäni täällä asuneena, voin tunnustaa, ettei minullekaan ihan kaikki kaupunginosat ole tuttuja. Esimerkiksi Konala? Täh! Ja moni muu kaupinginosa, jonka kyllä tiedän ja olen käynyt, mutta että missä mitäkin on, niin on ihan eri juttu!
Itse Helsinkiläisenä en käytä Hesa nimitystä, en ainakaan muista käyttäneeni. Kun menen Rautatieasemalle puhun meneväni kaupunkiin/kaupungille. Joku voisi kysyä, että minkä kunnan/kaupungin? :D
Kannattaa varmaan ottaa ihan ensiksi haltuun se oma asuinalue ja pikku hiljaa sitten siitä laajentaa ja joidenkin ehdottamat raitiovaunu ajelut on kanssa ihan hyvä tapa tutustua Helsingin keskustaan. Silloin kannattaa melkein olla mukana esite mistä näkee kaikki nähtävyydet. Turhia paineita ei kannata itselleen kasata, on täällä niin paljon erilaisia nähtävyyksiä, että niitä kyllä saa, hakemattakin.:))
Erilaisia Helsinki esitteitä, löydät tuolta:
http://www.visithelsinki.fi/Suomeksi/Matkailija/Helsinki/Esitteita_ja_muuta_materiaalia.iw3
Mielestäni näitä saa painettuina versioina sieltä matkailuneuvonnasta. Katohan, siellä lukikin, että: “Painetut versiot voit joko noutaa matkailuneuvonnasta, Pohjoisesplanadi 19:stä tai tilata sivun yläreunan Ota yhteyttä -lomakkeen kautta.
Samoilta sivuilta pitäisi päästä myös kaupunginosiin, mutta nyt se ei näyttänyt toimivan.
Kaupunginosat löydät melko hyvin tuolta: http://kaupunginosat.net/ kts. Kaupunginosien kuulumisia. Merellinen Helsinki ja saaret löytyy varmaankin parhaiten tuolta: http://www.hel.fi/wps/portal/Liikuntavirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/liv/fi/Ulkoilu/Saaristossa/Saaret+-+osa+Helsinki_
Tulipas nyt paljon kaikkea, mutta itse asiassa Helsingin aluejaon näet parhaiten täältä (ja kartat isommiksi): http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_alueellinen_jako
Paula
Innostuin sitten niin, että unohdin miksi intouduin tähän ylipäätään kommentoimaan :D Sehän siis liittyi juurikin kahvilaan, jonka nimeä en varmasti muista, mutta sijainnee Pohjoisesplanadilla. Tänään tuumin juuri, että olisi kiva käväistä ystäväni kanssa siellä joku päivä hyvillä leivoskahveilla. Joitakin vuosia sitten siellä tuli käytyä porukan kanssa. Mieleen jäi vain kiva sisustus, muuten kahvila oli aika täysi (mistä en kauheasti pidä). Jossain siellä espan (Esplanadi) suunnalla on tai on ainakin ollut kahvila, jossa on kirkasvalolamppu/-lamput (olen kuullut). Kiva lisä pimeimpään aikaan!
MouMou
Oi, todellakin on! Auttaisi mun matalaan verenpaineeseenkin. Hyvä syy kahviladeiteille!;)
MouMou
Hirveän iso kiitos informatiivisesta kommentista! Sun pitäisi melkein perustaa joku oma avustusfirma, kun tiedät (tai osaat etsiä) paljon tietoa lähes aiheesta kuin aiheesta.:)<3
Paula
:D Ehkä se etsiminen on kouliutunut opiskelu aikoina, tai ehkä se on vain luontaista uteliaisuutta. En tiedä. En kuitenkaan nauti päätteen äärellä istumisesta, että sitä myöten musta ei olis minkään sen kaltaisen firman pystyttämiseen. Jos toi näkemyksesi oli ihan tosissaan annettu.
Eipä kestä! :)
MouMou
Oli oli! Olen itse niin laiska etsimään tietoa, että arvostan kaikkia, joilta se tulee ns. luonnostaan.:)
emilia
Voi, parane pian! Kipeänä olo uudessa kaupungissa ei kuulosta herkulta, mutta mikä ei tapa vahvistaa. :) Toivottavasti kotiudut nopeasti ja saadaan pian lukea ihania Helsinki-postauksia, jotenkin sitä kaupunkia kohtaan sykkii joku ihmeellinen rakkaus vaikken siellä ole viettänyt kuin max 2 yön pituisia reissuja muutaman kerran vuodessa!! Mutta siis kommentin tarkoitus oli välittää sympatiat sinne puolelle vaikken ehkä osaakaan omien suppeiden kokemusteni pohjalta oikeen samaistua tilanteeseesi ja toivottaa pikaista paranemista!! :)
MouMou
Kyllä niitä tulee. Viimeistään sitten keväämmällä, kun kaupunki alkaa heräillä eloon.:)