Hyviä ja huonoja uutisia. Huonot ensin? Lammassaaressa ei ole lampaita. Ja hyvät? Kuusiluoto, jonne pääsee pitkospuita pitkin Lammassaaresta, on puolestaan paikka, jossa kesäisin on lampaita. Emme retkellämme päässeet sinne asti, koska lampaiden luo pääsyyn olisi kuulemma tuona päivänä tarvittu pitkävartiset kumisaappaat, mutta vietimme mummun ja Nöpsyn kanssa ikimuistoisen päivän Lammassaaressa. Lähdimme liikkeelle sunnuntaina kymmenen aikaan aamulla, jotta paikka ei olisi ihan täynnä ja taktiikka osoittautui hyväksi, sillä paluumatkalla pitkospuilla sai väistellä vastaantulijoita koko ajan.

 

Ajoimme ensin 8-ratikalla Arabianrantaan, josta kävelimme ratikkapysäkiltä suunnilleen kilometrin verran rantaan ja sieltä sillan ylitse pitkospuille. Niitä pitkin talsimme toisen kilometrin verran ja sitten olimmekin perillä kohteessa. Matkalla oli niin paljon kylttejä, ettemme olisi voineet eksyä, vaikka olisimme tosissamme yrittäneet. Minulle tuo seutu ei ollut ennestään tuttua, sillä pysyttelen yleensä keskustassa. Luonto kiinnostaa kuitenkin vuosi vuodelta enemmän ja enemmän, joten on aika ottaa kotikaupungin luontokohteet yksi kerrallaan haltuun.

Reissun kovin paikka tuli siinä vaiheessa, kun minä, korkeanpaikankammoinen äiti, huomasin 6-vuotiaan lapseni kiipeämässä puolivälissä lintutornia. Peräänhän sinne oli mentävä, vaikka jalat tutisivat matkalla ylös. En vaan totu korkeisiin paikkoihin, vaikka olen testannut varmaankin pahinta mahdollista siedätyshoitoa eli benji-hyppyä. Kuvittelin aikanaan hypyn korkealta selättävän kammoni lopullisesti, mutta se oikeastaan vain pahensi sitä. Tulipa silti hypättyä, olen ylpeä itsestäni.

Päiväkahvit ja  -pillimehut oman äidin ja lapsen kanssa maistuivat Lammassaaressa aivan erityisen hyviltä. Vielä kun mukana oli itsetehtyjä sämpylöitä, ei voinut kuin kiittää mielessään itseään siitä, että on aikanaan opetellut nauttimaan luonnosta. Siellä, jos missä, tulee hyvä olo. Vielä, kun muistaisi ottaa reissusta edes yhden yhteiskuvan itselaukaisimella muistojen kirjaan.

Tuntui utopistiselta kävellä upeaa luontoreittiä, mutta nähdä silti välillä kaupungin vilkkuvan vesialueen toisella puolella lähellä, mutta silti kaukana. Tavoitteeni on kasvattaa pojasta seuralainen luontoretkille ja projekti tuntuukin etenevän meillä hyvin. Toisaalta ei oma seurakaan huonoa ole, vaan yksikseenkin voisi ihan hyvin lähteä tutustumaan uusiin paikkoihin. Minne sitä seuraavaksi lähtisi? :)