Käsityöhön ja taiteeseen keskittyvä Viikuna on muotoilija Mari Peuhon rakas sivutyö ja harrastus. Pienen tytön äidin vuodesta 2009 toiminut yritys sai alkunsa valtavan luomisenhalun tuloksena. Jo muotoilualan koulutuksen alkuaikoina syntynyt unelma kasvaa sitä mukaa, kun sitä toteuttaa ja Mari kertookin, että koettaa löytää rakkaalle harrastukselleen koko ajan enemmän aikaa. Viimeiset pari vuotta Peuho on keskittynyt lähes pelkästään keramiikkakorujen tekemiseen. Ideoita syntyy kuulemma lähes päivittäin ja niitä toteutetaan aina, kun vaan ehditään.

Pääasiallisesti keramiikkakoruja myyvä yritys on saanut itselleen pätevän pyörittäjän, sillä korujen suunnittelun ja valmistamisen lisäksi päivätöissä valokuvaamossa työskentelevä Peuho myös kuvaa valmistamansa tuotteet Viikunan nettisivuille. Yksi ja sama nainen siis pyörittää tätä kaikkea itse. Se, jos mikä, on ihailtavaa.

Viikunan nettisivuilta pääsee kauppaan, jossa tuotteet on lajiteltu kategorioittain. Asusteita tai postereita sekä kortteja ei valikoimista vielä löydy, vaan koruosastolla on ehdottomasti suurin osa tuotteista. Koruja voi selailla nimen mukaan, jolloin saa nähtäväkseen saman korun eri värivaihtoehdot. Pidin varsinkin huoltosivusta, jolle oli listattu hoito-ohjeita tuotteille sekä kerrottu lisätietoja eri materiaaleista. Nettikaupan lisäksi Viikunan tuotteita myy tällä hetkellä Turussa sijaitseva Selma&Nils-käsityöputiikki.

Itse jumituin pitkäksi aikaa ihailemaan maalausgallerian teoksia. Vaikka Viikuna tarjoaa pääasiallisesti koruja, kausittain myyntiin syntyy myös maalauksia. Useimmiten Peuho luo akryylimaalauksia kankaalle, mutta silloin tällöin hän innostuu myös akvarelleista. Usein korut saavat inspiraatiota maalauksista tai päinvastoin.

Tuotteista näkee, että inspiratiota ammennetaan yleensä luonnosta ja erityisesti kasvien osista. Joskus hyvä idea löytyy jopa jälkiruuista tai karamelleista. Peuho kuvailee korujensa tyyliä yleisesti värikkääksi ja veikeäksi. Hänen unelmansa olisi valmistaa tulevaisuudessa koruja ja muista asusteita myös haastavammista materiaaleista, kuten puusta, jalometalleista ja nahasta.

Mari oli ihana ja pyysi minua valitsemaan itselleni korun. Olin ihastunut punaiseen sydänkoruun jo heti silloin, kun selailin kaikkia ilmiannettuja pikkuputiikkeja ja kirjoittelin niiden tietoja ylös muistiin. Koru on romanttisesti nimeltään Lempi ja sen materiaali on punaisella lasitteella pinnoitettua valkoista savea. Sydän riippii mustassa nahkanarussa, joka solmitaan niskan taakse. Koru on parhaimmillaan ihoa vasten tai mustan värin kanssa. Silloin sen syvyys ja väri pääsee täysiin oikeuksiinsa.