Tyttöjen juttuja
Eräs asia on herättänyt paljon mielenkiintoa lähipiirissämme. Käytämme pojallamme paljon ns. tyttöjen värejä ja tyttömäisiä kuoseja. Ehkä pitäisi sanoa, että useimmin tytöillä nähtyjä kuoseja, mutta taidatte jo tietää, mitä tarkoitan. Vastaiskuna hassuille uteluille ja oudoille teorioille esittelen näin perjantai-illan kunniaksi Nöpsyn lempparit “tyttöjen jutut”, jotka ovat herättäneet kysymyksiä tuttavapiirissämme, täällä blogin puolella tai muuten netissä.
Purulelu hihnoineen vilahti jo puruleluvertailussa, mutta silloin kukaan ei sanonut siitä mitään, vaikka vähän odotin kommentteja. Näin siksi, että ihan kasvokkain tuosta lelusta on kyllä kyselty minulta. Kerran minulta kysyttiin, miksi en ottanut pojalle sitä vihreää purulelua kotoa. Mustiin lastenrattaisiin kiinnitettyinä kun purulelu hihnoineen voi antaa vastaantulijoille sellaisen mielikuvan, että rattaissa on tyttövauva. No, hui kauhistus!
Pinkit collegehousut saapuivat vasta vähän aikaa sitten postitse luoksemme, mutta aiheuttivat jo ihmetystä kuvaviestien välityksellä. Joku viisaampi voisi vaan lopettaa turhan konservatiivisiin/vanhanaikaisiin/tyhmiin ihmisiin kohdistuvan kuvapommituksen, mutta minäpä päädyn avautumaan tänne. Luojan kiitos, kaikki tutut eivät ole vielä blogiani löytäneet. Ne muutamat voisivat kyllä poistua, niin luistaisi juttu taas paremmin. Tähän väliin kerrottakoon muuten, että kun pojalla alkaa olla omia mielipiteitä, hän saa toki valita itse vaatteensa. Ei meillä ketään pakoteta pukeutumaan mihinkään tiettyyn väriin tai kuosiin.
Turvaistuin on yksi isoimmista asioista, jonka valitsin meille pinkin/violetin sävyisenä ja tästähän kyseltiin useampaan otteeseen. Onko kenties tulossa uusi vauva, joka on tyttö, minkä vuoksi en halunnut mustaa istuinta? Vai olisinko sittenkin halunnut pojan sijaan tytön ja siksi paikkaan nyt tätä toteutumatonta haavetta? Cybexin turvaistuimista valitsimme Pallas 2-Fix -mallin, ja kahdesta värivaihtoehdosta sävyn Lollipop, koska väri on mustaa hienompi. Kokemuksiakin tästä istuimesta on kyselty ja käytön jälkeen olen huomannut, että poika viihtyy tässä istuimessa pitkiäkin matkoja ilman kiukuttelua. Kiinnittäminen on helppoa, kun turvavyöt pujotetaan samaan koloseen. Istuimen yksityiskohdista ja kiinnityksestä kirjoitin aiemmin autoilupostauksessa.
Pallotennarit olivat niin söpöt, etten harkinnut sekuntiakaan niiden ostamista Nöppikselle. Jos näitä olisi ollut myynnissä aikuisille, olisin tilannut itsellenikin samanlaiset. Nöpsyllä on mustat sliparit (OMG – en ole muistanut kuvata niitä beben kenkäfetissi -postausarjaan vieläkään) lähes päivittäin käytössä, mutta ne on vähän turhan helppo potkia pois jaloista. Varsinkin kaupungilla, kun äiti katsoo muualle. Nauhakengät taas pysyvät jaloissa, mutta niiden asentaminen vauvalle on aikamoista tappelua välillä. Näissä tennareissa on kuminauha ja tarrat, ja tätä komboa aion suosia jatkossakin.
Kirjoittamaton sääntö taitaa olla, että mitä vanhempi ihminen, sitä enemmän stereotypisiin sukupuolirooleihin ollaan takerruttu. Pojalle ei tuoda tuliaisiksi ponia eikä pinkkejä vaatteita. Tytöille ei ostella pikkuautoja eikä opeteta pärisemään, kun traktori ajaa ohi. Tällaisesta sukupolvien välisestä erosta en jaksa loukkaantua, mutta kieltämättä joskus tylsistyttää selittää samaa asiaa useampaan otteeseen. Miksikö pinkkiä ja palloja? Koska pinkki on hieno väri ja pallot kivoja. Ja koska miksi ei? 🙂
(turvaistuin saatu Jollyroomilta)
Johanna
“Vai olisinko sittenkin halunnut pojan sijaan tytön ja siksi paikkaan nyt tätä toteutumatonta haavetta?” eihän kukaan aidosti voi saada päähänsä sanoa jotain tuollaista pelkän turvaistuimen tai hemmetin purulelun värin takia? Jostain syystä itse ainakin hieman raivostuisin, jos joku itselleni sanoisi noin.
