Äitiyshousut-blogin Helia haastoi minut kertomaan itsestäni kaksikymmentä faktaa. Koska tämä blogi on odotusblogi, keskityin niihin faktoihin, jotka jotenkin liittyvät vauva-asenteisiini, raskauteeni tai siihen, millaiseksi koen itseni äitinä tai kasvattajana. Toivottavasti vanhatkin lukijat saavat tästä jotakin irti, vaikka faktoja on kertoiltu vanhassa blogissani aina välillä jo vuosien ajan.

1. Ennen raskautta mietin, etten varmaankaan häiriintyisi, jos joku tuntematon koskettaisi raskausvatsaani. Olin väärässä.

2. Olen miettinyt usein, miltä tuntuu, kun oma lapsi kutsuu ensimmäistä kertaa äidiksi.

3. Ainoa niin kutsuttu raskaushimoni on mikrossa sulatettu leipäjuusto ja sitäkään en ole enää viikkoihin hamstrannut jääkaappiin.

4. Emme aio paljastaa lapsemme nimeä (tai oikeastaan nimivaihtoehtoja) kenellekään ennen kuin ristiäiset ovat käsillä.

5. Rakastan sitä hetkeä, kun vauva potkaisee aamulla ensimmäisen kerran ilmoittaen näin, että hereillä ollaan.

   P1010068

6. Se kohta, jota silittelin viikkokausia luullen sitä lapseni pääksi, paljastui neuvolassa meidän hulivilimme takapuoleksi.

7. Olen käynyt raskausaikanani vähintään kerran kuussa sushiravintolassa syömässä, jotta himo ei kasvaisi liian kovaksi. Tänään söin mm. eräänlaisia kesärullia avokadotäytteellä, voi nam!

8. Vatsani on kasvanut tähän asti niin käyrän mukaisesti, että jos se nyt alkaa temppuilla, vedän varmasti maailman kamalimmat stressit.

9. Olen surullinen, että mieheni kokee lapsemme potkut pelottavana asiana, vaikka ymmärrän, että sen täytyy tuntua ja näyttää oudolta.

10. En ole missään vaiheessa “tuntenut selkeästi”, kasvaako sisälläni tyttö vai poika. Ultraäänitutkimuksessa kuultuun arvioonkaan en luota, sen sanamuoto oli niin epämääräinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

11. Puhun vatsalleni samalla äänensävylläni kuin kissoille. Tässä kohtaa voi sitten miettiä, onko se huolestuttavaa vai ei, mutta itse koen, että tuota ääntä käytetään vain äärimmäisen rakkaiden asioiden kanssa.

12. Ensimmäisestä neuvolakäynnistä on tullut lisäpainoa 14 kiloa, mutta en ole tippaakaan huolissani siitä, ettenkö pääsisi niistä eroon loppukesästä.

13. En ole vieläkään varannut tutustumiskäyntiä synnytyslaitokselle ja olen melko varma, etten laiskuuteni vuoksi ehdi vierailla siellä ennen kuin on tilanne päällä.

14. Muiden raskausmasut näyttävät ihanilta, mutta omani on lähinnä jäätävä tankki. Näkökulma-asioita tämäkin, I guess.

15. Toivon salaa, että lapseni olisi musikaalinen. Tiedän, ettei lapsesta saisi yrittää kasvattaa itselleen jatketta, mutta musikaalisuus on vaan niin ihana piirre, että toivottavasti sillä siunataan pikkuistamme.

P1010043

16. Meillä ei ole juuri mitään leluja lapselle, mutta olen jo nyt ahdistunut “turhan vauvatavaran määrästä”.

17. Keskityn joskus täysin epäolennaisiin asioihin. Esimerkiksi sen sijaan, että olisin äsken etsinyt nettihuutokaupoista hoitopöytiä, mietin ristiäistarjoiluja.

18. Tykkään muista mammabloggaajista aivan hirmuisen paljon! Tähän joukkoon on jotenkin helppo soluttautua mukaan.

19. Suutuin, kun en saanut nimetä seitsemän vuotta nuorempaa pikkusiskoani. Ihan hyvä vaan, sillä Janetten sijaan siskoni olisi nyt KAUNOKKI KULTAKATRIINA MIIA.

20. Raskauden myötä kiinnitän entistä enemmän huomiota omaan epätäydellisyyteeni. Tästä kertoo mm. se, että tämän postauksen kuvat oli alunperin siirretty epäonnistuneiden kuvien kansioon. Surullista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haastan edelleen MRSL-blogin Hannelen, KirppisStyle-blogin Elinan ja Lapsellista-blogin Annan. Tarttukaahan haasteeseen, ihanat naiset! 🙂

(korut kuvauslainasssa Kalevalalta)