Imettäminen kiinnostaa ihmisiä paljon. Suuri osa heistä, jotka eivät ole koskaan imettäneet tai joiden imetyskokemuksista on vuosia aikaa, kyselevät minulta paljon aiheesta. Ehkä siksi, että puhun siitä niin avoimesta, mutta ehkä myös siksi, että imetän vielä. Suomessa on minun mielestäni neljä ns. ikäpiikkiä, joiden kohdalla imetysasiat usein muuttuvat suuntaan tai toiseen. Juuri vauvan syntymän jälkeen imetystaival alkaa tai sitten ei osa äideistä päättää tässä vaiheessa, ettei aio imettää, osa yrittää imettää siinä onnistumatta ja osalla imettämisen makuun pääsee vasta vähän ajan päästä alun takkuamisen tai vaikkapa lapsen sairauden vuoksi. Sitten on meitä, joilla kaikki vaan loksahtaa kohdilleen jo synnytyssalissa. Ensimmäinen rajapyykki tulee vastaan siis heti lapsen synnyttyä.

IMG_20150725_135339

Toinen rajapyykki on puolen vuoden kohdalla, sillä Suomen sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee puolivuotiaaksi asti lapselle ravinnoksi vain äidinmaitoa. Tässäkin on tietysti poikkeuksia. On lapsia, joiden uteliaat vanhemmat aloittavat kiinteä ruuat jo neljän kuukauden kohdalla, kun maistelu on sallittua. On perheitä, joissa jokin muu seikka kallistaa vaa’an pullomaitoon ja aikaisemmin aloitettuun kiinteään ruokaan. Aina on poikkeuksia, mutta tämän puolen vuoden kohdalla, kun teoriassa maidon rinnalle tulee kiinteä ruokaa, osa ulkoistaa ruokailun eikä enää tarjoa rintamaitoa lapselle. Myös mielikuva siitä, että äidinmaito muuttuu jotenkin turhaksi, on ainakin minun tuttavapiirissäni surullisen yleinen. Äidinmaito on aina lapselle hyvää ruokaa ja sen koostumus on aina lapsen kehitysvaiheelle sopivaa.

IMG_20150725_135602

Kolmas rajapyykki on vuoden kohdalla, sillä Suomen sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee osittaisimetystä jatkettavaksi noin vuoden ikään eli siihen asti, kun vauva “muuttuu” taaperoksi. Suositushan on, että lasta täysimetetään puoli vuotta, mutta osittaisimetystä jatketaan vuoden ikään asti muun ravinnon rinnalla. Näin siis meillä Suomessa, mutta tästä lisää myöhemmin tekstissä. Joka tapauksessa vuoden kohdalla, kun lapsi alkaa kävellä, puhua ja näyttää isommalta lapselta, moni lopettaa imettämisen. Jälleen kerran lopettamiseen on hyviä ja huonoja syitä, joita en sen enempää ruodi, mutta vuoden kohdalla moni äiti joka tapauksessa lopettaa. Me olemme nyt tämän rajapyykin kohdalla ja aiomme jatkaa vielä. Vaikka Nöpsy syö joskus sylissä istuen ja tiedän, että 73 senttimetriä pitkää poikaa imettävää äitiä katsotaan kaupungilla paljon pidempään kuin pientä vauvaa imettävää, en aio murtua paineen alla ja lopettaa imettämistä. En vielä. Meillä aloitettiin siis taaperoimetys, josta voi lukea faktoja täältä.

IMG_20150725_135731

Neljäs rajapyykki on muodostunut lapsen kahden ikävuoden kohdalle, sillä Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee imetystä jatkettavaksi vähintään kahden vuoden ikään. Tässä kohtaa moni, jonka kanssa olen imetyksestä jutellut, kohottaa kulmiaan ja kysyy, onko todella näin. On se, ja tähän väliin totean, että tällaisessa yhteiskunnassa, jossa saa imettää julkisesti, imetykseen tarjotaan tukea monessa muodossa (täällä yksi parhaista tukisivustoista) ja imetystä auttamaan on myynnissä vaikka minkälaisia apuvälineitä, on mielestäni noloa, että en tunne yhtään äitiä, joka olisi imettänyt tähän asti. Osittain tästä syystä meillä Suomessa Suomen sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee osittaisimetystä jatkettavaksi “vain” noin vuoden ikään, mutta siltikin meidän suomalaisten äitien keskiarvo imetyksen kestolle on nolo, kun sitä vertaa tavoiteaikaan. Esimerkiksi vuonna 2006 täysimetyksen kesto oli keskimäärin 1,5 kuukautta, ja vain joka toinen lapsi sai vielä puolen vuoden iässä äidinmaitoa. Tavoitteista ja tietolähteistä voi lukea lisää täältä.

IMG_20150725_135910

Tähän loppuun on pakko kirjoittaa hieman nihkeä jälkikirjoitus. Tahtoisin muistuttaa kaikkia lukijoita, että tämä on minun blogini. Ei siis tietopankki, ei Wikipedia, ei imetysuskonnon levitysfoorumi tai muukaan virallinen lähde, jossa oleva tieto on absoluuttista. Kirjoitan omasta elämästäni ja omista mielipiteistäni enkä jaksa jokaisen lauseen kohdalla avata poikkeustapauksia tai selittää, etten halua loukata ketään. Se kun on blogissani yleinen fakta, että mielipiteet ovat omiani enkä niinkään yritä ketään syyllistää ajatuksiani jakamalla. Jos siis jonkun perheessä on kaksi äitiä, vauvaa ruokkii isä, lapsella on maitoallergia tai muuta, mitä en tekstissä käsittele, siitä ei kannata loukkaantua, sillä postaukset kirjoitetaan minun näkökulmistani ja minun ajatusteni pohjalta. Vaikka äidinmaito on lapselle parasta ravintoa, en halua kirjoittaa aiheesta saarnaa. Ymmärrätte varmasti toivottavasti. Mahdolliset fakta- ja kirjotusvirheet tuuppaan tämän väsymyksen piikkiin. 🙂