Iina M.
NIINPÄ. Tuo olikin mauttomin saamani kommentti. 🙁
Veera
En ole koskaan ajatellutkaan, että pallokuosi voisi olla sukupuolileimallinen! Eteenkin noin neutraalin mustavalkoisena se on nimenomaan kuosi, jossa omaan silmääni ei ole sen enempää sukupuoli kuin ikäleimaakaan. Voisin pukea itse, voisin pukea lapsillekin.
Iina M.
Sama juttu täällä. 🙂
Julia
Ihana lukea, että jollain muullakin on tälläistä. Itse puen poikani pääsääntöisesti sukupuolineutraalisiin vaatteisiin ja muutaman vaatteen olen ostanut myös tyttöjen puolelta mm. mustavalkoisen kissabodyn. Saan usein ihmettelyjä kuinka puen lapseni niin tyttömäisesti. Itse en taas koe että on tyttöjen ja poikien vaatteita. Puen lapseni juuri samalailla kuin sinä kivoihin väreihin ja hienoihin kuoseihin:)
ps. nöpsyn keltainen asu oli aivan ihana<3ja se sieni huivi (sydänsilmä emoji)<3<3
Iina M.
Mä olen jotenkin hurahtanut keltaiseen vauvan kohdalla. Itselleni en sitä vieläkään osaa pukea, mutta pojalle kyllä. 🙂
:)
Itse tilasin samanikäiselle pojallemme juuri samaiset Pallo-tennarit eikä käynyt mielessäkään, että ne olisivat jotenkin “tyttömäiset”.. Nyt kun aloin asiaa miettimään, niin ehkä ne vähän saattavat olla, mutta hyvin voi laittaa pojankin jalkaan! ;D Mä kyllä sanon vahvasti EI kaikille sinisille jutuille, meille ei vaan juurikaan sinistä ostella! Pinkkiä ei meillä kyllä vielä ole ja tuskin tulee, mutta suosin mm. vaalean vihreää ja -keltaista, jotka mun mielestä sopii niin pojalle kuin tytöllekkin 🙂 Punasia paitoja ostelen pojalle, kun sopivat hänelle niin hyvin! mutta eipä punanen taidakkaan olla niin tytöille leimattu väri kuin pinkki 😀 Mutta joo, samaa mieltä sun kanssa! Kaikki värit kaikille ja kukin käyttäkööt mieleistään! 🙂
Iina M.
Ärsyttävää, kun joissakin nettikaupoissa ei voi katsella yleisesti vauvanvaatteita, vaan pitää katsoa ensin poikien vaatteet ja sitten tyttöjen, kun “väärällä” osastolla voi olla jotakin kivaa. 🙂
airaammaaria
Älysin nyt, etten ole miettinyt kertaakaan noita “tyttöjen” värejä pojallasi blogiasi lukiessani. Taputukset mulle! 😀 Mietin välillä miksen halua omalle pojalleni pukea pinkkiä, mutta harvoinpa puen sitä itsellenikään, joten makuasia taitaa olla kyseessä, eikä minun sisäistämät ns. sukupuolierot.
Onkos siellä etelässä vain niin paljon populaa, että ties mitä rääväsuita mahtuu joukkoon, vai missä mättää? Ihmettelen kovasti miten bloggaajia (ja muitakin?) sekä heidän lapsiaan arvostellaan suorasukaisesti päin naamaakin.
Iina M.
Hyvä sinä! Ja voi kyllä olla totta, että mitä isompi “yleisö”, sitä enemmän joukkoon mahtuu niitä, joilla suun suodatin ei toimi. 🙂
Anni Jää
Mä oon kans ostanut pojalleni vaatteet sillä perusteella, mitkä on kivoja, ei minkä sukupuolen osastolta ne löytyy. Mun mielestä muutenkik lastenvaatteissa vois luopua osastoista.
Tällä hetkellä “tyttömäisin” vaate meillä taitaa olla vaalea kollarihaalari, jossa on leopardikuvio ja pinkki vetoketjun vedin. Vimman Maailma muovautuu-body voi olla myös jonkun mielestä enemmän tytön näköinen.
Iina M.
Samaa mieltä! Olisi helpompi shopata, jos olisi vain yleinen “lasten osasto”. 🙂
nasu86
hei kamoon ihmiset ei se väärin ole tykätä “tyttöjen” jutuista. meidän poika lykkää mammalassa pinkkejä nuken rattaita ja hoitaa vauvaa. pussailee pehmoleluja. myös pallo kuosi on täälläkin raitojen lisäksi pop. nuo tennarit on ihanat!!!
