“Meidän mummolan pihassa asuu vihreä käärme. Sillä on suomuinen iho ja se on tosi, tosi pitkä. Se oli kerällä pää pystyssä ja tuijotti meitä, mutta ei se pelottanut, koska tiesin kyllä heti, että suojelen äitiä siltä. Se oli ihan paikallaan, mutta tiesin, että se voisi hyökätä sieltä, joten hiivin varovasti sen luokse. Tai no, konttasin. Kokeilin ensin sen kaulaa yhdellä sormella varovaisesti eikä se käärme huomannut. Sitten tarrasinkin sitä jo kurkusta ja kerroin, että musta ja äidistä kannattaa pysyä kaukana tai DÄR-DÄR-DÄR. Sitten käärme luikerteli karkuun ja mentiin äidin kanssa sisälle syömään banaanipannaria. Loppu hyvin, kaikki hyvin!“

t. Nöpsy 1v.