P1040010

“En voi kuin taputtaa 15-vuotiasta itseäni ylpeänä selkään. Jo silloin pyörittelin silmiäni ystävilleni, jotka haaveilivat isommista ja mielellään tietysti jopa isoista rinnoista. Minun mielikuvissani ne olivat kuitenkin jotenkin tiellä, raskaat ja epämiellyttävät. Nyt, kun sain herätä tähän tylyyn raskaustodellisuuteeen, jossa tunnen itseni joko valaaksi, käveleväksi meijeriksi tai noiden kahden risteytykseksi, voin todeta kasvaneiden rintojen olevan juuri niin ahdistavat kuin niiden aina ajattelinkin olevan. Vihaan näitä h*lvetin hinkkejä.

En tiedä, onko sellaisilla naisilla, joilla on aina olleet isot rinnat, outoa taipumusta piilotella rintoja ja pyrkiä häivyttämään niitä. Itsestäni jotenkin tuntuu, etteivät nämä saisi olla niin esillä kuin vähänkään syvemmässä kaula-aukossa ovat. Ahdistun, jos huomaan jonkun katsovan rintojani. Tutut naureskelevat ja kuittailevat uusista tisseistäni, vaikka joku ulkopuolinen kuvailisi niitä tasan vain normaalikokoisiksi. Tekisi silti mieli sanoa, etten ole mitenkään tahallani pistänyt niitä esillä. En vaan pääse niistä eroon, vaikka tahtoisin. Oloni on jotenkin tyrkky, vaikka olisin maailman epäseksikkäimmissä vaatteissa enkä pidä tästä tunteesta yhtään. Minun identiteettiini eivät kuulu isot rinnat.

 P1040011

Jotenkin lohduttava tietää, että kasvaneiden rintojeni funktio on tulevalle lapselleni tärkeä. Jos en tietäisi, että lapsen ravinto tulee olemaan minun rinnoistani kiinni, olisin ehkä jo viiltänyt ällöttävät rintani irti. En jaksa kitistä kivuista ja säryistä yhtään niin paljon kuin ennen, kun tiedän, että niistä kärsittyäni minut palkitaan ruhtinaallisesti. Jotenkin ajatus siitä, että kaikki kokemani tulee koettua lapsen vuoksi, tekee tästä oudon turvonneesta ja sekavasta olotilasta siedettävämmän kuin mitä se todellisuudessa on. Näin ainakin huijaan itseni ajattelemaan.”

P1040019