Iina M.
Juurikin niin. 🙂
Elisa
Mä olen aina ajatellut että joskus tulevaisuudessa kun itsellä on lapsia niin en pue niitä vaaleanpunaiseen/-siniseen koska lapsi on tyttö / poika.. En oo koskaan tykännyt hempeistä väreistä, ja mun mielestä on siistiä et Nöpsy puetaan pinkkiin :)) Jokainen saa pukea lapsensa niin kuin itse tykkää! Pisteet siitä!
Iina M.
Nöpsy kiittää. Pinkeissä kollareissa tänäänkin! 😀
Saarus
Juupa juu. Tämä on sellanen ikiaikainen vääntökapula, tyttöjen ja poikien värit ja jutut. Käytä just niitä värejä muksusi elämässä, joita haluat! Ei se mukelo siitä rikki mee, tai muutu pinkin turvaistuimen vuoksi yht´äkkiä homoksi. Ja sitä paitsi! Elämäni mies on pikkulapsena leikkinyt pääasiallisesti nukeilla ja pehmoeläimillä ja skidinä halusi itselleen neonpinkit/oranssit verkkarit ja sen mamma puki sen aina usein keltaiseen, palloihin jne. Ja mahtava mies siitä tuli, miehekäs olematta macho ja samalla muita ja erilaisuutta ymmärtävä, todellinen (erilainen) ihana Mies. 🙂
Iina M.
Eikä mustakaan tullut poikaa, vaikka kiipeilin puissa ja mulla oli MUSTA, miehekäs mopo. 😉 <3
Katsku
Mahtavaa, että edes jotku on mun kanssa samaa mieltä näistä väriasioista! Meille tulossa pieni poitsu elokuussa ja kaapista löytyy paljonkin niitä ns. tyttövärejä ja voi taivas, millaisia reaktioita se saa aikaan! Anoppi ei ole nähnyt vaatekaappia, mutta puhuu aina siitä miten vaatteet ovat syystäkin eri väriset pojille ja tytöille ja että niitä värejä ei tule sotkea missään tapauksessa. En mitään mekkoa ole pojalle pukemassa, mutta meiltä löytyy esimerkiksi liila-pinkit collegepökät ja useampi yöpuku, joissa on paljonkin pinkkiä sen valkoisen ja harmaan / vaaleansinisen ja liilan kaverina. + paljon muuta mikä järkyttää ihmisten mieliä. Anoppi saa varmaan slaagin, kun näkee vaatekaapin sisällön! 😀
Nuo pallotennarit on aivan ihanat ja samoin pinkit collegepökät!
Btw, ollaan miehen kanssa puhuttu jo “isonpojan” istuimesta autoon, että mikä se tulevaisuudessa olisi ja se olisi nimenomaan tuo sama istuin, kuin teilläkin ja ihastuin tuohon kyseiseen väriin. 🙂
Iina M.
Tuo väri on niin herkku! Ja teillä kannattaa anopin kyllä varautua jo “järkytykseen”. 😉
Mursu
Meillä on lapset saaneet itse päättää mihin pukeutuvat ja mistä pitävät: pojan lempiväri on punainen, tyttö tykkää maailman eniten traktoreita ja lempiväri on pinkki 😀 vahvoina molemmat on puettu äitini lempiväreihin: sininen, punainen, ruskea ja oranssi 🙂 Hyvä postaus 🙂
Iina M.
Minäkin mietin, että kun poika alkaa ymmärtää enemmän, saa kyllä päättää itse lempivärinsä. 🙂
M/The Realm of Maria
Mä puen Islaa välillä poikamaisiin vaatteisiin, jos värien perusteella määritellään. 😀 Tai siis tykkään sinisestä ja vihreästä, joten sitä löytyy myös vauvanvaatteista (kuten myös mustaa ja harmaata) ja Islaa luullaankin välillä pojaksi. Ei se tosin mua haittaa, en ota näitä niin vakavasti. 🙂
Iina M.
Ei pitäisikään ottaa. Meidän pojasta saattaa tulla hyvinkin “tyttömäinen”, kun tuo kihartuva tukka vielä kasvaa pituutta enkä sitä leikkaa, mutta sittenpä tulee. 🙂
Riina
Heh, totta puhuen, mikään muu noista ei ole hypännyt mitenkään “tyttömäisenä” silmille kuin nuo pinkit housut ja nekin vaan ehkä tuolla tavalla yksinään, tuskin olisin niistä mitään ajatellut jos olisin nähnyt ne Nöppiksen päällä osana asukokonaisuutta 🙂 … Mutta ostan itse omalle tytölle lähinnä “tyttöjen” värejä, ihan vaan siksi että ne mielestäni sopivat tytölleni paremmin. Kerran ostin Po.Pilta tytölle vihreän “viidakko”tunikan ja vaikka se oli tosi söpö niin tytön päällä se ei vaan sitten ollutkaan enää söpö ja siksi vaihdoin sen. Sinistä hänellä on paljon, mutta vihreä, joka keltaisen kanssa katsotaan yleensä neutraaliksi, ei kyllä yhtään sovi hänelle 🙂
Iina M.
