KAUPALLINEN YHTEISTYÖ / HOTEL KAKOLA

Oletko koskaan viettänyt yötä vankilassa? Minä ja Veera olemme. Turussa Kakolanmäellä sijaitseva Hotel Kakola kutsui meidät yöpymään vanhaan vankiselliin. Tiesin Kakolanmäestä etukäteen sen, että siellä oli pienellä alueella useita kiinnostavia toimijoita aina panimosta kahvipaahtimoon ja että siellä sijaitsee ravintola nimeltä Kakolanruusu, jonka ruusunmakuiseen klassikkodrinkkiin muutama kesä sitten ihastuin.

Tämä postaus sisältää paljon kuvia, joten ehkä on paikallaan varoittaa, että Kakolanmäen tunnelmaan saattaa uppoutua hyvinkin syvälle kuvien kautta. Aloitimme viikonlopun jättämällä tavaramme hotellille. Opastettu kierros oli Anu Salmisen vetämä ja nopeasti huomasimme, että tuo Kakolasta kirjan kirjoittanut nainen oli hyvin sisällä paikan historiassa. Hauskoja, pelottavia, surullisia ja hämmentäviä tarinoita riitti kierroksen aikana kymmeniä ja tiedän, että osan niistä tulen muistamaan loppuelämäni. Tunnistin monet tyypit aina Volvo-Markkasesta Auervaaraan.

    

Rakennuksia vankilakompeksissa on useita, joten kierroskin kesti ylitse tunnin. Vierailimme sisäpihoilla, joita reunustavat sellit olivat nyt asuntoja. Ulkokuntosalista oli tehty lasten leikkipaikka, ja kalterit oli revitty ikkunoista pois. Kiertelimme käytäviä, joita aikanaan kiertelivät vartijat, jotka vahtivat vankilan rauhaa. Kävimme myös rundissa eli eritysselliosastolla, jossa voi nykyään ruokailla ihan erityisissä tunnelmissa. Nimensä Kakolanmäki sai todennäköisesti mäen kupeessa aikoinaan sijainneen sairaalan vuoksi. Lounaismurteissa sana kako tarkoittaa mielenvikaista, joten sairaala, jossa mielisairaita pidettiin, muuttui kenties sen myötä kakolaksi puhekielessä.

Paikan historiasta riittäisi kerrottavaa vuoden jokaiselle päivälle, joten ohjaan teidät tutustumaan paikan historiaan tänne. Oman kierroksemme jälkeen nautiskelimme Viinitupa Hilariuksessa salaatit ja siirryimme tutustumaan itse hotelliin.  Standard Twin -huoneestamme näkyi upeasti Turku, ja huoneen yksityiskohdat pitivät kokoajan mielessä sen, missä nukuimme. Useista vanhoista vankiselleistä koostuvassa hotellihuoneessa. Jos en väärin muista, huoneemme oli kolmen vankisellin kokoinen eli 18-neliöinen. Jokaisessa sellissä asui useita miehiä yhdessä ja aamulla haju oli kuulemma aikamoinen, kun yöksi lukittu ovi jälleen avattiin.

Kotiuduttuamme lähdimme kiertämään paikkoja. Hotellilta oli lyhyt kävelymatka eri toimijoiden luokse. Totesimme Veeran kanssa viikonloppuna kumpikin, että voisimme hyvin viettää tuolla koko viikonlopun, kun kaikki oli ihan lähellä ja ihmeteltävää riitti joka paikassa. Veeraa veti puoleensa Kakolan portin pielessä Graniittilinnankadulla sijaitseva konttimyymälä. Vankityönä valmistetuista klassikkotuotteista minua ihastutti peltimuki, jollaiset saimme matkamuistoiksi Kakolan väeltä. Tuotteita voi selailla ja ostaa myös verkkokaupan puolella.

Tiedätte, etten ole oluenystävä, mutta muistanette myös, että Kakola Brewing Companyn Vautsi-vadelmaolut oli ensimmäinen(!) olut, josta olen sanonut pitäneeni. Sitä olin nytkin menossa maistamaan, mutta lauantaisin auki oleva Minibar & Shop oli toiminut vähän liiankin hyvin ja Vautsi oli myyty siltä päivältä loppuun. Sen sijaan myyjä suositteli minulle samanhenkistä olutta. Panimo tuottaa omien sanojensa mukaan moderneja tulkintoja klassikko-oluista ja myönnän, että karhunvatukkainen Atelier 05 oli oiva korvike Vautsille.

Kakolanruusu on ravintola, jonka sieluna toimii sesonkiajattelu ja lähituottajien kunnioittaminen. Kakolanruusu nimi viittaa muuten tatuointiin, josta tunnisti Kakolassa lusineet vangit. Ruusu kertoi riidanhaastajille välittömästi, että nyt oli julma tyyppi kyseessä eikä ehkä kannattanut jatkaa ärsyttämistä. Kakolanruusu-ravintola sen sijaan on kaukana julmasta, se on tunnelmallinen ja viihtyisä paikka. Opin myös, että Kakolanruusun taustalla on samoja tekijöitä kuin Suomen parhaimmaksi ravintolaksi vuonna 2018 valitun Kaskis-ravintolan. Me nautiskelimme ravintolassa tällä kertaa vain drinkit ja jälkiruuat.

Illallisen söimme Ruben-ravintolassa hotellin alakerrassa. Siellä oli iloinen tunnelma ja henkilökunta saa meiltä aivan erityistä kiitosta! Minulta satelee vielä extrapojoja maailman parhaasta tartarista. Se ja drinkkilista ansaitsevat aplodit seisaallaan. Suosittelen tilaamaan inkivääriä ja wasabia sisältävän Kakolan muuli -drinkin. Meillä oli tosin ilman drinkkejäkin niin hauskaa, että poskeni kramppasivat ja silmistä lensi vettä, kun kaikki nauratti.

Vihdoin kävimme iltakylpyjemme jälkeen nukkumaan. Aamulla jatkoimmekin sitten kulttuurikierrostamme ja pääsimme suureksi riemuksemme ajelemaan Funikulaarin kyytiin. Kahdesti näimme sen liikkuvan ja kahdesti näimme sen olevan korjattavana. Tulipa sekin koettua. Funikulaarin vieressä oli upea ruska, joten tuhlasimme aikaa myös valokuvaamiseen. Sää helli meitä ja saimme kokea kauniin syysviikonlopun upeissa maisemissa, sillä Kakolanmäen näkymät eivät ole lainkaan hullummat.

Vielä ennen lähtöämme vierailimme bageri Å -leipomossa. Leipomo toimii entisissä yhteissaunan tiloissa tarjoten leipiä, leivonnaisia, kahvituotteita ja myös itsetehtyä kombuchaa. Leipomon erikoisalaksi mainittiin hapanjuurituotteet, joihin myös paikan croissantit(!) lukeutuvat. Minä ostin tuliaisiksi patongit itselleni ja pojan isälle, paikan päällä herkuttelin kurpitsadonitsilla. Kahvilasta on myös mahdollista ostaa Kakolassa toimivan, viime vuonna perustetun Frukt Coffee Roasters -kahvipaahtimon tuotteita. Olisin voinut viettää tuolla ikuisuuden! Lopulta tuli kuitenkin aika lähteä kotiin.

Jos inspiroiduit viettämään yön tai vaikka useamman Hotel Kakolassa Kakolanmäen palveluista nautiskellen, varaa yö täällä! :)