Enemmänkin lapsille kannattaisi ostaa kai vaatteita persoonan perusteella. Jotkut vaatteet vaan sopivat paremmin niin kuin sanoitkin. 🙂
Annamari
en ollut kyllä kiinnittänyt näihin väreihin/kuoseihin mitään huomiota, ennen tätä postausta. Ehkä 24-vuotiaana olen jotain uutta sukupolvea, jolle tällaiset asiat ei merkitse. Myös minun lapsuudessa poikapuolisella serkullani oli oma barbie, eikä siinä ollut mitään kummallista. Tosin isommat tytöt kiusasivat minua päiväkodissa tumman virheän/sinisen värisestä haalaristani, koska “se on poikien värinen”..
Iina M.
Se on hyvä sukupolvi se! 🙂
Lotta
Veljenpoikani lempivärit olivat suunnilleen kolmevuotiaaksi asti kirkkaan pinkki, punainen ja oranssi. En tiedä kuulivatko vanhemmat kommentteja värivalinnoista, itse en pitänyt asiaa mitenkään kummallisena. Mielestäni ei ole myöskään väärin käyttää tytöillä tyttö- ja pojilla poikavärejä, mutta on tosi tylsää kun lastenvaateosastoilla ei tunnu olevan edes vaihtoehtoja. 0-6-vuotiaille tytöille on melkein pelkästään vaaleanpunaista ja valkoista ja pojille mustaa, harmaata ja sinistä. Välillä on kummilapsille ollut vaikea löytää mitään kivaa, kun värivaihtoehdot puuttuvat kokonaan.
Iina M.
Ihan totta! Harmittaa, miten rajoitteista tuo värivalikoima välillä on. :/
gax
Ja ainahan sitä voi sanoa ihmettelijöille, että vielä 1900-luvulla pinkki oli poikien väri ja sininen, varsinkin vaaleansininen, tyttöjen väri. 🙂
http://www.todayifoundout.com/index.php/2014/10/pink-used-common-color-boys-blue-girls/
Monissa katolisissa maissa vanhemmat sukupolvet edelleen mieltävät punaisen poikien väriksi ja sinisen tyttöjen väriksi, koska perinteisissä kirkkomaalauksissa Neitsyt Marian mekko oli sininen ja Jeesuksen mekko punainen.
Iina M.
Kiitos tästä. Huippu perustelu! 😀
Någon Annan
No ohhoh 😀 Tietysti se on niin, että kun pitää julkista blogia, ihmettelijöitä on enemmän, ja sitten on näitä ihmettelijöitä, jotka tulkitsevat bloggaajan tekemisiä paljon, hmmm, syvemmällä tasolla. Mulla on kaksi poikaa, joilla käytän myös vaaleanpunaista ja “tyttömäisiä” juttuja (vanhemman lempiväri on vaaleanpunainen), mutta yllättävän vähän kommenttia on tullut.
(En viitsi kommentoida tuohon uudempaankin postaukseen, joten toivotan hyvää **tun lomaa 🙂 Mäkin taitaisin olla sellaisen tarpeessa.
Iina M.
HAHA, hyvä toivotus! 😀
Ja kiva, että olette säästyneet kommenteilta väreistä ja muusta turhasta. Ehkä se onkin juuri se kommenttien tiehys, mikä alkaa täällä välillä rassata. 🙂
Vilma
Ihanat tennarit! Mistä moiset herkut?
Iina M.
Hennesiltä tilasin. 🙂
HelKaMa
Oi, mistä nuo ihanat pallotennarit on? Pakko saada!!!
Iina M.
Henkkamaukan nettikaupasta löytyi. 🙂
LA
Me ostettiin pojalle käytetyt vaunut, joissa on kirkkaan pinkki makuupussi, joka näkyy sieltä selvästi. Tuntui turhalle alkaa ostaa uutta vain värin takia. Siitä ei ole kukaan huomauttanut, mutta kun vaunuissa roikkuu sininen heijastin on kysytty onko siellä poika 😀
Tällaisen jutun poikien/tyttöjen väreis löysin jokin aika sitten:
“Ladies’ Home Journal article in June 1918 said, “The generally accepted rule is pink for the boys, and blue for the girls. The reason is that pink, being a more decided and stronger color, is more suitable for the boy, while blue, which is more delicate and dainty, is prettier for the girl.”
Iina M.
Ah, miten loogista! 😀